Sateet ovat tulleet, toivottavasti ei jäädäkseen.
Ja samalla on aktiivinen pihatyöskentely saanut tehdä tilaa taiteelliselle toiminnalle. On alkanut siis penkkien ulkoilmeen parantelu.
Kerroinkin jo että Piusan metsistä löysin jura-aikaisen merihirviön, kaverien kesken Jura-Jüri vaan. Hän on nyt asettunut aloilleen Psykedeliapenkkiin.
Tänään, pienessä sievässä tihkusateessa ajelin pitkin ja poikin Etelä-Viroa ja noukin tienvarsilta irtokiviä neljän laatikon verta. Naureskelin itsekseni vanhaa kolonialistista mainoslausetta: "Dole-miehelle kelpaa vain paras", kun valitsin kivien joukosta ne kaikkein kauneimmat, punaiset, mustat ja viirulliset.
Tässä pari lähikuvaa Psykedeliapenkistä ja sen kivisommitelmista.
Myös aidanvieruspenkki on muuttanut hieman muotoaan.
Tässä alkutilanne kun kasvit olivat maassa
Soran jälkeenhän se näytti tältä. Lattea risoi kun se ei päässyt hommiin mukaan, vaan joutui seuraamaan showta aidan takaa.
Toissapäivänä se sai karikkeesta rinkulat mallia donitsi.
Ja tänään donitsit saivat seurakseen kiviä. Pikku hiljaa tämäkin alkaa saada omaa ilmettä.
Löysin myös tuppaan naavaa, jonka asettelin aidanvieruspenkkiin. En kylläkään ole varma syntyikö jotain sellaista, jota puutarhalehdissä voitaisiin kuvailla: Tyylikäs ja Luonnonmukainen Dekoratiivinen Elementti. Vai näyttääkö se joltain sellaiselta joka on pikaisesti käväissyt Latten vatsassa ja sen jälkeen päätynyt paineella penkkiin.
Sade on tylsää. Mutta toisaalta, se antaa luvan pitä taukoa. Ja täytyy myöntää, että alan olla jo aika valmis tämän syksyn kanssa. Huomaan, että aamulla jaksan vielä hommiin ryhtyä, mutta päivä päivältä jaksan tehdä yhä lyhyempiä työrupeamia. Tuo Dole-miehenä riehuminen eli neljän muuttolaatikon täyttäminen kivillä ja niiden retuutus pihalle veivät kyllä tämän päivän mehut aika totaalisesti.
No, pariin päivään ei tarvitsekaan ajatella pihatöitä, sillä ne ovat pyhitetty kulttuurille! Huomennahan punnitaan Otepään Itsenimetyn Kulttuuriattashean veri. Eli Teatteri Randlasella on huomenna kello 17.00 esitys Otepään Kulttuurikeskuksessa.
Kuulemma tämän tyyppiset jutut houkuttavat paikalle sellaiset 20 henkeä, minua etukäteen Kulttuurikeskuksesta varoitettiin.
Mutta kuten olen aiemmin kertonut, monenlaista markkinointiverkkoa olen veteen heitellyt, kasvattanut kansakunnan kulttuurinnälkää ajelemalla pitkin ja poikin maaseutua ja niittaamalle ilmotustauluille julisteita. Olen kirjoittanut lehtiin, ottanut suoraan yhteyttä useisiin kouluihin, Naisseltsiin (vastaa Suomen Marttoja), Leijoniin, paikkakunnan suurimpiin työnantajiin, vanhainkoteihin, kampaamoihin, kauppoihin ja kuntaan.
Jos paikalle tulee kaikesta tästä huolimatta vain minä ja Linkama, ja ehkä ne Otepään 20 kulttuurinharrastajaa, täytyy sitten alkaa kiireesti leikellä penkeille pahviukkoja. Sillä kaksi tai kaksikymmentäkin henkeä 170 hengen salissa on aika surkea näky, joka saattaa vetää innokkaimmankin harrastelijanäyttelijän mielen matalaksi.
Huomenna se nähdään!
perjantai 17. lokakuuta 2008
Dole-miehelle kelpaa vain paras
Tunnisteet:
jurahirviö,
koristelu,
piha,
piha. puutarha,
Villa Ottilia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ei se naava minusta näytä Latten vatsansisusnäytteeltä. Tai vertailun vuoksi pitäisi saada aitoa kamaa viereen...
Onnea huomiselle!
Ihan kateellisena tässä katselen aikaansaannoksiasi, selkävaivaisena8) Hätäisesti sain multiin muutaman kymmentä kevätkukkien sipulia jotka olin ennättänyt ostaa ennen selkävaivaa, mutta muuten täytyy vissiin lahjoa tuota nuorisoa talviteloittamaan kesä pois, ruukkuja olisi pari tusinaa ainakin...
Pidän peukkuja, että 20 saa nollan peräänsä!
Lähetä kommentti