Tänään putki tuli perille ja minä tietenkin putken kanssa maailmalle kuvaamaan. Maailma tarkoittaa tässä kohtaa Hellenurmea ja Elvaa, molemmat n. 20 km päässä Otepäältä. Hellenurmessa halusin kuvata koskea, ajattelin että se on sopivan hankala kohde, liikkuvainen ja vaatii lyhyttä valotusaikaa.
Ilma oli surkea valonsa puolesta, taivas oli tasaharmaa. Totesin, että tässä ilmassa ei sitten saa kuin suttua aikaiseksi, oli käytössä millainen putki tahansa. (Tätä minun Sigmaani kun on monissa kamera-arvosteluissa kutsuttu suttuputkeksi, varsinkin putken ääripäissä. Aamulla heräsin aikaistakin aikaisemmin, kun tiesin että putki on tänään postissa haettavissa ja postin aukeamista odotellessani aloin lukea jälleen testituloksia kyseisestä putkesta, ja masennus nosti hiukkasen päätään. Tai jos ei ihan masennus, niin pienoinen ehkäily. Ei mitään järin korkeita arvosanoja putkelle testeissä annettu.)
Kun posti aukesi olin siellä ensimmäisten asiakkaiden joukossa putkea hakemassa. (Eilen jo käytiin varovasti tiedustelemassa pakettia). Sitten kipinkapin paketin kanssa kotiin, putkin kiinni runkoon ja kuvaamaan.
Miten kävi? Ei kameralle kovin montaa hyvää kuvaa tarttunut, mutta lohdutin itseäni sillä, että
a) ensimmäinen päivä elämässäni tällainen teleputki käytössä
b) surkein mahdollinen valaistus, kuollut ja tasaharmaa
Ja ajattelin, että jos jo ensimmäisellä keikalla saan edes muutaman kelvollisen kuvan, niin tästä ei voi olla tie kuin ylöspäin.
Alla kuvasaalista eli kuvia joita en olisi voinut ottaa tavallisella Canonin kittiputkella,
Kuva 1 ) Hellenurmen kartano, kuvattu kaukaa, kauempaa kuin mihin Canonilla olisin yltänyt. Kartano sijaistsee Elvajoen tekojärven rannalla ja minä kuvasin sitä tekojärven toiselta rannalta.
Kuva 2) Hellenurmen maisemaa laajakuvana - Canon ei olisi saanut napattua kuvaa näin leveältä alueelta
Ja sitten se koski, jota lähdin kuvaamaan, siitä onnistuin ottamaan telellä useampiakin mielestäni ihan hyviä kuvia. Oli itse asiassa lähes valinnan vaikeus siitä mistä kuvasta piti eniten ja mitkä tänne valitsi. Jokaisessa kuvassa alas ryöppyvä vesi tekee erilaisia kuvioita, jossain näyttää siltä kuin vedestä nousisi alligaattori, jossain kuvassa on delfiinin pää, susihukka ja kristallikruunun kristalleja.
Tässä kolme koskikuvaa mielikuvitustanne riemastuttamaan, eli nyt kaikki kosken ryöpsähdyksistä erilaisia hahmoja ja muotoja etsimään:
Kuvasarja 3 a - Kuohuja
Kuvasarja 3 b -Kuohuja
Kuvasarja 3 c - Kuohuja
Seuraavakaan kuva ei olisi onnistunut Canonilla. Nimittäin, minähän mielelläni kuvaan lampaita, niillä on mielestäni niin hellyttäviä ilmeitä, turpa aina hieman kainosti hymyssä. Vaan kun hiippaan kohti lammaslaumaa luulevat karvapöksyt minua Sepesudeksi ja ottavat jalat alleen ennenkuin onnistun pääsemään kameran kanssa riittävän lähelle. Tässä kohtaa tuli jälleen zoom avuksi, ja hoplaa, lampaat on tallennettu:
Kuva 4 - Elvan lampaat
Kuva 5 - Heiniä
Kovasti on Sigman testeissä valitettu sitä että piirto on pehmeää. No, ehkä niin, mutta ohessa surkeassa ilmassa otettu kuva heinistä Elvan tiellä. Minusta ne ovat ihan riittävän rapean ja crispyn näköisiä. Ja tietenkin, kuvaa arvioidessaan, kannattaa se klikata suuremmaksi, kuten kaikkia muitakin kuvia.
Jotta tällaisia kuvia uudella kameralla. Minä itse en ripottele tuhkaa päälleni vaan sanon, että kyllä tästä putkesta vielä saadaan monenlaista irti, kunhan tulen sen kanssa sinuiksi! Ja jollainhan on ihmisen aloitettava harjoittelu. Rahaa ei tällä hetkellä ollut tämän kummoisempaan ja tämän kanssa nyt eletään jonkin aikaa.
4 kommenttia:
Lampaat on oikeen södet! Muutenkin hyvä kuva.
Nälkä kasvaa syödessä, kohta varmaan alat himoita jo seuraavaa putkea :)
Ihan hyvä eka harjoitukseksi ja muutenkin! Lampaat ovat minunkin suosikkikuvani, kaikki katsovat kameraan ja hymuilevät Mona Lisamaisesti!
Kyllä sulta nyt varmaan alkaa tulla loistokuvia kun olet saanut paremman putken, kun jo sillä vanhalla oli niin hienoja!
Hienoja kuvia! Varsinkin vesikuvat ja alimmainen crispyt ruohot. En ole ennen huomannutkaan miten joka suuntaan vinksellään lampaiden tikkujalat ovat. Se nauratti. Upeita rakennuksia teillä siellä Virossa on.
Lisää vaan kuvia. Niitä on mukava katsella, varsinkin täällä pimeässä syksyssä.
Kiva kuulla Freya että kuvat ovat hyvä juttu blogissa. Nimittäin tänään viimeksi ajattelin, että ehkä laitan tänne blogiin liikaa kuvia ja liian vähän kirjoituksia. Ja mietin, että tänään voisin kirjoittaa jotain ns. viksua.
Ja miten kävi? Lähdin Tarttoon valokuva-asioissa - eli hakemaan kehityksestä Ottilia Visions -kuvia ja samalla sitten taas tähtäilin nähtävyyksiä, tarkemmin sanottuna, Tarton valoja.
Seuraavaksi alan niitä kameralta purkaa. Ja jos hyviä löytyy niin tänne nettiinkin niitä arvatenkin tulee.
Kiitos jälleen kaikille kommenteista. Ja kiva kuulla, että eri kuvat uppoavat eri tavoin ihmisiin.
Lähetä kommentti