Joka tapauksessa teos on hämmästyttävä. Kun kuolemaa yleensä pidetään pelottavana ja synkkänä, Tallinnan Danse macabren yleissävy on värikäs, suorastaan ilakoiva. Johdannon antaa saarnastuolista puhuva pappi, ja siitä eteenpäin kuolema kutsuu tanssiin vuoron perään kaikki eri yhteiskuntakerroksia edustavat ihmiset paavista virkamieheen, talonpoikaan ja lopulta pikkulapseen jutellen samalla heidän kanssaan kepeään sävyyn syistä ja seurauksista.
Maalaus on tehty 1400-luvun puolivälin jälkeen, jolloin uskonpuhdistus alkoi levitä Euroopassa. Koska Nigulisten Kuolemantanssin tilaajaa ei varmuudella tiedetä, tästäpä aukeaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia.
Nigulisten kirkko sijaitsee Tallinnan vanhan kaupungin keskiaikaisessa saksalaisessa osassa. Vaikka paavinvallan ja katolisen kirkon turmeltuneisuutta olivat arvostelleet jo englantilainen John Wycliffe ja tsekkiläinen Jan Hus 1300-1400-lukujen vaihteessa, pohjoismaissa ottivat tulta varsinaisesti saksalaisen Martin Lutherin opit 1500-luvun alusta alkaen (Wittenberg, 95 teesiä, vuosi 1517 - kuulostaako tutulta?). Voisiko siis olettaa, että työn tilaaja oli joku Tallinnan saksalainen varhaisprotestantti tai protestanttinen yhteenliittymä, kuten kilta?
Hämmästyttävintä kuitenkin on teoksen sisältämä yhteiskuntakritiikki. Teoksen hahmojen alla etenevän vanhan saksankielisen tekstin - eräänlaisten puhekuplien - viesti oli Nigulisten museossa käännetty nykykielelle, muun muassa englanniksi. Sama teksti löytyy myös netistä. Käypä katsomassa, mitä 1400-luvun yhteiskuntakriitikko sanoo vaikkapa tästä
Mutta kuka teki käsikirjoituksen? Notke? Tilaaja? Joku kolmas, jonka ajatukset tilaaja ja/tai Notke allekirjoittivat? Mielenkiintoista.
---
Ylläolevan kirjoitti Kimmo, ja minä jatkan vielä hieman lisää aiheesta:
Kuolemantanssi on, paitsi yhteiskuntakriittisesti, myös keskiaikaisena taideteoksena hämmästyttävä. Keskiaikainen taide, ja erityisesti kirkkotaide kun tapaa olla aika puunaamaista ja jäykkää. Aiheet olivat raamatullisia tai opetuksellisia tarinoita, joita kuvitettiin yksiulotteisilla hahmoilla. Tallinnan Kuolemantanssi on aivan toisesta maailmasta, sen hahmot ovat ilmeikkäitä, syvällisiä. Hämmentyneitä, järkyttyneitä, epäuskoisia, pelokkaita. Kuolema on ilakoiva, inhimillinenkin.
On muistettava, että Tallinnan Kuolemantanssi ei ole ainut Bernt Notken ja hänen työpajansa samasta aiheesta tekemä työ. Mutta se on ainut kankaalle maalattu Danse Macabre, joka on säilynyt . Sen sisarteoksesta, Lyypekin Danse Macabresta ei ole jäänyt jäljelle kuin valokuvia. Itse teos hävisi toisessa maailmansodassa. Valokuvia tutkimalla ollaan voitu yhdistää ja paikata niitä kohtia Tallinnan Kuolemantanssista ja sen tekstistä, jotka puolestaan ovat aikojen saatteessa kadonneet.
Aivan tarkkaa alkuperäisen Tallinnan Kuolemantanssin kokoa ei tiedetä, arvellaan että se olisi ollut saman pituinen kuin mitä Lyypekin Kuolemantanssi eli n. 30 metriä pitkä, ja että se olisi koostunut yli 20 hahmon ketjusta. Nyt jäljellä oleva Tallinnan Kuolemantanssi on yhdistetty kahdesta säilyneestä osasta, toinen 6,4 metriä ja toinen 1,15 metriä. Nykyinen teos entisöitiin täydellisesti Moskovassa vuosina 1962-1964.
Tallinnan ja Lyypekin Kuolemantanssit ovat kirvoittaneet monenlaisia teorioita teoksista ja niiden synnystä. Yhden teorian mukaan Tallinnan Kuolemantanssi olisikin pala Lyypekin Kuolemantanssista. Samoin on teoksen teksti ja sen sisältämä opetus saanut monia tulkintoja. Kuten Kimmo totesi, teos sisältää ankaraa katolisen kirkon arvostelua ja voisi siksi olla sidoksissa uskonpuhdistuksen. Toisaalta arvellaan katolisen kirkon tukeneen teoksen syntyä ja sen toimineen samalla katolisen kirkon äänitorvena. Onhan teoksen tärkein opetus se, että kuolema saattaa tulla hetkellä millä hyvänsä, ja silloin ei mitata ihmisen arvoa maineessa eikä mammonassa. Ainoa joka merkitsee on ihmisen hyvät teot.
Niin tai näin, Tallinnan Kuolemantanssi on vaikuttava teos, salaperäinen, syvällinen ja vangitseva. Suosittelen siihen tutustumista vilpittömästi.
6 kommenttia:
Hienoa.Sait kuvankin. Se ON vaikuttava.
Kuvan ottaminen ei ollutkaan ihan pikkujuttu. Kerron siitä toisessa kirjoituksessa enemmän.
Kiehtovaa! Aihetta jännittävään tutkimusretkeen. Kerro toki kuvan ottamisesta.
Kuolemantanssiteokset ympäri Eurooppaa (kuuluisin Pariisin viattomille lapsille omistetulla hautausmaalla)olivat, ainakin osaltaan, ruton eli mustan surman seurauksena syntyneitä. Ruton ankaruus jätti jälkensä ihmisten sielunmaisemaan, ja yksi keskeinen teema näissä kuoleman tanssi-aiheissa onkin ruton tasa-arvoisuus; se kutsui mukaansa niin ylhäiset kuin alhaisetkin.
Suomessakin on Inkoon kirkossa kuolemantanssi-maalaus, tosin hyvin pieni ja vaatimaton näihin Notken mestariluomuksiin verrattuna. Toisaalta Suomeen ei rutto niin raskaana enää yltänytkään.
Mahtava maalaus. Käytävä varmastikin ihastelemassa sitä uudestaan tässä ennen joulua. :)
Kiitos informatiivisesta ja omakohtaisesta postauksestanne. Tätä taideteosta käyn aina ihailemassa Tallinnassa käydessä, ja sen vaiheista on ollut kiva lukea. Itse aihe oli tosiaan Euroopassa suosittu keskiajalla ja tulihan niitä virtauksia vähän tänne pohjolaankin saakka. Tallinna on ollut keskellä Keski-Euroopan kulttuurivaikutteita ja kauppateitä. Sen historia ja taide ovat rikkaita.
Ystävällisin terveisin A.H.
Lähetä kommentti