Toissapäivänä seikkailin Otepäällä eestaas vieden teatterin ilosanomaa mitä erilaisimmille hyväksi katsomilleni tahoille. Markkinoinnissa Otepään kaltaisella pienellä paikkakunnalla kannattaa olla neuvokas. Tai muuten käy, kuten minulle joku pessimisti ennusti: teatterisaliin saapuu katsojiksi n. 20 henkeä. Se on tyypillinen saalis tämän tyyppisille esityksille, minua valistettiin.
Vaan minähän en sitä purematta niele, enkä tekemättä katsele, vaan olen ryhtynyt ankaraan kulttuurin ilosanoman levitykseen paikkakunnalla. Asiasta ja syistä on aiemmassa syyskuun blogikirjoituksessa enemmän juttua.
Tässä kaikessa minulle on suureksi avuksi ollut viron kielen opettajani, ihanainen Kersten, joka nykyisin asuu Helsingissä työstäen siellä omaa suomen kielen graduaan. Kersten on kääntänyt minulle suomeksi kirjoittamani lehtiartikkelit ja julistetekstit ja kaiken muunkin vironkielisen materiaalin, jota olen tarvinnut.
Niinpä eilen laitoin sähköpostissa Kerstenille raportin, joka käsitti siihenastiset tapahtumat.
Liitän emailin tähän - ja näin vältyn kirjoittamasta saman asian kahteen kertaan.
Eli näin se alkoi, kuten Kerstenille kirjoitin:
Minä olen tänään puurtanut Operaatio Annea eli Meretagune Asi'n markkinointia Otepäällä.
Tässä lista siitä mitä olen tähän mennessä tehnyt:
Ensin toimitin tänä aamuna kääntämäsi artikkelin saatteineen seuraaviin lehtiin e-maililla:
- Otepää Teataja
- Valgamaalane
- Sakala
- Lõuna-Eesti
- Maalehti
- Postimees Tartu
- Wõrumaa Teataja
Sitten hyppäsin autoon ja ajoin Turismi-infokeskukseen. Ja sinne annoin yhden ison julisteen ja neljä pientä julistetta + kasan brosyyrejä (kokoa A5). Pidin myös haltioituneen ja innostuneen luennon Meretagune Asi -näytelmän upeudesta.
Sen jälkeen annoin Turismi-infon rouville lippuja myytäväksi 50 kpl. Aamulla olin kirjoittanut jokaiseen lippuun lipun numeron ja esitysajan.
Sitten hyppäsin taas autoon ja ajaa pöristelin Kultuurikeskukseen ja tapasin siellä kulttuurisihteeri Sirje Ginterin sijaisen (SG on lomalla 14.10. asti), tämä oli nuorehko nainen nimeltään Annika Roosinupp. Ja annoin AR:lle 2 isoa julistetta ja yhden pienen. Ja jälleen 50 lippua myytäväksi. Ja pidin luennon jälleen näytelmästä. Roosinupp näytti aavistuksen kiusaantuneelta.
Tarkennettaan julisteasiaa: minulla oli 3 tosi hienoa ja isoa julistetta, jotka sain Annelta postitse, pienet julisteet ovat niitä itsetekemiäni, kokoa A3, niitä on 50 kpl. Lisäksi minulla on käytössä 300 kpl A5-kokoisia brosyyreja. Lisäksi sain Annelta 300 lippua, jotka nyt siis pitäisi myydä.
Tässä siis arsenaalini, ja niine hyvineni tein seuraavan kamikaze-iskun Anni Boutiqueen, jossa työskentelee Riitta Aader, joka on Otepää Naisseltsin (vastaa varmaan Suomen Marttoja) johtaja. Tälle annoin kääntämäsi artikkelin ja liudan brosyyreitä ja yhden A3-julisteen, jonka lupasi laittaa ikkunaan.
Anni Boutiquen viereiseen ilmoitustauluun niittasin yhden A3-julisteen.
Seuraavana oli vuorossa Otepään kirjasto ja kunnanhallitus. Kunnantalon ala-aulaan niittasin yhden julisteen ilmoitustaululle ja toisen vein kirjastoon sisälle. Ja pyysin että julisteen alle asetetaan nippu brosyyreja JA Jüri Tuulikun kirja: Meretagune Asi. Näin tapahtuikin valvovien silmieni alla.
Kunnan sihteerille vein myös yhden julisteen ja tämä lupasi laittaa sen seinälle.
Sitten menin kolkuttelemaan Otepää Teatajan toimituksen ovelle - olisin tehnyt tikusta asiaa eli mukamas tarkistanut onko aamuinen sähköpostini tullut perille ja onko toimituksella vielä kysymyksiä, ja koska juttu ilmestyy. Näissä lehdistö- ja tiedottamishommissa kannattaa aina tunkea nokkansa fyysisesti toimitukseen, vaikka millä tekosyyllä. Sen jälkeen eivät ilkene
olla julkaisematta juttua. - Vaan toimituksessa ei ollut ketään paikalla joten siinä kohtaa tuli huti. Se siirtyy siis huomiseen!
Jatkoin matkaa ja sain Merano Pizzerian laittamaan yhden julisteen ikkunaansa. Konsumin alakerrassa kukaan ei uskaltanut ottaa julistetta vastaan ja Ehitusmarketin esimies - ei kiva mies, minun mielestä, ei lainkaan - sanoi, että joudun maksamaan "julisteen ikkunapaikasta". Totesin hiljaa itsekseni että PYH ja PAH ja väläytin auton takavaloja ja poistuin paikalta.
Perejuuksuuriin (kampaamo) vein myös nipun brosyyreja ja annoin suullisen tietoiskun. Astrid ei ollut paikalla, mutta kampaaja Kati pesi saapuessani jonkun asiakkaan hiuksia ja kuunteli luentoani vettä asiakkaan päähän lorotellen. Minulla riitti juttua ja Kati lorotteli vettä. Asiakas oli jo aavistuksen epätoivoisen näköinen. Lähtiessäni vannotin myös häkeltynyttä asiakasta tulemaan esitystä katsomaan. Tämä vain nyökkäili pelästyneen näköisenä. Tämä oli joutunut arvaamattaan ex tempore -markkinointi-iskun kohteeksi.
Kävin vielä niittaamassa yhden julisteen Pyhäjärven rannassa olevalle ilmoitustaululle. Ja sitten palasin kotiin.
Illalla vielä lähetin e-maililla lyhyen tiedonannon Turismi-infoon ja Kultuurikeskukseen - joista ensimmäinen on luvannut lähettää sen kaikille majoitusalan yrittäjille (näillä on valmis ryhmäpostituslista) ja jälkimmäinen eli se Annika Roosinupp lupasi siirtää tiedotteen kunnan saitin info-sivuille ja kulttuurikalenteriin.
Ja sitten avasin yhden oluen! Ja tässä olen.
Olen puhunut tänään erilaisissa paikoissa - turismikeskus, kulttuurimaja, kirjasto, Anni Boutique jne. - kuin J.L.Runeberg tai ehkä sopivampi vertaus olisi tässä kohtaa A.H.Tammsaare, puhuinhan tällä kertaa viroa, ja olisit ollut minusta ylpeä: en paljoakaan tehnyt virheitä ja nielaisin sanojen loputkin niin vikkelään että kukaan ei huomannut ihmetellä outoja partitiiveja tai partisiippeja. Ja sitten hymyilin kovasti kaikille ja olin kuin Ronja kun se yrittää keimailemalla saada herkkupaloja vierailta. Katsoin silmiin ja vispasin näkymätöntä häntääni. Enkä yhtään näyttänyt hampaitani.
Että tällainen päivä eli tästä se alkaa!
-----
Siinä oli siis ensimmäinen tietoiskupäivä Otepäällä Teatteri Randlasen hyväksi.
Seuraavana päivänä suuntasimme auton nokan Valgaan, missä teatterilla on Valgan kultuuri- ja huvialakeskuksessa toinen esitys.
Pysähdyimme matkalla Otepäältä Valgaan kaikilla mahdollisilla maitolaitureilla joissa napsauttelin julisteita ilmoitustaululle. Kulttuuri ja sivistys ovat löytäneet nyt myös Sihvan, Pukan, Sangasten ja Tsirguliinan kaltaiset pikkupaikkakunnat.
Tänään ajattelin pitää kulttuurinedistämisestä lepopäivän, vaan väärinpä ajattelin. Kaksi lehdistä, joihin olin lähettänyt artikkelin ottivat yhteyttä. Haluavat jutusta rahaa! Tai ilmoituksen lehteen! Toinen lehti oikein saarnasi siitä, että tämänkaltainen etukäteismarkkinointi on yleistä Viron ammattiteattereissa.
Saattaa olla. Mutta Viron ammattiteattereissa on myös rahaa ihan eri tavalla kuin Teater Randlasen harrastelijaporukoissa.
Pisti ihan vihaksi. Kun tietää miten paljon ilmaista työtä Randlane tekee. Posket hehkuivat sähköposteja lukiessani. Mainosraha, jota lehdet pyysivät oli kohtuuton. Teatterilla on Otepäällä yksi esitys ja Valgassa yksi esitys. Heidän pitäisi molemmissa paikoissa myydä sali täyteen voidakseen maksaa pelkän mainoksen näissä kahdessa perin vaatimattomassa paikallislehdessä.
Puhuttaessa kulttuurimyönteisyydestä! Taas alkaa posket lämmetä ja väri kohota kun ajattelen näitä lehtien vastauksia.
No ei huolta, olen lehtiin jo kirjoittanut vastaukset - jotka ihanainen Kersten on jälleen kääntänyt viroksi.
Eli monipuolista puuhaa on tämä kulttuurin edistäminen Virossa. Välillä ajellaan tiettömillä taipaleilla niittipyssy kädessä sopivaa ilmoitustaulua etsien. Välillä käydään kirjeenvaihtoa lehdistön tehtävistä ja kulttuurimyönteisyydestä täkäläisten aviisien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti