Friduna skikuna hima hoplaa

Kuten aiemmin kerroin, huomaan kasvimaalla laulavani aina jotain päivän tunnaria.

Baltezers-kasveja istuttaessani lauloin korkealta ja kovaa UltraBran biisiä: Minä suojelen sinua kaikelta. Ja eritoten sen kohtaa: … olen eksynyt Latviassa…

Ale-kasvien huumassa lauloin seuraavana istutuspäivänä Abban Money, money, money’a.

Jossain vaiheessa meni International ja syvällä rintaäänella vakuutin itselleni: Tää on viimeinen taisto…

Eilen raivopäisenä istuttaessani viimeisiä alta pois, päästäkseni Puukoolille puhtain paperein vetelin Juicen kipaletta: …Istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee…

Tiedä sitten mitä sielutieteen tohtorit osaisivat tästä sanoa. Minä itse tiedän, että tämän päivän laulukonsertti kertoi aika lailla sieluntilastani. Ja se oli Hullu-Jussin Friduna Skikuna.

Ja asiaa tuntemattomalle, tässä sen sanat:

Preiz zimi zeel mama lookystre
jae aseluma aake tu klos tu me
laik ö fyrtsyri kät on tö sanana skve
friduna skikuna
fooraba loba hima hoplaa
friduna skikuna hoplaa
friduna skikuna nou nou nou
friduna skikuna jee

Sentama lovo simo velka tuu
tapuri taasee tu aki tuu
sanana skikuna volumi taa
sentama lovo simo skeeronaa
velma hoplaa
friduna skikuna hoplaa
friduna skikuna nou nou nou
friduna skikuna jee.


Eli hima hoplaa vaan. Kun nämä viimeiset kasvit on istutettu, vedän pihkatapin hanuriin ja heitän talviunille. Tulkoon lumet ja valkeus, ja ikinä en koskaan istuta mitään, tana.

Aamulla nimittäin Väsytti Isosti. Joka lihasta särki. Lupasin väsyneelle keholleni, että en istuta kuin muutaman mehikasvin Hip-Hop-Psykedeliapenkkiin. And that’s it!





Vääntäydyin siis kumisaappaisiin ja istutushanskoihin ja ryhdyin hommiin.

Äkkiäkö muutama mehiruusuke on peitelty multaan ja soraan. Heittelin sitten aikani kuluksi Pukan tienposkesta noukitut kivet Psyke-penkkiin, ja olin tyytyväinen tulokseen. Kieltämättä tuo sora on maakatteena aika tylsän näköistä, mutta sopivan harmaata taustaa, kun penkki hiljalleen täyttyy ihan muusta materiaalista.



Ja sitten totesin, että peruukkipuu tarvitsee kunnon katteet, se kun on niin herkkä elikko, että ei ehkä Otepään talvea kestä. Mutta katetta ei viitsi taas laittaa ennen kuin koko penkki on valmis, ja niinpä sitten istutin sinne kaikki eilen sitä varten hankkimani taimet. Ja sitten tein puunhakkeesta pienet rinkulat kasvien ympärille.

Samalla mallailin vielä tulevan Konica-Kolmion eli kolmen kartiokuusen ja niiden säestäjäkasvien paikkaa.

Tässä tulos:



Huomenna on uusi savotta edessä: on saatava multiin Latte-Pyydys eli happomarjat Latten pissaamien tuijien ympärille.

Pissipä siinä sitten kun nämä pienet piikkiveitikat piikittävät piliä!

Juuri nyt en kyllä jaksa ajatella koko asiaa. Totean vain Scarlett O’Haran tapaan: I’ll think about it tomorrow.

Olen palannut siis aamun alkutilaan. Väsyttää Isosti.

Taidan ottaakin tämän illan teemalauluksi: Nukkumatti, nukkumatti lasten…

Hyvää yötä siis kaikille

toivottaa väsynyt puutarhuri