Yritän tänään paikata tuota aukkoa.
Peipsi on siis järvi, suuri kuin meri, joka muodostaa isoimman osan rajasta Viron ja Venäjän välillä. Se on Euroopan viidenneksi suurin järvi, kokonaispinta-alaltaan 3 555 km2. Se on paljon vettä se.
Itse asiassa Peipsi muodostuu kolmesta järvenselästä: varsinaisesta Peipsistä, Lämmijärvestä ja Pihkovanjärvestä. Pituudeltaan Peipsi on 152 km ja leveimmillään se on 47 km. Kapeimmillaan on matkaa Venäjälle Mehikoormasta, välimatkaa on alta 2 km. Myös Lüübnitsan ja Beresjen kyliltä on kirkkaana päivänä hyvä näkyvyys naapuriin.
Suurimmat joet, jotka Peipsiin laskevat, ovat Otepäältä alkunsa saava Väike Emajoki, joka matkaa ensin Võrtsjärveen ja jatkaa sieltä matkaansa Tarton läpi Emajokena laskien laajalle suistoalueelle lähellä Piirissaarta.
Peipsi ja sen rannat asettuvat Viron puolella maakunnittain pohjoisesta etelään seuraavasti: Itä-Virumaalle, Jõgevamaalle, Tartumaalle ja Põlvamaalle sekä ei-hallinnolliselle alueelle, joka tunnetaan Setumaana.
Kalaakin Peipsistä nousee – se on kaiken kaikkiaan yllättävänkin puhdas järvi, järveen päästöjä laskevaa teollisuutta ei ole sen kummallakaan rannalla sanottavammin – ja kalastus on yhä yksi tärkeä Peipsin elinkeino. Kalakanta koostuu pääosin lahnasta, kuoreesta, siiasta, muikusta, kuhasta ja ahvenesta. Kaikkiaan järvestä on tavattu 36 kalalajia.
Peipsin matkailuarvo on huomattu vasta viime vuosina. Matkailu tuo lisäarvoa alueelle, ja sitä myöten myös rahaa, mutta toisaalta se osaltaan on tuhoamassa Peipsin täysin omanlaista ja kulttuurillisesti ainutlaatuista elämänpiiriä. Matkailun ohella myös rantatonteista kiinnostuneet kaupunkilaiset ovat omalta osaltaan viime vuosina muuttaneet rantojen yleisilmettä.
Millainen on siis Peipsin rantojen ja kylien yleisilme?
Yhdellä sanalla, karu, kova, mutta samalla hyvin eksoottinen.
Koko rantaviivaa, välillä tiheämmin, välillä harvemmin reunustavat pienet ns. tänav-kylät, eli katukylät, jotka muodostavat pienten talojen helminauhan kahdelle puolelle pääkatua. Kylät ovat lähes koko matkalta ortodoksikyliä, useat ns. vanhauskovaisten kyliä. Elämä näissä venäjänkielisissä kylissä kulkee ihan omassa ajanlaskussaan. Kylien elämää tarkkaillessa tuntuu kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepäin ehkä satakunta vuotta.
Kuuluisimpia Peipsin pienistä sipulikyliksi kutsuista taajamista ovat Varnja, Kolkja, Kasepää , Kallaste, Nina, Kükita, Omeda ja Raja lähellä Mustveen kaupunkia. Kolkjan sipuli- ja kalaravintola on tunnettu koko Virossa, samoin Kallasteen 11 metrin korkuinen punainen hiekkakivitörmä.
Kaakosta löytyvät puolestaan eksoottiset Beresje ja Lüübnitsa, joista ensimmäinen tunnetaan vanhauskoisten hautausmaastaan ja jälkimmäinen syksyn lopussa pidettävistä sipulijuhlistaan.
Pohjoisen erikoisuuksia ovat lähes 30 km pitkä yhtäjaksoisesti jatkuva hiekkaranta ja Peipsin pohjoispohjukan pienet kylät. Useimmista Peipsin ortodoksikylistä löytyy rukoushuone tai kirkko. Vasknarvassa on suurten muurien takana komea kirkko ja nunnaluostari, joka aika ajoin avaa ovensa myös vierailijoille.
Linkkejä valokuvakansioihin, joissa kuvia Peipsiltä:
Ottilia Visions
Peipsin kuvia
Rummukainen kertoo kotikulmistaan
Kuvia reissulta Mehikoormaan
1 kommentti:
Aivan mahtavan upeita kuvia! Minua jo vähän tympii, kun en osaa kuin huokailla näitä kuvia. No, ei tymmi. ;) Tymmi kuulostaa aika oudolta sanalta korvaan.
Lähetä kommentti