Ei itkeä saa, ei meluta saa...

... tai Kimmo voi tulla ikkunan taa. Matkaan kun joulupukki näin käy!

Tahtoo sanoa: mies lähti tänään Suomeen ja mukanaan kilteille lapsille lahjoja, joita rouva paketoi vielä viime yön pikkutunneilla. Mukanaan pukilla on poron puutteessa Joulu-Vasikka, eli karvakaverimme Latte. Minä jäin sitten laatuaikaa viettämään perheen pienimmän, eli Herra Rummukaisen kanssa.

Varaudu Helsinki! Latte is in town!

Tähän asti on meillä ollut tapana viettää tietyn porukan kanssa Suomen itsenäisyyspäivää kimpassa Otepäällä. Vaan tänä vuonna tuo hupi jää väliin.

Ensinnäkin itsenäisyyspäivä asettuu huonosti työssäkäyville. Ei jää juhliin yhtäkään ylimääräistä vapaapäivää. Toiseksi, kukaan ei ole kauhean riemuisalla tuulella, vähiten allekirjoittanut. Kova kylmä ja musta alkutalvi vie veroaan. Ei huvita sitten yhtään mikään, Kummelien Matti Näsää lainatakseni.

Aiemmin olen tavannut lastata itsenäisyyspäiväkekkeröitsijöiden (mikä sana -- on tämä suomi mahtava kieli) matkaan pääkaupunkiseudun ystävien joululahjat. Nyt siis lähtivät lahjat Kimmo-tontun matkaan.

Joulu on ihan oikeasti ihan kiva juhla. Ja minä tykkään antaa lahjoja. Eivät ne minun lahjat yleensä ole mitään ihmeellisiä, eivät ainakaan kalliita. Enemmän sellaisia itse tehtyjä.

Ja hyvä mieli oli minulla tänä aamuna klo 06.15 kun heiluttelin parvekkeelta Kimmo-tontulle. Jälleen on yksi asia tehty. Lahjat lähtevät liikkeelle.

Enempää en tietenkään sano, etteivät jouluyllätykset paljastu. Kunhan laulahdan otsikon mukaisesti: "Ei itkeä saa, ei meluta saa, Kimmo voi tulla ikkunan taa..."