Projekti etenee ja Tiina alkaa olla tyytyväinen

Syksyn kauniit päivät jatkuvat ja pihaprojektini etenee.

Nyt alkaa olla hyvä mieli. Kaikki kasvit ovat maassa ja nyt alkaa tämä kokonaissuunnitelmani hieman hahmottua ja näyttää sellaiselta kuin jo alun perin sen olen sieluni silmillä nähnyt.

Tänään oli vuorossa kanukka-aitapenkin kattaminen soralla. Eli jälleen alle sanomalehtiä paksu kerros ja päälle soraa.

Soran päälle tulee vielä soranpeittokatteita, luultavimmin Piusan hiekkaa ja / tai kariketta. Aika näyttää.

Sora ei kuitenkaan jää ainoaksi pohjaksi kasveille. Mutta se mikä päälle tulee, on siis vain estetiikan vuoksi. Kattaus näin on mielestäni riittävä kasvien hyvinvoinnille. Riittävästi mäntymurskaa ja mujua juuristoa ja vartta suojaamaan, ja ympärille tiivis sora rikkaruohoja karkoittamaan.

Muutamainen kuva tämän päivän tiimoilta selittää ehkä enemmän kuin sanailuni.

Ensinnä siis tilanne ennen kanukkapenkin sorakatteita



Kartiokuuset odottavat vielä maahanpanijaisia, mutta jokaisella kanukkapenkin kasvilla on mäntymujuvuoraus juurillaan.

Penkkikuvaus: Kanukkapenkin takareunassa, lähinnä aitaa on kahdeksan kanukkaa, joista pitäisi tulla siisti näkösuoja tieltä tontille. Joka toinen on punavartista Sibiricaa, joka toinen Kesserlingii-lajiketta. Syy niiden valintaan on niiden nopeakasvuisuus, tiheys ja talvella kauniiden punaisten varsien antama väripilkku pihalle. (Ja erinomainen ale-hinta.) Tässä kohtaa oli ennen kituvia ja nokkosten valloittamia marjapensaita, jotka näkyvät aiempien blogikirjoitusten kuvissa.

Kanukoiden taakse, varsinaisen istutusalueen ulkopuolelle on aitaa vasten istuttu vielä viitisentoista villiviinin taimea, joiden tehtävänä on peittää ruma aita tielle päin. Ja pari variegata-villiviiniä (Star showers).

Muita kasveja kanukkapenkissä on kolme matalaa angervoa (Spiraea nipponica ’White carpet’) ja erivärisiä happomarjoja. Lisäksi penkistä löytyy kaksi toistaiseksi minikokoista tuijaa, joista jonain päivänä kasvaa suurensuuria (’Aurea’ ja ’Smaragd) ’ sekä yksi lawsoninsypressi (Chamaecyparis lawsoniana ’Dzintra’). Maanpeittokasveina on variegata-muotoa pikkutalviosta sekä pyramidimallista rentoakankaalia. Penkin edessä on yksi purppuranpunainen peruukkipuu, joka aiheuttaa sydämentykytyksiä - pärjääkö talven yli ja saanko sen kesällä kukkimaan.

Aidan toisella puolen, talolle johtavan tien puolella on syksyn ensimmäinen istutusalue, joka sai nimekseen kiemurtelevan muotonsa vuoksi Monzan rata. Siinä on mm. lamoavia katajia usempaa sorttia, kartiokuusta ja pieniä pallotuijia. Uutena tulokkaana sinne saapui tällä viikolla vielä kolme alennustuijaa (tavallinen Thuja occidentalis) Niitä sitten leikkelen jos tarve tulee. Saatanpa niiden kanssa vaikka vähän pelleilläkin eli harjoitella muotoleikkausta, kun leikkauksen aika tulee.

Tänään jatkettiin tästä tilanteesta ja katettiin kanukkapenkki soralla.



Eli mäeltä ja talolta ja sisääntulotien puolelta istutusalueet näyttävät nyt tältä.

Tämän puutarhasuunnitelman ideana on siis kolme suurempaa istutusaluetta, jotka lähtevät hieman säteen kaltaisesti, mutta aaltoillen ellei perätin mutkitellen ulkoportilta.

Ensimmäisenä on Monzan rata, toisena Kanukkaistutusalue ja kolmantena punakatteinen Psykedeliapenkki. Kanukkapenkin ja Psykedelian väliin tulee vielä pyöreä rinkula kartiokuusille lamoaville katajille (Juniperus chinensis.




Sorakatteen käyttöön minulla oli useampia syitä: Ensinnäkin, sitä oli saatavilla, tarvitsimme joka tapauksessa soraa parkkipaikkojen parantamiseen. Toiseksi, minulla oli tarve luoda mahdollisimman helppohoitoiset penkit. Kesällä, kun talo on täynnä asiakkaita, en ehdi puutarhassa liiemmälti puuhastelemaan ja rikkaruohoja nyhtämään. Paksu sanomalehti-sorakate, jonka päälle saattaa tulla vielä mänty- tai koivumurskaa, on ainakin seuraavan pari vuotta melko varma kate.

Kolmas syy on tuo Linkama. Se kun ei tykkää nurmikonleikkuusta sitten yhtään. Lupasin että teen helppohoitoiset istutusalueet, jotka merkittävästi vähentävät leikattavan nurmikon määrää.

Tällä hetkellä nurmikkoa ei oikeastaan ole tuolla alueella. On vain kaikenlaista vihreää rikkaruohoa, jota ollaan sitten leikattu trimmerillä ja saatu aikaan epämääräinen tupsuinen ruohikko, nurmikosta on sen kohdalla ollut turha puhua. Alue on siis entistä kasvimaata, jonne kaiken maailman ohdakkeet ja sinnikkäät ruohotuppaat ovat asettautuneet.

Ensi kevään suunnitelmissa on minulla möyhentää koko nyt viheriäksi jäävä alue, tasoittaa joitain korkeuseroja ja istuttaa siihen kunnon nurmikko. Ja sitten, joskus hamassa tulevaisuudessa olisi tarkoitus tuolle alueelle myös rakentaa kaunis grilli-huvimajakatos ja liuskekiviportaat ja käytävät jotka vievät talolta huvimajaan.

Sorakatteen käyttö minua alussa hieman epäilytti. Alkaako näyttää parkkipaikalta koko istutusalue? Sora on tylsää ja ankaran näköistä, eikä lainkaan tyypillinen pohja kasveille. Kasvit näyttävät parhailta tummanmustaa kuohkeaa siistiä multaa vasten. Tämähän on totuus.

Mutta nyt olen koko tämänhetkiseen tilanteeseen tyytyväinen. Ensinnäkin tontti on niin iso ja siellä on kuitenkin niin paljon vihreää, että sora-alueet eivät muuta tonttia liian kliiniseksi. Toiseksi, tiedän että sora ei jää soraksi, vaan minulla on vakaa suunnitelma hiljalleen peittää sora mielenkiintoisemmilla aineosilla, kuten kivillä, kävyillä, havunneulasilla, hiekalla ja mahdollisesti jollain muullakin, kunhan keksin mikä se muu voisi olla.

Tässä nyt pari kuvaa siitä miten sora hiljalleen painuu taka-alalle ja yksittäiset koristelut nousevat pääosaan kasvien ohella.





Kuten alussa sanoin, nyt alan olla itse tyytyväinen näkemääni ja tekemääni. Ei niin että istutusalueet olisivat lähellekään valmiita. Mutta nyt näen miten ne asettuvat suhteessa tonttiin ja taloon, ja miten ne sijoittuvat ennen kaikkea suhteessa toinen toisiinsa.

On tässä ollut urakkaa, sitä ei voi kieltää, mutta ainakin on saanut happea ja liikuntaa, jos ei muuta. Ja mukavahan tätä on ollut suunnitella ja rakentaa. Varsinkin kun len saanut Kimmolta valtavasti apua.

Projekti jatkuu.

Päätän päivän piharaportin siis tähän. Over and out. (Sopii myös minun tämänhetkiseen psykofyysiseen tilaani tuo lause.)