Meilläkin on talo täynnä reippaita hiihtomiehiä ja -naisia, jotka lähtivät uhmaamaan hyytävää ilmaa. Onneksi lämpötila lähti auringon myötä nousuun ja tällä hetkellä kun ensimmäiset hiihtäjät alkavat hiljalleen lähestyä maalia on pakkasta enää vain vaivaiset -13c.
Minä kyllä jaksan ihailla näiden joukkotapahtumien hyvää henkeä ja urheilijoiden reippautta. Varsinkin lähdön hetkellä tunnelmat ovat riemuisat. Musiikki raikaa, värikäs urheiluväki alkaa liikkua, valtava massa, tasatahtiin. Se on joka kerta yhtä mahtava tunnelma.
Vaikka kisan nimi on Tarton hiihtomaratoni, on lähtö Otepäästä ja maali 18 km päässä Otepäältä, Elvassa. (Tämä vain pienenä sivulauseena.)
Ja tässä hieman kuvasatoa lähdön hetkiltä Otepään Tehvandin stadionilta:
Väkeä oli paikalla taas kuin meren mutaa. Itse asiassa koko maraton oli osallistujien osalta loppuunmyyty eli ilmoittautuneita oli 6.000 hiihtäjää. En tiedä paljonko jäi pois kylmän ilman vuoksi, mutta silmämääräisesti katsottuna väkeä oli vähintäänkin yhtä paljon kuin edellisvuonna.
Tyttö korokkeella vetää musiikin tahtiin lämmittelyjumppaa
Erilaisia teippauksia ja kasvosuojuksia oli hiihtäjillä montaa mallia ja väriä.
Mukaan mahtui aiempien vuosien tapaan myös muutamia hieman erikoisempiakin hiihtoasuja.
Kana ja pupu lähtevät hiihtotaipaleelle.
Lähtölaukauksen pamahdettua väki alkaa liikkua Tarton maratoni -marssin tahdittamana. Se on komea näky kun monituhatpäinen massa liikkuu.
Hiihtäjät katoavat aurinkohämyyn. Edessä on 63 km kylmää kyytiä.
6 kommenttia:
Kuusituhatta!!!!!
Jepp!! Ja enemmän tulisi mutta ilmeisesti tuo 6.000 on järjestäjien asettama raja.
Huikea porukka! Ja huikea tunnelma! Jotenkin osaan tuntea sen tänne asti, sillä vaikken paikan päällä sukset jaloissa ollutkaan, niin en koskaan uhohda omaa Finlandiahiihtoani ja sen lähtötunnelmia.
Tämmöiset kuvat palauttaa sen niin elävästi mieleen.
Talviset urheilutapahtumat vaatisi itselle jotain virikkeitä, ettei palelisi niin.
Olin lauantaina naisten mäkihypyn sm-kisoissa ja myös miesten veteraanikisoissa ja oli niin kylmä. Kisamakkarat söin ja kuumaa mehua join ja lähdin aika pian pois. Mies jäi vielä valokuvaamaan koska itsekkin veteraanihyppääjä on ja tahtoi kavereitaan ikuistaa.
En pystynyt jäädä hytisemään sinne tuntikausiksi, pitäisi olla jotain aktiviteettia itsellekkin...
Hrrrrrr.....
Jo oli uskomaton määrä porukkaa, vaikka pakkanenkin tuntui, tykkäsin kuvista....;)
Kivat kostyymit ja meininki näyttää olleen. Katsoin televisiosta lähdön, näistä yksittäisistä saa "henkilökohtaisempaa" kuvaa!
Lähetä kommentti