Usvaa putkeen 2 - eli valokuvausta Valgamaalla

Ei nämä ilmat näytä hevin paranevan. Sadetta ja usvaa päivästä toiseen. Eilen oli hetken jopa sateetonta, mutta tänään on aamusta alkaen satanut vettä, ensin tihkuen, välillä rapsien ja ripsien, hetken ronskimmin ja sitten taas tihkuen.

Viime sunnuntaina tonttuilin vanhan objektiivin kanssa usvamaisemissa. Tänään toistui sama, nyt matkassa oli uusi putki. Ensimmäinen kohteemme oli Harimäen torni n. 15 km Otepäältä. Siellä kävin viime sunnuntaina, turhaan. Ja pakko se on uskoa, että usvapäivänä Harimäen tornista ei näe yhtikäs mitään.

Mutta tornin juurella julmistelevat toteemit olivat usvassa ja udussa vaikuttavan näköiset!

Mutta kyllähän tien poskeen jäi muutamainen hauska usvamaisema. Ja alan uskoa myös tähän lauseeseen: ei ole huonoja valokuvailmoja, on vain valittava kohteensa huolella ja säädeltävä aukkoja taiten.

Harimäeltä matka jatkui Sangasten linnalle ja sen piti päättyä sinne. Otepäältä Sangasteen on matkaa 21 km eli se kuuluu ehdottomasti Otepäällä vierailijoiden ohjelmaan, jos vain mahdollista. Linna on hilpeä ilmestys, se on hyvin epätyypillinen virolaiseksi linnaksi, ja nyt en muista olenko tarinaa Sangasten linnan synnystä täällä aiemmin kertonut. Kerron siis nyt.

Linnan rakennutti kreivi F.G.M. von Berg (1845-1938), joka oli intoutunut botanisti ja kasviharrastaja. Kreiviä kutsutaan Ruiskreiviksi, koska hän kehitti kuuluisan Sangasten rukiin, jonka talvenkestävyys on erinomainen. Samaisesta rukiista tehdään tänä päivänä parhaat kanadalaiset ruisviskit ja Sangasten ruisleipä on käsite.

Lähtipä kreivi opiskelemaan botaniikkaa Englantiin ja kohtasi, kuten niin usein käy, matkallaan aatelisnaisen, jolle menetti sydämensä. Kreivi kosi tyttöstä mutta tytön isä ilmoitti, että hänpä ei tytärtään millekään venäläiselle metsäläiselle anna! Von Berg sisuuntui tästä niin, että kotiin palattuaan rakennutti Sangasteen linnan joka hakee esikuvansa niin Windsorin kuin Balmoralin linnoista. Tyttöä kreivi ei saanut, mutta jäipä kuitenkin oiva linna.

Sangasten linnaa kiertäessämme vesisade yltyi ja kameran linssi kastui moneen kertaan. Minulla ei ollut kunnon linssiliinaa matkassani, joten päätettiin jatkaa matkaa Valgaan ja etsiä sieltä valokuvausliike.

Valga/Valka on, kuten olen monasti jo kertonut kaksoiskaupunki, josta puolet on Viron, puolet Latvian puolella. Tällä kertaa tyydyimme pysymään Viron puoleisessa Valgassa, passeja kun ei tullut matkaan mukaan. Ei niin, että niitä kukaan rajalla kysyisi, mutta periaatteessa pitää rajan ylitettyä olla mukana asianmukaiset matkustusasiakirjat. Jos niitä ei ole, ja niitä kysytään, rapsahtaa niskaan kunnon sakot.

Mutta mistä löytää Valgasta valokuvaliike? Sitä kysymään Valgan turismi-infoon, jossa tapasimme innostuneen ja asiantuntevan asiakaspalvelijan, Sille Roometsan. Juttelimme Sillen kanssa tovin ja saimme kuulla, että meidän suosimamme korealaisen ravintolan Horanin ohella on Valgassa myös toinen mielenkiintoinen ravintola hotelli Metsiksessä. Sinne seuraavalla kerralla kun asustus on ravintolan mukainen. Nyt olimme enemmänkin metsäläisten näköisiä.

Suuntasimme seuraavaksi siis ravintola Horaniin, jonka Sanjok on suussa sulavaa, vasikanpaistia, seesamia, valkosipulia runsaasti.

Paikka on pieni ja edullinen, ja yhä ja aina vain jaksamme ihmetellä miten kaikista maailman paikoista on juuri Valgaan pantu pystyyn korealainen ravintola. Mutta emme valita. Vaan kiitämme.

Linssiliinankin löysimme paikallisesta valokuvauspuodista ja jälleen linssi pelitti. Vaan aurinko alkoi jo laskea -- tämä on nyt sitä kaikkein viheliäisintä aikaa valon keston suhteen. Jo neljältä alkaa päivä painua mailleen.

Mutta muutaman kuvan laitan vielä Valgasta, talosta, joka on vienyt sydämeni. Se on vaan niin ihana. Ja sen kun ostaisi veisi se sitten kukkaronkin. En tiedä saako tästä enää entisöityä taloa, surullista on seurata sen rappiota sivusta. Vaan ihana tämä silti on. Vai mitä sanotte!

Sinne talo jäi jälkeemme värjöttelemään. Me suuntasimme kohti Otepäätä. Ja sade sen kun jatkuu vaan.

Koirat ulkoilutamme Pyhäjärven kartanonpuistossa, josta vielä sadetta uhmaten nappaan yhden kuvan. Ja tähän loppuu tämän päivän reissumme Valgamaalla.