Toisin kävi.
Lähdimme toki liikkeelle reippain mielin. Ensimmäinen pysähdys oli Valkan ja Valmieran välisellä tieosuudella, joka minua on aina kiehtonut maastonsa vuoksi. Kumpuilevaa maisemaa, mäennyppylöitä, jotka saattaisivat olla vanhoja puolustusasemia, nyt jo täysin aluskasvillisuuden valtaamina. Punakylkisiä mäntyjä, jäkälää ja sammalia, jotka muodostavat ihmeellisiä pehmeitä harmaita ja vihreitä pumpulilänttejä metsään, joka olisi muuten kuin kuiva kangasmetsä, paitsi ettei se lainkaan ollut kuiva, vaan märkä ja hieman pehmeä.
No juu, Luonto-Uuno yrittää sanoilla kuvata, vaan parempi on kun laittaa kuvan:
Tämä oli siis ensimmäinen pysähdys ja pysähtyessämme auton jarrut sanoivat SKRIIK ja sitten sanoi Linkama IIIK. Sanoi se paljon muutakin, painokelvotonta. Takapyörän jarrurummusta oli hypännyt vaijeri irti, mikä käytännössä tarkoitti, että toinen takajarruista oli lopettanut toimintansa.
Pohdimme kääntymistä takaisin kotiin, mutta päätimme vielä hetken jatkaa matkaa. Pääsimme Valmieraan saakka ja hieman siitä eteenpäinkin, mutta sitten alkoi kuulua auton peräpäästä niin pahaenteistä ääntä, että ei auttanut kun kääntyä kesken reissun takaisinpäin.
Kuvasato jäi siis perin laihaksi. Valmierassa kävelimme hetken Gauja-joen rantaa pitkin, kapungin keskellä, ja tällaisia kuvajaisia heittivät puut jokeen:
Ja sorsat uiskentelivat joella rikkoen heijastuksia tehokkaasti:
Valmierasta siis palasimme kotia kohti. Lyhyt pysähdys Strencissä, josta löysimme luontopolun, joka vei Gauja-joelle jälleen. Koiratkin pääsivät jaloittelemaan.
Kaunishan joki oli Strencin kohdalla vaikka värit olivatkin loppusyksyisiä ja taivas tasaharmaa:
Vielä yksi pieni yksityskohta Strencin luontopolulta:
Kotiin ehdimme melkein ennen pimeää. Viimeinen lyhyt kuvauspysähdys oli Viron puolella, Sangastessa, lähellä Otepäätä. Kuvassa Sangasten kirkko iltahämärissä:
Huomenna lähtee auto korjattavaksi. Toivottavasti ei ole kallis operaatio.
Tuskin malttaa odottaa!
6 kommenttia:
Kivoja kuvia nuo toinen, kolmas ja neljäs, sekä sienet! Hauskoja yksityiskohtia.
Kirkko toisaalta kaipaisi ehkä mielestäni hieman enemmän "ilmaa" ympärilleen.
Hienoa että jaksat käydä kuvausreissuilla usvakeleillä. Itseltäni on räpsimismotivaatio hävinnyt kokonaan kun päivisinkin on hämärää.
Mielestäni hyvin onnistuneita kuvia kaikki. Olen todella kateellinnen hermojenne kestävyydestä. Minä olisin ajanut auton suorinta tietä korjaamolle tai parkkiin ja kuvia olisi ehkä tullut vieläkin vähemmän kuin nyt.
Oli taas monta ihanaa kuvaa, jokikuvajaiset ja sienet varsinkin.
Ja sitten päivän naurut, kyllä sä osaat elävästi kuvailla!! Skriik ja iiik ja se painokelvoton!!! :-)
Hyvä ettei auto sentään tehnyt täyslakkoa.
Uskomattoman hienoja kuvia kerkisit silti saada talteen.
Taiteilija poimii esiin kauneuden sieltä, missä tavis näkee vain harmaata kaamosta.
Kiitoksia kiitoksia jälleen uskollisille kommentoijille!
Tiedoksi, että auto on nyt korjattu, joten kuten, kun uutta vaijeria ei saatukaan. Nyt on varsinaisen vaijerin sijaan viritelty jonkinmoinen varavirtys ja toivotaan että se toimii.
Ja MarjattaH:lle - viime yönä alkoi vesisade, joka ainakin näin aamutunteina näyttää lähinnä mustalta. Tiedä sitten millainen tai miten paljon olen taiteilija, vaikka ainahan tuollainen arvio lämmittää, mutta sen sanon että tästä säästä ei kyllä enää saa yksikään taiteilija revittyä yhtään mitään irti. Kamala ilma, todella surkean näköistä. Tekisi mieli mönkiä vaan peiton alle.
Ihania kuvia!
Lähetä kommentti