Suo siellä, elämys täällä eli retki Hüpassaareen

Olen jo viikkokausia liikehtinyt kotona hermostuneesti, kuikuillut aina aamutuimaan ikkunasta ulos ja sopivan kauniin ilman tullen ottanut keskusteluissa esiin syksyn ykkösaiheen: patikkaretken suolle. Kimmo on ollut aina periaatteessa myöntyväinen, vaan aina on tullut jotain estettä, ja lähtö jäänyt. Viime tiistaina lopulta pääsimme  liikkeelle ja hyvä niin. Sillä käynti suolla on kuin käynti ulkomailla tai satumaassa. Ne värit! Ne tuoksut! Se tunnelma!

Virohan on Euroopan toiseksi soisin maa, Suomen jälkeen. En tiedä miten paljon Suomen soita on säästetty ja suojeltu - mutta täällä suot ovat arvossaan ja niille pääsy on tehty helpoksi, kunhan tietää minne mennä.

Täkäläinen metsähallitus eli RMK on viime vuosina rakentanut oivallisia lautateitä - pitkospuut ovat tässä kohtaa aivan liian kapea ilmaus - joita pitkin pääsee sukeltamaan syvälle suon taikapiiriin. Reittejä on monia ja monen mittaisia alkaen parin kilometrin lenkistä jatkuen aina 15-20 kilometrisiin vaellusreitteihin. Usein reittien varrelta löytyy myös infotauluja, joissa kerrotaan suon synnystä, sen kasvistosta, sen suojelusta ja sen eläimistöstä. Samoin on lautateiden alkuun ja loppuun rakennettu usein siisti parkkipaikka jonka yhteydessä on puuceet ja grillipaikat, joista löytyy valmiiksi hakatut polttopuutkin jo odottamassa. Todella mahtavaa!

Olemme aiemmin käyneet Endlan suolla Jõgevassa, Luhasoolla Võrussa, Meenikunnon suolla Põlvamaalla sekä Ingatsin vaellusreitillä Soomaan Kuresoolla. Kaikki ovat olleet onnistuneita reissuja. Nyt valitsimme suunnaksemme Hüpassaaren reitin Soomaalla, Viron suurimmassa kansallispuistossa.

Aamutuimaan taivas oli sininen ja aurinkokin läikitti pihaa. Matkalla ilma kuitenkin muuttui ja taivas kävi harmaaksi ja sadetta ripsui aika ajoin. Meiltä Soomaalle ajaa n. 1,5 tuntia, ja totesimme, että sinä aikana ilma voi muuttua vaikka kuinka hyväksi. Ja niinhän se tekikin. Emme saaneet auringonpaistetta, mutta emme myöskään kastuneet. Auringossa suon käsittämättömän hienot värit olisivat vielä entisestään korostuneet, mutta oli se suo hieno näinkin!

Eräs, alias koiramme Latte, rakastaa sekin suoretkiä. No, koira rakastaa kaikkia retkiä tasapuolisesti. Suolla pidämme sen kuitenkin kiinni kahdesta syystä. Ensinnäkin suo on herkkä organismi. Yksi jalanjälki säilyy siellä seitsemän vuotta, joten ei ole suositeltavaa poiketa lautateiltä. Toiseksi emme tiedä miten koiran kävisi jos se uppoaisi suonsilmäkkeeseen, emmekä halua ottaa sitä riskiä. Niinpä siis Eräs tepastelee suoreissuillamme fleksin päässä, tehden vain pikkuruisia poikkeamia lautatien molemmille puolille.

Pidemmittä puheitta siirrytään kuviin, tervetuloa Hüpassaaren suolle kanssamme:

Tästä se alkaa, Latte kuikuilee Kimmon selän takaa että pysyttekö matkassa mukana

Suon värit ovat jotain aivan ihmeellistä

Hüpassaaren vaellusreitti on 4,4 km pitkä ja koko matkan voi taittaa hyväkuntoisella lautatiellä

Suojärvet voivat olla jopa 1000 vuotta vanhoja. Aivan käsittämätöntä.

Luonnon värisommitelma

Reitin varrella on useita levähtämispaikkoja. Ja kuka arvaa miksi laituri on märkä?

Pienet käkkärämännyt ovat nekin vanhoja, helposti jopa 80-vuotiaita, vaikka saattavat yltää vain polven korkeudelle

Kesken matkaamme kuulemme kuinka hanhet saapuvat kaakattaen ja suuntaavat kohti etelää

Maisema vaihtuu reitin aikana keltaisesta punaiseen ja vihreään

Punainen sammal on jotenkin niin epätodellista

Suolampia ympäröivät monenväriset kasvivyöhykkeet

Monenlaista sammaltyyppiä pienellä alueella

Ja Eräs saa taukopaikalla Suohepulin

Olen tehnyt Villa Ottilian facebook-sivuille kokonaisen kuvakansion suokuvistani. Jos kiinnostaa nähdä lisää outoja satumaisemia, niin tervetuloa sivuille, vaikkapa klikkaamalla tästä: Hüpassaaren suo

Jos sinulle heräsi kiinnostus tutkia Viron soita lähemmin, suosittelemme tukikohdaksesi Villa Ottiliaa. Me tarjoamme mukavan majoituksen ja mikä parasta, neuvomme sinut myös parhaille paikoille! Tervetuloa!