Nepalin ihmemaa, osa 6: Swayambhunath eli apinatemppeli

Olen aiemmissa osissa matkakertomusta moneen kertaan kertonut että Kathmandu on hermoja koetteleva potpourri. On ääniä, on väkeä, on saastetta. Miksi moisessa kaupungissa viihtyä pidempään?

Tarkka lukija muistaa minun maininneen myös, että Kathmandusta löytyy maailman huikeimpia nähtävyyksiä, kohteita joita todellakaan ei kannata sivuuttaa, jos itsensä löytää tästä osasta maailmankolkkaa.

Yksi näistä mieltä täräyttävistä nähtävyyksistä on Swayambhunath eli Apinatemppeli. Buddhalaisen maailman pyhä paikka, joka näkyy Kathmandun keskustaan korkealta vuorelta. Yhtä lailla vuorella on hindulaisia temppeleitä, mikä myös on ominaista nepalilaiselle hengenelämälle.

Kaksi suurta uskontoa, buddhismi ja hindulaisuus, elävät täällä rititrinnan, joskus toisiinsa sulautuen.

Nepalilaisuus merkitseekin juuri  pitkälti suvaitsevaisuutta, erityisesti uskontojen suhteen. Ainoa mitä ei Nepalissa suvaita, ei edes laissa, on käännytystyö. Ihminen saa kääntyä uskossaan miten haluaa, se on sallittua, mutta ketään ei saa pakolla käännyttää toiseen uskontoon. Mikä minusta on todella hienoa. Jokainen tulkoon uskossaan onnelliseksi, vaihtakoon sitä jos niin haluaa. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta tulla kertomaan toiselle, että hänen uskonsa on parempi tai suurempi kuin toisen.

Vanhan legendan mukaan koko Kathmandun laakso oli aikoinaan valtava suuri järvi - geologisest tutkimukset tukevat tätä väitettä - ja tarina kertoo että eräänä päivänä järvestä nousi vuori, mistä on peräisin myös temppelivuoren nimi. Swayambhu tarkoittaa spontaanisti noussutta.

Vuoren huipulle vie korkeat ja pitkät kiviportaat niille, jotka haluvat kokea nöyryyttä ja todellista kiipeämisen riemua. Me valitsimme hieman helpomman vaihtoehdon ja ajoimme taksilla niin korkealle kuin mahdollista. Tämä oli toinen käyntimme Apinatemppelillä, ensimmäinen oli 7 vuotta sitten, ja arvatenkin kokemus oli tällä kertaa hieman laimeampi kuin edellisellä kerralla.

Silti, tuhannet tuulessa värisevät rukousliput, jotka kantavat om ma ne pad me um -rukousta taivaisiin, apinat ja mielettömät temppelit olivat yhä vaikuttavia. Haukat lentelivät laaksossa majesteetillisina, valkea stupa, tuo käännetyn riisikupin näköinen suuri kiinteä pyhä rakennus ja kaikki sen ympärillä olevat temppelit olivat huikean hienoja. Unohtamatta sitä hurjan upeaa näkymää mikä vuorelta avautui alas laaksoon.

Tuhannet rukousliput liehuvat tuulessa

Kultainen Buddha

Vuoren huipulla on suuri valkea stupa, jonka päältä Buddha katsoo kaikkiin ilmansuuntiin.

Temppelialue on täynnä mitä erilaisempia pyhättöjä ja pyhiä patsaita

Pyhien muistomerkkien muodot ja värit vaihtelevat

Apina ja temppelien voilamppuja

Buddhalainen ja hindulainen temppeli ritirinnan

Meidän oleskelumme Nepalissa osui yhteen tulevan pitkän 15-päiväisen Dasain-juhlan kanssa. Juhlaan valmistautuminen näkyi kaikkialla. Ja sen ansiosta myös temppeleitä, jotka muuten olivat suljettuina, oli nyt avattuna.

Apinatemppelillä kuljimme turisteina sen tarkemmin tietämättä missä temppelissä kulloinkin olimme. Mutta kun kulkee sydän - ja erityisesti korvat avoimina - onnistuu näkemään ja kokemaan jotain jota eivät ihan kaikki näe.

Olimme buddhalaistemppelissä ja ihailimme sen suurta kultaista ja taidokkaasti tehtyä pyhäinkuvaa. Kimmo lähti jo ulos, mutta minä jäin vielä kamerani kanssa räpläilemään. Kun kuulin musiikkia jostain temppelin sisäosista. Lähdin seuraamaan ääntä, vaskisoitinten värisevää ja syvää murinaa, ja tulin ovelle, josta saattoi seurata buddhalaismunkkien jumalanpalvelusta.

Munkkien jumalanpalvelus koostui musiikista ja kurkkulaululla lauletuista mantroista. Oli torvia, outoja mörinää tuottavia pitkiä torvia, oli vaskilautasia, rumpuja ja kaiken yllä munkkien nouseva ja laskeva laulu. Aivan ihmeellistä. Yksi hienoimpia hetkiä koko matkan aikana. 

Outoja vanhoja puhallinsoittimia, rumpuja ja vaskilautasia

Buddhalaisen temppelin värimaailma on värikylläisyydessään läkähdyttävän hieno

Swayambhunath on siis kaiken vaivan arvoinen - nousit sinne sitten portaita pitkin tai ajoit sen juurelle taksilla. Jos temppelit, niiden mielettömän hienot yksityiskohdat, suuri valkea stupa tai kaikkialle leviävä suitsukkeiden tuoksu ei olisi vielä riittänyt, on Apinatemppeli kokemisen arvoinen myös upeiden laaksoon avautuvien näköalojensa vuoksi.

Kathmandun laakso alhaalla

Ja tietenkin apinat - nuo temppelin pyhät eläimet ovat nekin perin pittoreskejä

Temppelien kultaiset yksityiskohdat, rukousliput, musiikki ja tuoksut - ne muodostavat huikean kokemuksen

Rukouspyörät - joita pyörittäen om mane pad me hum -rukous (kaiverrettuna) jatkaa matkaansa taivaaseen

Pyhä eläin on saanut dasain-juhlan kunniaksi kunnioittavan huivin

Swayambhunath on turistinähtävyys, mutta kuten lähes kaikki Nepalin turistinähtävyydet, se on elävä ja aito ja sykkivä pyhä paikka, jossa turistit ovat sittenkin sivuroolissa. Kun on jotain tarpeeksi suurta ja hienoa, aitoa ja pyhää, sitä ei pysty edes turistimassat pilaamaan. Ja se on paljon, se!