maanantai 14. helmikuuta 2011

#59. mustavalkomaanantain haaste: RAKAS


Minun rakkaani nukkuu omppupuun juurella
ja näkee unia vihreistä omenista
suurista ja täydellisistä.

Pieni kello soi tuulessa, tiuku.
Se tuudittaa rakastani ja lohduttaa minua.

Näe kauniita unia.
Oma rakas.



Muiden mustavalkoisia rakkaita voi katsella täältä.

9 kommenttia:

Marjattah kirjoitti...

Avasin tietokoneen, ja kävin katsomassa mustavalkomaanantain haasteen. Avatessani Tiinan sivua olivat silmäni valmiiksi kostuneet. Aavistin.
Kukkikoon omenapuu ihanasti taas ensi keväänä!

Katjusha kirjoitti...

Niin koskettavaa....herkistyy väkisinkin....

Lastu kirjoitti...

Rakkaus on ikuinen.

Sylvia kirjoitti...

Täällä itkee yksi vuolaita virtoja!
Ihanasti sanottu ja ihana kuva!
Rauha rakkaasi sielulle!!

aimarii kirjoitti...

Hyvin tunteikas ja lohdullinen ajatus rakkaalle, joka on muuttanut muistojen maailmaan.
Koskettaa.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos rakkaat ihmiset!

Täytyy myöntää, että kuivin silmin en pystynyt kuvaa minäkään tänne laittamaamaan.

Ronja lepää kuvassa pieni t-paita päällä (se oli ollut leikkauksessa ja paita suojeli haavaa), oman lempipuunsa juurella, kun puut ovat täynnä omenia, joita se niin rakasti.

Puu kantoi sinä vuonna, vai seuraavana, en muista, niin paljon hedelmää, ettei se taakkaa kestänyt vaan murtui. Puu kaadettiin.

Ja suunnilleen samaan kohtaan jossa Ronja kuvassa lepää, se myös haudattiin.

Pienen tiu'un sain ystävältäni Pialta, ja se kilisee hiljaa puussa tuudittaen rakasta ystävääni iltauneen.

miukuli kirjoitti...

Tähän on vaikea kommentoida mitään.
Kaunis kuva ja koskettava tarina.

Paula kirjoitti...

kiitos tämän tarinan ja kuvan jakamisesta meidän kanssa.

pappilan mummo kirjoitti...

Tarina on aina koskettava ja kertomus jatkui kommenteissa -muistoissa...