perjantai 22. helmikuuta 2013

Urinkoinen paisteleepi

Ihanat aurinkoiset helmikuun päivät ovat täällä! Taivas on sininen, keli on mitä ihastuttavin ja aurinko paistaa.

Niille, jotka ihmettelivät otsikon Urinkoista niin kerronpa sen taustan. Kimmon äiti oli aikoinaan kansakoulun opettaja joka kansan kynttilänä opetti pilttejä lukemaan. Apuna vanha kunnon Aapinen. Ja kyseisessä Aapisessa oli aina uusi kirjain merkitty anfangilla, eli koristeellisella isolla alkukirjaimella. A:n kohdalla luki siis:

Aurinkoinen paisteleepi

Ja arvatahan sen saattaa miten siinä käy, kun piltti alkaa tavaamaan tekstiä. Ei hahmota isoa koristeellista alkukirjainta vaan alkaa pontevasti lukea: Urinkoinen paisteleepi.

Urinkoinen jäi elämään Kimmon lapsuudenkodin puhekieleen ja sieltä se on jatkanut matkaansa meillekin. Niin että Urinkoinen se meillä paisteleepi. Ja hienosti paisteleepikin!

Minä olen käynyt nyt kolmena päivän ajelulla ihan itsekseni. Rohkeasti olen jatkanut siis talviautoilua ja nyt ei pelota oikeastaan yhtään. Olo on ollut  varma vaikka tiet ovat joskus aika liukkaita - yöstä päivään saattaa ilma lauhtua reilut 12°C. Ja sehän tietty saa tiettyä kiitoa teille.

Mutta eihän sitä voi olla liikkumatta - ja kuvaamatta - kun kelit ovat tätä luokkaa!

Ohessa pientä kuvasatoa parilta viime päivältä. Ja lopuksi linkki isompaan kuva-albumiin niille, jotka haluavat paremmin perehtyä Otepään ja sen lähiympäristön helmikuun keleihin.

Luonto luo ja muovaa - pehmeää ja terävää

"Kukkuu" tuntuu pieni puu huutavan isojen takaa

Kerro kerro kuvastin, ken on meistä kaunehin


Punainen viiva

Herttaiset heposet (hobused viroksi)

Talvi ei ole vain valkeaa - se on värejä, jotka korostuvat valkeaa ja helmikuun kirkkautta vasten


Pumpulivuori

Kun olemme yhdessä niin muodostamme kokonaisen sydämen

Otepään kirkko ilta-auringossa


Otepään linnavuori samaten ilta-auringossa

 Urinkoinen on kyllä ihana! Se nostaa mieltä ja virkistää paremmin kuin sata salamaa. Talven vaikein aika on selvästi ohi, tästä eteenpäin se on vain kuin ruusuilla tanssimista. Näin uskon!

Hyviä talvipäiviä kaikille toivottaen seuraavan valokuvagallerian myötä: Helmikuussa Otepäällä ja sen ympäristössä

Pieni jälkikirjoitus: Maaliskuussa tapaa täällä olla vähintään yhtä upeat kelit. Ja maaliskuussa on Villa Ottiliassa hyvin tilaakin vielä. Joten nyt almanakkaa selaamaan ja varauksia tekemään. Ja tästähän se onnistuu ja täältä löytyy lisää tietoa: Villa Ottilian kotisivut

7 kommenttia:

Sylvia Svensson kirjoitti...

Urinkoinen on näkyy saanut rouvan hyvälle tuulelle ja kemeran kanssa ulos! Hyvää jälkeä kuten tavallista!

Mannu kirjoitti...

Mulla on varmaan lukihäiriö, en huomannut yhtään, että a-kirjain puuttui aurinkoisen alusta.

Miten jollakin voi olla noin tasaiset puuklapirivistöt? Oon aina ihmetelyt, miten ne saadaan aikaiseksi. Ei kai ne vain teidän ole?

OnuKoo kirjoitti...

Kuinka ihmisen mieli on kumma! Kaikenmaailman hienoja maisemia ja hevosia ja minä katson haltioituneena kuvaa täydestä siististi pinotusta puuliiteristä.

Tiina Linkama kirjoitti...

Puupinosta - ei valitettavasti ole meidän. Meillä on klaput ihan loppu ja uusia ei olla saatu tilattua. Otepäältä on klaput loppu!

Kuvan halkopino on Suislepan kartanon liiteristä jonne ovet oli auki.

Kiitos Sylvia, Mannu ja OnuKoo kommenteista.

Sirkku kirjoitti...

Kylläpä oli taas jälleen kerran hyviä kuvia. Harvoin vain tulee sanotuksi sitä ääneen.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos Sirkku kommentistasi. Ja reippaasti vaan jatkossakin sanomaan. Kun siitä tulee minulle itselleni niin hyvä mieli!

Suski kirjoitti...

Kauniita kuvia, taas kerran! Kyllä sitä talviautoilua kannattaa vähän harrastaa, jos tuloksena tulee näin hienoja kuvia. =)

Parasta talviautoilussa on muuten mennä jonnekin isolle kentälle tai tyhjälle parkkipaikalle tekemään käsijarrukäännöksiä. Niillä on muutama varmalta näyttänyt penkkaanajo pelastettu. =)