Vielä jaksaa syksy hehkua

Elämä Villa Ottiliassa jatkuu entiseen malliinsa - siis entisten vuosien syksyjen malliin. Kesä jää taakse, samoin asiakkaiden virta hidastuu, joskaan toivottavasti ei tyystin tyrehdy, ja elämä alkaa kulkea hieman verkkaisemmin. Saa valvoa illalla pidempään ja nukkua aamulla vastaavasti pidempään.

Maailma ympärillä muuttuu sekin. Alkusyksyn kirkkaimmat värit alkavat hiljalleen kadota, yksi toisensa jälkeen, mutta toisaalta niiden tilalle on tullut mahtava syvän paletin värisinfonia, joka aurinkoisina päivinä on yhä huikaisevan kaunis.

Minä olen kuvannut paljon, ajellut päämäärätietoisesti tai päämäärättä eri puolille Etelä-Viroa ja kuvannut tätä jokavuotista mieletöntä värikylläisyyttä. Mieli on yhtäältä onnellinen, mutta toisaalta haikea. Kesä jää, talvi tulee, ja syksy ikäänkuin toimii siltana, valtavan kauniina ja värikkäänä siltana siinä välissä.

Syksyyn liittyy toki aina hieman surumielisyyttäkin. Jotain katoaa, aika vaeltaa eteenpäin. Ennen, koulujen ja yliopiston tai työväen- ja kansalaisopistojen kurssien taas alettua syksy merkitsi minulle myös aina jonkun uuden alkua. Nyt en voi sanoa samaa. Syksyyn liittyy aina huoli - miten pärjätä yli hiljaisen kauden? Taloudellisesti ja henkisesti. Millainen talvi on tulossa? Kovat pakkaset ovat aina yhdenlainen haaste nekin. Tai entä jos tuleekin lits-lots-kelit koko talveksi, pelkkää räntää ja loskaa? Miten käy talven matkailukauden?

Syksy on siis mietteliästä aikaa - kesällä sitä vaan paahtaa eteenpäin - syksyllä on aikaa istua ja tehdä inventaariota menneestä ja tehdä suunnitelmia tulevalle.

Tällaista kai se on, matkailuyrittäjän arki ja elämä.

Kun huoli tulevaisuudesta alkaa liikaa painaa hartioita, Kimmo muistuttaa: katso ikkunasta ulos! Kuinka hienoa siellä onkaan! Ja minä havahdun samaan - ja lähden ulos ja maailmaan. Tallentamaan näitä ihania hetkiä, tätä ihanaa syksyä ja sen huikaisevan kauniita värejä.

Enkä voi olla enää mietteliäs enkä huolestunut. Vain ihanasti virkistynyt, kuin taidenäyttelyssä olisin käynyt.

Ja lopuksi, yrittäjä kun olen, tietoisku: ei syksy ole vielä ohi Otepäällä. Ei alkuunkaan. Nämä maisemat ovat täällä vielä tovin. Ensin tiputtavat koivut keltaiset lehtensä, sitten sammuu vaahteroiden valo. Mutta niiden tilalle tulee tammien ja saarnien ihastuttava keltaisuus ja lopuksi ja parhaina suurten lehtikuusten kirkas keltainen joka ajan myötä taittuu oranssiin ja sitten lopulta ruskeaan. Lapin jänkien ruska on hienoa, mutta vasta täällä Otepäällä olen ymmärtänyt miten hienoa onkaan lehtipuiden ja jalopuiden syysvärit.

Tervetuloa siis luoksemme Villa Ottiliaan! Tervetuloa Otepäälle! Sillä vielä jaksaa syksy hehkua!

Syksyn värejä Kääriku-järven rannalta

Korkealta on helppo seurata miten eri puuvyöhykkeet vaihtavat kukin väriään oman aikataulunsa mukaisesti.

Minä rakastan näitä Etelä-Viron upeita punaisia peltoja! Ne ovat keväisin ja syksyisin huikean hienoja!

Sangasten kirkko

Hylätyn Vana-Antslan kartanon rappioromantiikkaa

Lampi Vana-Antslan kartanonpuistossa

Osmankäämi peilailee itseään lammen pinnasta

Soontaga-luonnonsuojelualueen luontopolulta

Otepään keskuspuistossa on syksyinen salaperäinen tunnelma

Otepään keskuspuiston lumpeet kukkivat vielä lokakuussa!

Otepään evenkelisluterilainen Maarjan kirkko

Vaahteroihin on sytytetty valot

Näkymää Pyhäjärven kartanonpuistoon

Murrumetsän matkarada, joka lähtee Pyhäjärven kartanonpuistosta vie satumetsään

Tammenlehdet alkavat nekin kellastua

Pyhäjärven ranta on hiljainen mutta seesteinen

Kaikki yllä olevat kuvat on otettu neljän viimeisen päivän sisällä Otepäältä tai sen läheisyydestä. Eli tältä täällä juuri  nyt näyttää. Tule itse katsomaan ja ennen kaikkea nauttimaan!

PS. Muistathan että Villa Ottilialla on myös aktiivisesti päivittyvät facebook-sivut, joilta löytyy mm. runsaasti kuva-albumeja. Suosittelen. Löydät kotisivut tästä (ja pääset niille vaikket olisi facebookiin itse kirjautunut)