Nepalin ihmemaa, osa 3: Kathmandu - ylittämätön

Tiedättehän sen lastenlaulun: Leijonaa mä metsästän? Siinä on kohta, jossa lauletaan: Sitä ei voi ylittää,  sitä ei voi alittaa, täytyy mennä läpi.

Sama sopii Kathmanduun. Jos haluat nähdä Nepalin, tulet aina väistämättä Kathmandun Tribhuvan-lentokentän  kautta. No, pienen pieni mahdollisuus on tulla myös maantietä pitkin Intiasta ja vielä sitäkin pienempi mahdollisuus on saapua maahan Kiinan kautta, ylittäen tavalla tai toisella Himalajan vuorijono.

Lähes miljoonan ihmisen Suur-Kathmandu on paitsi turismin myös kaiken liiketoiminnan keskus. Kaupunki sijaitsee noin 1 400 metrin korkeudessa maljan muotoisessa laaksossa ja sitä reunustaa neljä vuorta: Shivapuri, Phulchoki, Nagarjun ja Chandragiri. Arvatenkin kaupunki on maan tiheiten asuttua aluetta ja siellä elää noin kahdestoistaosa koko Nepalin väestöstä.

Kathmandua ei voi hyvällä mielikuvituksellakaan sanoa erityisen kauniiksi kaupungiksi. Sillä ei ole yhtenäistä suunniteltua kaunista arkkitehtonista keskustaa, vaan se koostuu tiheästi asutuista sokkeloisista kaupunginosista ja tuhansista pienistä kapeista kujista sekä muutamista valtavista pääkaduista, joissa jyllää jatkuva kaoottinen liikenne. Kathmandu on likainen ja se on paitsi saastetta, myös ääntä ja ihmisiä ja kiirettä täynnä.

Kantipath on yksi tiheään liikennöidyistä pääkaduista

Niinä seitsemänä vuonna mitä olimme poissa Nepalista, juuri Kathmandu oli muuttunut eniten. Sen auto- ja varsinkin moottoripyöräkanta oli moninkertaistanut. Siitä oli tullut kiireisempi ja ahtaampi. Toisaalta, seitsemän vuotta sitten vietimme vain hyvin lyhen aikaa Kathmandussa ja silloinkin asuimme luksushotellissa, mistä meidät aamuisin haettiin pienellä tilausbussilla ja kiikutettiin vaivattomasti nähtävyydeltä toiselle. Mitä kaupungista tuolloin näimme oli se mitä muutamana iltana Thamelin turistikortteleissa vaelsimme tai mitä bussin ikkunasta näimme. Nyt vietimme kaupungissa puolet koko ajasta ja etenimme paikasta toiseen omin avuin.

Jos ei ole Kathmandu kaunis kaupunki, on se sitäkin eksoottisempi ja mielenkiintoisempi. Kathmandua ei voi ohittaa, jos haluaa ymmärtää Nepalia ja sen historiaa. Sen elämän syke, joka leviää pääkaduilta pienille kujille, vanhaan kaupunkiin, Thameliin ja muihin kaupunginosiin on hengästyttävä. Se on vanha historiallinen kaupunki joka yllättää joka nurkaltaan jo tuhanisen temppeleidensä ja historiallisten rakennustensa vuoksi, jotka on siroteltu keskelle kuhisevaa elämää. Sen pikkukatujen kivijalkaputiikit ja nyrkkipajat, kaikkialle leviävät katujen varsilla olevat markkinat, jossa kaupankäynti käy vilkkaana, ovat täynnä elämää: väriä, tuoksuja, eksotiikkaa.

Hedelmäkauppiaat

Kaduilla puikkelehtiminen rikshojen, skootterien ja ihmisten keskellä koettelee hermoja

Buddha valvoo ruukkukauppaa

Kehäkukkakauppiaat - kehäkukat ovat onnen symboleita ja pyhiä kukkia

Näkymää Durbar Squarelle johtavalta tieltä

Jos Kathmandua ei voi ylittää, eikä alittaa, ehkä sen voisi vain sivuuttaa? - Ei missään tapauksessa! Sillä kaiken elämän eksotiikan ohella Kathmandusta löytyy useita maailman hienoimpia nähtävyyksiä - ja nyt siis tosiaan sanon: koko maailman.

Sieltä löytyy buddhalaisen maailman kaksi tärkeintä pyhättöä: korkealla vuorella seisova Swayambhunath eli Apinatemppeli sekä suurimpana kaikista: pyhä Boudhanath. Hinduille tärkeä Pashupatinath ja sitä halkova Gangesiin laskeva pyhä Baghmati-joki ovat samoin yksi tärkeimmistä hindulaisen maailman pyhistä paikoista. Patanin historiallinen kaupunki, kuten myös Bhaktapur, molemmat aiemmin itsenäisiä kaupunkeja, jotka ovat kasvaneet kiinni Suur-Kathmanduun, ovat nekin ehdottomia käyntikohteita ikiaikaisten ja sanalla sanoen huikeiden temppelialueittensa vuoksi.

Kathmandua ei siis voi ylittää, ei alittaa eikä sivuuttaa. On mentävä sen läpi. Helpoiten se sujuu asettumalla Thamelin turistikaupungiosaan, joka tarjoaa kaikkea mitä matkailija voi haluta. Thamel on kuin pieni oma maailmansa, täynnä trekkaajille ja matkaajille suunnattuja kauppoja. Ja Thamelin ravintolat, niitä on satoja, ellei tuhansia, ja ravintolatarjonta kattaa kaikki maut ja toiveet. Ja kun kapeiden katujen liikenne, ihmisvirrat, tarjonta ja melu käyvät ylivoimaisiksi, kannattaa kiivetä Thamelin ravintoloiden kattoterasseille vetämään henkeä ja seuraamaan ylhäältä miten elämä kuhisee alhaalla kapeilla kaduilla.

Kattoterassiravintolat tarjoavat lepohetken katujen sorinasta ja melusta

Illalla Thamel täyttyy valoista ja turisteista

Kimmo Thamelin Yin and Yang -ravintolassa

Kathmandu on kihisevä ja poriseva ja soriseva eksoottinen ihmiskattila, jonka kanssa pystyy elämään, kunhan löytää omat tapansa selvitä sen aisteja koettelevasta ylitarjonnasta. Ensimmäisenä täytyy oppia olemaan menemättä kiireen mukana. On pysähdyttävä ja vetäydyttävä hetkeksi syrjään puutarhoihin, kahviloihin tai kattoravintoloihin. On ymmärrettävä että siirtyminen pisteestä A pisteeseen B voi mennä monen mutkan kautta. On löydettävä omat kiinnekohtansa - ne omat paikat, omat kahvilat, omat ravintolat, joita voi kutsua kantapaikoikseen. Vielä parempi jos onnistuu matkansa aikana löytämään ne omat ihmiset, ne jotka sinä tunnet ja jotka tuntevat sinut. Vasta sitten tunnet olevasi jollain lailla kotona tässä kuhisevassa kaupungissa.

Sanalla sanoen, on hyväksyttävä että kaikkea ei pysty näkemään tai kokemaan yhden elämän aikana, on vain mentävä virran mukana ja taatakseen oman viihtyvyytensä on yritettävä tehdä se oma reviiri itselleen mahdollisimman kotoisaksi.

Tiina kantiksessaan, Kasthamandap-ravintolassa Kathmandun Durbar Squarella

Jatkan erillisissä postauksissa Kathmandun huikeiden nähtävyyksien esittelyä - lähdemme Durbar Squarelle eli temppeliaukiolle, kiipeämme Apinatemppelille ja seuraamme polttohautausta Pashupatinathissa. Mutta niistä kaikista siis toisissa postauksissa.