VALOA KOHTI.
maanantai 24. syyskuuta 2012
#132 mustavalkomaanantain haaste: valoa kohti
Syksyn edetessä ja valon vähentyessä tarrataan täällä
mustavalkomaanantaissa vielä viimeisiin valon hetkiin, kun tämän kerran
aiheena on:
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Räpinan rauhaa syyskuussa 2012
Olen täällä kertonut että joudumme myymään Beresjen talomme. Joudumme tarkoittaa lähinnä sitä että meillä ei ole voimavaroja eikä aikaa alkaa huoltaa taloa ja saattaa se aiempaan kukoistukseensa. Rahallekin olisi tarvetta - kenelläpä ei - joten myyntiin talo nyt laitetaan.
Jos kiinnostut asiasta, ota PIKAPUOLIN yhteyttä, sillä ensi viikolla talo lähtee sitten välittäjälle ja kauppahintaan tulee välittäjänpalkkio päälle. Ei sekään paljon ole, mutta silti.
Lisää talosta voit lukeaa vaikka tästä: Beresjen talo 21.900 EUR
Toissapäivänä lähdimme taloa siivoilemaan, lähinnä lattioita ja pintoja pyyhkimään. Minä kun en ole mikään suuri hämähäkinseitin ystävä - pienikin seitti saa minut oikeasti aika huonovointiseksi - Kimmo lupasi hoitaa pinnat ja minulle jäi aikaa kiertää Räpinaa, lähintä kaupunkia taloltamme.
Päivä oli kaunis joskin ilma oli vaihteleva. Syksy on aina viehättävää aikaa ja Räpinassa syksyyn liittyy aina sellainen ihana pysähtyneisyys, verkkaisuus, jota syksyn kellertävät sävyt vain tukevat. Räpina ei missään tapauksessa ole taantuva kaupunki, päinvastoin. Sitä korjataan jatkuvasti, tiet on nyt saatu kuntoon melkein koko kaupungista, mittava remontti.Myös yksityisiä taloja korjataan - kas, tuonne on laitettu uusi katto, ja tuolla päällystetty seinät uudelleen. Silti, Räpinaan liittyy aina hiljaisuus, rauhallisuus, tyyneys. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire minnekään. Ei aikuisilla, ei lapsilla eikä Räpinan Kirjavalla Kissalla. Ei siis ihme, että viihdyn kaupungissa erinomaisesti.
Kuljeskelin ja kiertelin kaupungin puistoja. Vietin pitkän tovin Sillapään kartanon mailla, vaeltelin metsäteitä ja pysähdyin nuuskimaan syksyistä ilmaa.Välillä seuranani oli kolme pientä vaaleanpunaisiin vaatteisiin ja Hello Kitty -reppuihin sonnustautunutta tyttöä, välillä utelias Kirjava Kissa. Välillä tuntui että olen ainoa ihminen koko maailmassa, vain suuret puut ja kaunis Võhandu-joki ympärilläni.
Kamera kulki mukana ja pitkästä aikaa todella nautin kuvauksesta. Minä pidän syksystä, tällaisista syksypäivistä jolloin värit kirkastuvat, aurinko heijastuu tummasta vedestä ja maiseman peittää ihastuttava keltainen ja punainen värikerros.
En tiedä näkyykö kuvista sama rauha mitä Räpina henkii, mutta toivon sitä.
Tervetuloa siis vaeltamaan kuvien myötä Räpinaan, sen puistoihin ja metsiköihin ja jokirantoihin!
Näin siis kuljeskelin pitkin metsiä ja rantateitä. Lopulta saavuin Räpinan Puutarhakoululle ja sen näytöspuutarhoihin. Miten paljon vielä kukkikaan! Miten ihastuttavaa viimeistä kukkaloistoa! Koska kuvia on jo nyt näin paljon, en laita kukkakuvia tähän juttuun vaan ehkä teen Puutarhakoulusta ihan oman jutun. Sen se ja sen näytöspuutarhat ansaitsevat.
Lopuksi kuitenkin muutama kuva itse Beresjestä.
Kun Kimmo oli saanut työn tehtyä - kiltti mies! - oli päivä jo laskemassa mailleen. Ehdin kuitenkin ottaa pari kuvaa talon molemmilla puolilla olevista järvistä. Talon edessähän aivan kivenheiton päässä on Peipsi-järvi, joka Beresjen kohdalla kantaa jo nimeä Lämmijärv. Ja talolta kilometrin päässä on sitten Beresjen Umbjärv eli Beresjen sisäjärvi. Kauniita molemmat.
Jos kiinnostut asiasta, ota PIKAPUOLIN yhteyttä, sillä ensi viikolla talo lähtee sitten välittäjälle ja kauppahintaan tulee välittäjänpalkkio päälle. Ei sekään paljon ole, mutta silti.
Lisää talosta voit lukeaa vaikka tästä: Beresjen talo 21.900 EUR
Toissapäivänä lähdimme taloa siivoilemaan, lähinnä lattioita ja pintoja pyyhkimään. Minä kun en ole mikään suuri hämähäkinseitin ystävä - pienikin seitti saa minut oikeasti aika huonovointiseksi - Kimmo lupasi hoitaa pinnat ja minulle jäi aikaa kiertää Räpinaa, lähintä kaupunkia taloltamme.
Päivä oli kaunis joskin ilma oli vaihteleva. Syksy on aina viehättävää aikaa ja Räpinassa syksyyn liittyy aina sellainen ihana pysähtyneisyys, verkkaisuus, jota syksyn kellertävät sävyt vain tukevat. Räpina ei missään tapauksessa ole taantuva kaupunki, päinvastoin. Sitä korjataan jatkuvasti, tiet on nyt saatu kuntoon melkein koko kaupungista, mittava remontti.Myös yksityisiä taloja korjataan - kas, tuonne on laitettu uusi katto, ja tuolla päällystetty seinät uudelleen. Silti, Räpinaan liittyy aina hiljaisuus, rauhallisuus, tyyneys. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire minnekään. Ei aikuisilla, ei lapsilla eikä Räpinan Kirjavalla Kissalla. Ei siis ihme, että viihdyn kaupungissa erinomaisesti.
Kuljeskelin ja kiertelin kaupungin puistoja. Vietin pitkän tovin Sillapään kartanon mailla, vaeltelin metsäteitä ja pysähdyin nuuskimaan syksyistä ilmaa.Välillä seuranani oli kolme pientä vaaleanpunaisiin vaatteisiin ja Hello Kitty -reppuihin sonnustautunutta tyttöä, välillä utelias Kirjava Kissa. Välillä tuntui että olen ainoa ihminen koko maailmassa, vain suuret puut ja kaunis Võhandu-joki ympärilläni.
Kamera kulki mukana ja pitkästä aikaa todella nautin kuvauksesta. Minä pidän syksystä, tällaisista syksypäivistä jolloin värit kirkastuvat, aurinko heijastuu tummasta vedestä ja maiseman peittää ihastuttava keltainen ja punainen värikerros.
En tiedä näkyykö kuvista sama rauha mitä Räpina henkii, mutta toivon sitä.
Tervetuloa siis vaeltamaan kuvien myötä Räpinaan, sen puistoihin ja metsiköihin ja jokirantoihin!
Villiviini peittää koko ovensuun
Võhandu-joki on lempeä ja verkkainen joki
Keltaista ja vihreää 1
Keltaista ja vihreää 2
Sillapään kartano joen toiselta puolen nähtynä
Räpinan Kirjava Kissa sulautuu maastoon
Syksyn värejä myös vesikasveissa
Võhandu virtaa rauhaisasti
Vaahteraan on sytytetty valot
Poika ja tyttö kalastavat
Rauhaisa polku kulkee Sillapään kartanon rantaviivaa seuraillen
Räpinan kirkko joen toiselta reunalta nähtynä
Hiljainen huvimaja niemen kärjessä
Syksyinen metsätie ja sen värit tekevät sielulle hyvää
Näin siis kuljeskelin pitkin metsiä ja rantateitä. Lopulta saavuin Räpinan Puutarhakoululle ja sen näytöspuutarhoihin. Miten paljon vielä kukkikaan! Miten ihastuttavaa viimeistä kukkaloistoa! Koska kuvia on jo nyt näin paljon, en laita kukkakuvia tähän juttuun vaan ehkä teen Puutarhakoulusta ihan oman jutun. Sen se ja sen näytöspuutarhat ansaitsevat.
Lopuksi kuitenkin muutama kuva itse Beresjestä.
Kun Kimmo oli saanut työn tehtyä - kiltti mies! - oli päivä jo laskemassa mailleen. Ehdin kuitenkin ottaa pari kuvaa talon molemmilla puolilla olevista järvistä. Talon edessähän aivan kivenheiton päässä on Peipsi-järvi, joka Beresjen kohdalla kantaa jo nimeä Lämmijärv. Ja talolta kilometrin päässä on sitten Beresjen Umbjärv eli Beresjen sisäjärvi. Kauniita molemmat.
Peipsi-järvi joka tässä kohtaa kantaa nimeä Lämmijärv
Beresjen sisäjärvi eli Beresje Umbjärv
torstai 20. syyskuuta 2012
Valokuvatorstain 256. haaste: syksy
Ahh, syksy! Joka herättää aina monia ristiriitaisia tunteita.
Yhdeltä puolen se merkitsee yhden ajan päättymistä. Kesä on kadonnut. Tuo ailahteleva pellavapäinen tyttölapsi, joka juoksi paljasjaloin hame hulmuten kukkakedoilla ja leikki pumpulisilla poutapilvillä. Sen tilalle on tullut keski-ikäinen nainen, jonka veri on viininpunaista ja sykkii vahvasti, melkein kipeää tehden.
Kesä ei tiennyt Talven tulosta mitään, ei se välittänyt, eikä sitä kiinnostanut. Kesä oli huoleton ja kevyt kuin voikukan hahtuvat kesätuulessa. Mutta Syksy tietää liiankin hyvin yhden ajan loppuvan pian. Talvi tulee vääjäämättä ja peittää kaiken valkoiseen vaippaansa, joka on kaunis mutta väritön ja kylmä.
Syksyn varpaita jo palelee, ja kolea tuuli nipistelee sen poskiin punaa. Silti Syksy seisoo pystypäin. Se pukeutuu kauneimpiin purppuraviittoihinsa, sipaisee päähänsä kirjavan huivin, ja laittaa korviinsa kellankultaiset korvakorut, joissa ei ole mitään kainoa. Pystypäin se seisoo tuulessa ja antaa tuulen riepotella lehtiään, jotka hiljalleen, yksi toisensa jälkeen lopulta putoavat. Komea se on, tuo Syksy.
Kuvat kuvattu tänä aamuna Villa Ottilian pihalta haastetta varten, kuten haastetoivomus oli.
Muita tulkintoja syksystä löytyy täältä: Valokuvatorstain 256. haaste
Yhdeltä puolen se merkitsee yhden ajan päättymistä. Kesä on kadonnut. Tuo ailahteleva pellavapäinen tyttölapsi, joka juoksi paljasjaloin hame hulmuten kukkakedoilla ja leikki pumpulisilla poutapilvillä. Sen tilalle on tullut keski-ikäinen nainen, jonka veri on viininpunaista ja sykkii vahvasti, melkein kipeää tehden.
Kesä ei tiennyt Talven tulosta mitään, ei se välittänyt, eikä sitä kiinnostanut. Kesä oli huoleton ja kevyt kuin voikukan hahtuvat kesätuulessa. Mutta Syksy tietää liiankin hyvin yhden ajan loppuvan pian. Talvi tulee vääjäämättä ja peittää kaiken valkoiseen vaippaansa, joka on kaunis mutta väritön ja kylmä.
Syksyn varpaita jo palelee, ja kolea tuuli nipistelee sen poskiin punaa. Silti Syksy seisoo pystypäin. Se pukeutuu kauneimpiin purppuraviittoihinsa, sipaisee päähänsä kirjavan huivin, ja laittaa korviinsa kellankultaiset korvakorut, joissa ei ole mitään kainoa. Pystypäin se seisoo tuulessa ja antaa tuulen riepotella lehtiään, jotka hiljalleen, yksi toisensa jälkeen lopulta putoavat. Komea se on, tuo Syksy.
Kuvat kuvattu tänä aamuna Villa Ottilian pihalta haastetta varten, kuten haastetoivomus oli.
Muita tulkintoja syksystä löytyy täältä: Valokuvatorstain 256. haaste
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Lattesta Sumpiksi 30 sekunnissa
Hojo hojo,
minä tässä, teidän kirjeenvaihtajakaverinne karvahousujen kera. Niin siis minä, Latte.
Ajattelin kertoa tästä päivästä kun se oli niin ältsin kiva päivä. Aurinko paisteli heti aamulla ja ilma oli lempeä ja minä sitten viuhdoin hännälläni Johtokunnalle että eikö nyt olisi hyvä päivä lähteä vähän pidemmälle reissulle metsään. Näin tapahtui.
Ajettiin Otepään luonnonsuojelualueen metsiin ja sieltä mentiin aina Elva-Vitipaluun asti. Oli nättiä, ja Johtokunnan naispuolinen tykkäsi. Sen huomaa siitä, että se räiskii kameralla sinne ja tänne. Kuten vaikka saniaispöheiköihin, joissa minä en näe mitään niin ihmeellistä. No joo, kyllähän ne kahisevat kivasti kun sinne painuu päistikkaa.
Kaikki olisi muuten mennyt ihan nappiin, mutta minua huolestutti eräs asia. Nimittäin lähtiessämme Johtokunnan miespuolinen ilmoitti että tänään ei sitten kastella Erästä. Ihan niinko minä en tietäisi että kuka se Eräs on! Luulevat puhuvansa salakieltä. Mutta se kastelemattomuus hieman mietitytti. Kun sehän on sitä ihan kaikkein parasta.
Saavuttiin sitten Vitin metsiin ja siellä metsän keskellä on Viti-järvi, pieni nätti suojärvi. Ja sen haistettuani päätin ryhtyä suoraan toimintaan. Ja eikun suorilta jaloilta järveen. Mikä tunnelma, mikä veto, mikä meno, mikä lento. Minä tunsin olevani rento!
Eikä Viti-järvi tosiaan olekaan ihan mikä tahansa järvi, se on mukavasti mutainen, sellaista suomutaa, paksua ja ihastuttavan vahvasti lemuavaa. Jostain syystä Johtokunta ei ilakoinut kanssani. Minut pantiin remmiin ja talutettiin autoon. Ja alettiin etsiä uutta järveä, jossa minut pestä.
Niin sitten etsittiin seuraava järveä Vitipalun metsistä. Löydettiinkin toinen suojärvi, mutta ei minua sinne päästetty. Laiturikin siellä oli, mutta se oli hutera ja kuulemma vähän vaarallinenkin. Minä istuin auton takapenkillä ja nautin ihanista tuoksuistani niin kauan kun se oli mahdollista.
Ja niin sitten kävi, että ajoimme koko matkan Elvaan ja pääsin lempparijärveeni Vereviin. Jesss. Taas mentiin. Minua vaan nauratti ihan mielettömästi koko ajan. Kun kuulemma tänään Erästä ei kastella. Hah!
minä tässä, teidän kirjeenvaihtajakaverinne karvahousujen kera. Niin siis minä, Latte.
Ajattelin kertoa tästä päivästä kun se oli niin ältsin kiva päivä. Aurinko paisteli heti aamulla ja ilma oli lempeä ja minä sitten viuhdoin hännälläni Johtokunnalle että eikö nyt olisi hyvä päivä lähteä vähän pidemmälle reissulle metsään. Näin tapahtui.
Ajettiin Otepään luonnonsuojelualueen metsiin ja sieltä mentiin aina Elva-Vitipaluun asti. Oli nättiä, ja Johtokunnan naispuolinen tykkäsi. Sen huomaa siitä, että se räiskii kameralla sinne ja tänne. Kuten vaikka saniaispöheiköihin, joissa minä en näe mitään niin ihmeellistä. No joo, kyllähän ne kahisevat kivasti kun sinne painuu päistikkaa.
Kaikki olisi muuten mennyt ihan nappiin, mutta minua huolestutti eräs asia. Nimittäin lähtiessämme Johtokunnan miespuolinen ilmoitti että tänään ei sitten kastella Erästä. Ihan niinko minä en tietäisi että kuka se Eräs on! Luulevat puhuvansa salakieltä. Mutta se kastelemattomuus hieman mietitytti. Kun sehän on sitä ihan kaikkein parasta.
Saavuttiin sitten Vitin metsiin ja siellä metsän keskellä on Viti-järvi, pieni nätti suojärvi. Ja sen haistettuani päätin ryhtyä suoraan toimintaan. Ja eikun suorilta jaloilta järveen. Mikä tunnelma, mikä veto, mikä meno, mikä lento. Minä tunsin olevani rento!
Eikä Viti-järvi tosiaan olekaan ihan mikä tahansa järvi, se on mukavasti mutainen, sellaista suomutaa, paksua ja ihastuttavan vahvasti lemuavaa. Jostain syystä Johtokunta ei ilakoinut kanssani. Minut pantiin remmiin ja talutettiin autoon. Ja alettiin etsiä uutta järveä, jossa minut pestä.
Johtokunnan miespuolinen ei ole riemuissaan, mutta minä en voi välttää leveää hymyä
Tänne minä molskahdin, ja oboy oli kivaa
Niin sitten etsittiin seuraava järveä Vitipalun metsistä. Löydettiinkin toinen suojärvi, mutta ei minua sinne päästetty. Laiturikin siellä oli, mutta se oli hutera ja kuulemma vähän vaarallinenkin. Minä istuin auton takapenkillä ja nautin ihanista tuoksuistani niin kauan kun se oli mahdollista.
Johtokunnan miespuolinen tutkii voisiko laiturilta hypätä veteen. Ei voinut ja lillua se tämäkin soinen ranta oli täynnä.
Ja niin sitten kävi, että ajoimme koko matkan Elvaan ja pääsin lempparijärveeni Vereviin. Jesss. Taas mentiin. Minua vaan nauratti ihan mielettömästi koko ajan. Kun kuulemma tänään Erästä ei kastella. Hah!
Hei me lennetään!
Olette ehkä kuulleet sanottavan että valuu kuin vesi hanhen selästä. Siitä en tiedä mitään. Mutta valuu kuin vesi koiran selästä on minulle tuttu kielikuva.
Tyylejä mennä veteen on monia. Tässä yksi tyylinäyte. Hypyn nimi on: Iso Paha Susi. "Pikku porsakkeet, Latte on täällä!"
Niin että tällainen päivä minulla tänään, eli perin mukava. Järveen pääsin kahteen kertaan ja sehän on vain oikeus ja kohtuus, eikö vain. Mutta sitä ihmettelin, että miksi minua tänään kutsuttiin Caffe Latten sijasta Sumpiksi. No, kelpaa sekin nimi. Sumpit on kovia jätkiä, uskoisin.
Ei mulla muuta. Kirjoittelemisiin
teidän Lattenne, joskus myös Sumppina tunnettu
tiistai 18. syyskuuta 2012
Tiedotuksia Etelä-Virosta
Tiedotus 1: Latte
"Uimakausi jatkuu ja syksy on peruutettu."
Tiedotus 2: Koorasten kylä
"Kooraste Suurjärvessä on nähty kenguru. Omistajaa etsitään!
Tiedotus 3: Etelä-Viron luonnonsuojelualueen limnologisen laitoksen johtaja
"Kooraste Suurjärvessä on havaittu vesihirviö, joka näyttää leijonan ja etanan (ne sarvet) risteymältä. Paikkakunnan asukkaita pyydetään pysyttelemään sisätiloissa ennen kuin kyseisen merielävän vaarallisuudesta on saatu lisää tietoa."
Tiedotus 4: Viron puolustuslaitoksen Etelä-Viron aluekomentaja
"Olemme tehneet silmämääräisen periskooppihavainnon Kooraste Suurjärvessä, joka viittaa vieraan vallan sukellusveneisiin. Karvainen periskooppi ei ole näkynyt tutkakuvissamme, emmekä vielä tiedä miten sukellusvene on päätynyt Kooraste Suurjärveen. NATOn asiantuntijoita odotetaan paikalle.
Tiedotus 5: Viron Eläintensuojelujärjestöjen johtaja
"Kooraste Suurjärven rannoilla on taltioitu järkyttävä eläintensuojelurikos. Ilmeisesti suomalainen omistaja on leikkinyt elävän eläimen kanssa mitä julminta leikkiä: heitetään koiralla "leipiä". Kuvassa viskattu koira on onnistunut napsauttamaan kolme leipää järven pinnalla."
Kaiken kaikkiaan tilanne Kooraste Suurjärvellä on tällä hetkellä epäselvä. Tiedotamme lisää asiasta lisää kuultuamme. Näihin tunnelmiin, järkyttyneenä.
"Uimakausi jatkuu ja syksy on peruutettu."
Tiedotus 2: Koorasten kylä
"Kooraste Suurjärvessä on nähty kenguru. Omistajaa etsitään!
Tiedotus 3: Etelä-Viron luonnonsuojelualueen limnologisen laitoksen johtaja
"Kooraste Suurjärvessä on havaittu vesihirviö, joka näyttää leijonan ja etanan (ne sarvet) risteymältä. Paikkakunnan asukkaita pyydetään pysyttelemään sisätiloissa ennen kuin kyseisen merielävän vaarallisuudesta on saatu lisää tietoa."
Tiedotus 4: Viron puolustuslaitoksen Etelä-Viron aluekomentaja
"Olemme tehneet silmämääräisen periskooppihavainnon Kooraste Suurjärvessä, joka viittaa vieraan vallan sukellusveneisiin. Karvainen periskooppi ei ole näkynyt tutkakuvissamme, emmekä vielä tiedä miten sukellusvene on päätynyt Kooraste Suurjärveen. NATOn asiantuntijoita odotetaan paikalle.
Tiedotus 5: Viron Eläintensuojelujärjestöjen johtaja
"Kooraste Suurjärven rannoilla on taltioitu järkyttävä eläintensuojelurikos. Ilmeisesti suomalainen omistaja on leikkinyt elävän eläimen kanssa mitä julminta leikkiä: heitetään koiralla "leipiä". Kuvassa viskattu koira on onnistunut napsauttamaan kolme leipää järven pinnalla."
Kaiken kaikkiaan tilanne Kooraste Suurjärvellä on tällä hetkellä epäselvä. Tiedotamme lisää asiasta lisää kuultuamme. Näihin tunnelmiin, järkyttyneenä.
maanantai 17. syyskuuta 2012
#131. mustavalkomaanantain haaste: historian siivet
Tänään pyydetään mustavalkomaanantain haasteessa palaamaan ajassa taaksepäin. Etsimään historian siipien havinaa.
Mietin pitkään että mikä on vanhinta mitä olen nähnyt. Kalliot ja kivet tietenkin. Mutta entä mikä on vanhinta ihmisen tekemää ja rakentamaa? Mietin joitain kivikautisia hautakumpuja, sellaisia kivikekoja, joista hyvä ystäväni ja armoitettu arkeologi Sari saisi väristyksiä, ja mietin niiden ikää. Koska kivikausi oikeasti oli? Täytyi tukeutua Googleen ja Wikipediaan. Ja näin Wikipedia määritteli kivikauden:
Kivikauden ajanjakso on pisin ihmisen kulttuurievoluution ajanjakso. Se alkaa ensimmäisen hominidin ilmaantumisesta Afrikkaan 7 miljoonaa vuotta sitten ja päättyy metallityövälineiden tullessa yleiseen käyttöön. Kivikausi päättyi siten eri puolilla maailmaa eri aikoina. Vieläkin on olemassa muutamia harvoja heimoja, jotka eivät käytä metalleja [2]. Se, elävätkö he kivikautta, onkin enää määrittelykysymys.
Päätin hylätä kivikauden liian laajana ajanjaksona ja aloin miettiä vanhinta rakennusta, jonka olen nähnyt. Ja katseeni kääntyi Nepaliin ja Patanin vanhaan kaupunkiin, joka on joidenkin lähteiden mukaan rakennettu 300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, toisten lähteiden mukaan vielä paljon tätä aiemmin. Aika vanhaa joka tapauksessa.
Ja näinpä sitten vastaan haasteeseen kuvalla Patanin Durban Squarelta.
Koska aihe - siis tämä vanhinta mitä olen nähnyt - on kuitenkin niin kiehtova, täytyy vielä alkaa tutkia kuvia / Wikipediaa esimerkiksi Kreikan hellenismistä, Kreetan Knossoksen muinaisesta kaupungista...
Joten ken tietää, ehkä vielä päivän mittaan tai lähipäivinä lisään tänne lisää historian havinaa. Mutta Patanilla mennään nyt näin ensialkuun:
Muita historiallisia kuvia löytyy täältä: #131. mustavalkomaanantain haaste
Mietin pitkään että mikä on vanhinta mitä olen nähnyt. Kalliot ja kivet tietenkin. Mutta entä mikä on vanhinta ihmisen tekemää ja rakentamaa? Mietin joitain kivikautisia hautakumpuja, sellaisia kivikekoja, joista hyvä ystäväni ja armoitettu arkeologi Sari saisi väristyksiä, ja mietin niiden ikää. Koska kivikausi oikeasti oli? Täytyi tukeutua Googleen ja Wikipediaan. Ja näin Wikipedia määritteli kivikauden:
Kivikauden ajanjakso on pisin ihmisen kulttuurievoluution ajanjakso. Se alkaa ensimmäisen hominidin ilmaantumisesta Afrikkaan 7 miljoonaa vuotta sitten ja päättyy metallityövälineiden tullessa yleiseen käyttöön. Kivikausi päättyi siten eri puolilla maailmaa eri aikoina. Vieläkin on olemassa muutamia harvoja heimoja, jotka eivät käytä metalleja [2]. Se, elävätkö he kivikautta, onkin enää määrittelykysymys.
Päätin hylätä kivikauden liian laajana ajanjaksona ja aloin miettiä vanhinta rakennusta, jonka olen nähnyt. Ja katseeni kääntyi Nepaliin ja Patanin vanhaan kaupunkiin, joka on joidenkin lähteiden mukaan rakennettu 300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, toisten lähteiden mukaan vielä paljon tätä aiemmin. Aika vanhaa joka tapauksessa.
Ja näinpä sitten vastaan haasteeseen kuvalla Patanin Durban Squarelta.
Koska aihe - siis tämä vanhinta mitä olen nähnyt - on kuitenkin niin kiehtova, täytyy vielä alkaa tutkia kuvia / Wikipediaa esimerkiksi Kreikan hellenismistä, Kreetan Knossoksen muinaisesta kaupungista...
Joten ken tietää, ehkä vielä päivän mittaan tai lähipäivinä lisään tänne lisää historian havinaa. Mutta Patanilla mennään nyt näin ensialkuun:
Muita historiallisia kuvia löytyy täältä: #131. mustavalkomaanantain haaste
torstai 13. syyskuuta 2012
Valokuvatorstain 255. haaste: lähiympäristö
Valokuvatorstaissa pyydettiin inspiroitumaan sanasta lähiympäristö. Ja meillähän inspiroiduttiin ihan ältsisti:
Muita kuvia lähiympäristöstä löytyy täältä: valokuvatorstain 255. haaste
Perheen pienin havannoi lähiympäristöään
Muita kuvia lähiympäristöstä löytyy täältä: valokuvatorstain 255. haaste
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Talo Virosta? Beresjen talomme on nyt myynnissä. Edullisesti.
Olemme päätyneet myymään Beresjessä, lähellä Räpinaa sijaitsevan Peipsin talomme. Laitoimme sen myyntiin jo pari vuotta sitten, mutta otimme pois markkinoilta, koska aika ei ollut hyvä, eikä juuri silloin meillä ollut taloudellista tarvetta myydä sitä. Nyt toiveemme on saada talo myydyksi vielä tämän vuoden puolella. Markkinoimme ensin taloa blogin/facebookin kautta. Jos kiinnostusta ei löydy, annamme sen välittäjälle myyntiin, jolloin pyyntihintaamme tulee välittäjän palkkiot päälle. Kyse on siis lyhytaikaisesta tarjouksesta:
Jos olet kiinnostunut, toimi nopeasti. Sillä hinta on hyvin edullinen: 21.900 euroa.
Lisätietoja kohteesta. Ja yhteystiedot tämän kirjoituksen lopussa.
Kyse on 1930-luvulla, Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana rakennetusta talosta, joka sijaitsee kahden järven välissä: toisella puolen taloa on suuri Peipsi-järvi, toisella pieni idyllinen Beresje-järvi. Lähin kauppa 4 km päässä (Võõpsu). Räpinan kaupunkiin, josta löytyvät kaikki palvelut, on matkaa 10 km. Asfalttitie vie perille asti.
Karttalinkki (=ilmakuva) löytyy: tästä
Alla talon pohjapiirros josta selviää asuinhuoneet, talousrakennukset ja niiden koot ja sijainnit.
Asuinrakennuksessa kaksi keittiötä sekä 4 huonetta (kaksi sisäänkäyntiä). Lisäksi asuinrakennuksen yhteydessä varastoiksi (panipaik) merkityt tilat, joissa on toiminut aikoinaan kauppa, sekä autotalli. Talousrakennukset (ait, kuur, laut) eri materiaaleista: luonnonkivi, puu ja tiili.
Asuinrakennus puurakenteinen. Katto eterniittiä. Talon alla iso holvikellari.
Lämmitys: puulämmitys (kaksi kaakeloitua puuhellaa joiden yhteydessä leivinuunit, sekä keraamiset ja varaavat lämpöelementit jokaisessa asuinhuoneessa).
Talo edellyttää peruskorjausta, mikä on otettu hinnassa huomioon. Suurimmat puutteet: vesi- ja viemärijärjestelmien puuttuminen (rengaskaivo pihalla). Myös sähköt tulee uusia. Talon yhteydessä useita talousrakennuksia, joiden kunto vaihtelee.
Alla kuvia talosta niin sisältä kuin ulkoa.
Ohessa sisäkuvia, jotka myös kuvattu eilen talossa vieraillessamme.
Ja yllä oleviin kuviin päättyy siis kiertokäynti talossa. Seuraa vielä muutamia kuvia lähistöltä. Sillä omasta mielestäni juuri talon sijainti on sen parhain puoli. Kuten yllä sanoin, vie asfalttitie perille. Palvelutkin ovat lähellä. Ja ympärillä mitä idyllisin ja jopa eksoottisin pieni kylä, jossa elämä kulkee ihan omaa tahtiaan ja elää omaa aikaansa. Parasta kaikesta: upea Peipsi-järvi on puolen minuutin kävelymatkan päässä ja idyllinen, puhdasvetinen Beresje-järvi on myös alta kilometrin päässä.
Jos siis etsit kesäpaikkaa, jossa Suomi ja sen arkipäivä ovat kaukana, et varmasti voisi löytää montaa parempaa paikkaa. Sillä Beresje on jotain aivan erilaista. Se on kuin toisesta maailmasta, rauhallisemmasta ja verkkaisemmasta.
---
Jos kiinnostuit, suosittelen, että toimit nopeasti. Sillä jos emme saa taloa myytyä nopeasti näin yksityisin kanavin (blogi/facebook), annamme sen välittäjälle myyntiin ja hintaan lisääntyy silloin välittäjänpalkkio.
Ota yhteyttä: joko soittaen +372 (Viron suunta) 53 487 233 tai laita sähköpostia: tiina piste linkama ät villaottilia piste ee
Jos olet kiinnostunut, toimi nopeasti. Sillä hinta on hyvin edullinen: 21.900 euroa.
Lisätietoja kohteesta. Ja yhteystiedot tämän kirjoituksen lopussa.
Kyse on 1930-luvulla, Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana rakennetusta talosta, joka sijaitsee kahden järven välissä: toisella puolen taloa on suuri Peipsi-järvi, toisella pieni idyllinen Beresje-järvi. Lähin kauppa 4 km päässä (Võõpsu). Räpinan kaupunkiin, josta löytyvät kaikki palvelut, on matkaa 10 km. Asfalttitie vie perille asti.
Kuva otettu eilen eli 11.9.2012 tien puolelta.
Maakunta: Põlva maakond
Kunta: Mikitamäe vald
Taajama: Beresje küla
Lähiosoite: Lukova tn 13
Tunnus: 46501:002:0054
Pinta-ala: 2229 m²
- rakennusten alle jäävä pinta-ala: 308 m²
Pihamaa: 634 m²
Muu: 1595 m²Karttalinkki (=ilmakuva) löytyy: tästä
Alla talon pohjapiirros josta selviää asuinhuoneet, talousrakennukset ja niiden koot ja sijainnit.
Asuinrakennuksessa kaksi keittiötä sekä 4 huonetta (kaksi sisäänkäyntiä). Lisäksi asuinrakennuksen yhteydessä varastoiksi (panipaik) merkityt tilat, joissa on toiminut aikoinaan kauppa, sekä autotalli. Talousrakennukset (ait, kuur, laut) eri materiaaleista: luonnonkivi, puu ja tiili.
Asuinrakennus puurakenteinen. Katto eterniittiä. Talon alla iso holvikellari.
Lämmitys: puulämmitys (kaksi kaakeloitua puuhellaa joiden yhteydessä leivinuunit, sekä keraamiset ja varaavat lämpöelementit jokaisessa asuinhuoneessa).
Talo edellyttää peruskorjausta, mikä on otettu hinnassa huomioon. Suurimmat puutteet: vesi- ja viemärijärjestelmien puuttuminen (rengaskaivo pihalla). Myös sähköt tulee uusia. Talon yhteydessä useita talousrakennuksia, joiden kunto vaihtelee.
Alla kuvia talosta niin sisältä kuin ulkoa.
Tieltä nähtynä. Luonnonkivistä rakennetulta varastolta portin suuntaan. Metalliovi vie autotalliin. Lukitut ovet ja ikkuna ovat entisen kaupan sisäänkäynti ja ikkunat. Kuva eiliseltä 11.9.2012.
Talon ja talousrakennusten mittasuhteet hahmottuvat tieltä nähtynä, Beresjen kylään ajettaessa. (Kuva viime syksyltä).
Talon päätyä
Sisäpihaa, jonka kautta kaksi sisäänkäyntiä talolle
Ensimmäinen ulko-ovi talon päädyssä (vie pieneen keittiö/työhuoneeseen)
Toinen sisäänkäynti sisäpihan kautta
Lähikuvaa katoista ja savupiipuista
Rengaskaivo ja talousrakennuksia
Ohessa sisäkuvia, jotka myös kuvattu eilen talossa vieraillessamme.
Puuliesi, jonka yhteydessä leivinuuni joka lämmittää keittiön ohella kolmea muuta huonetta (ruokasali, olohuone ja pikkumakuuhuone)
Toinen puuliesi ja sen varaava lämpöelementtiseinä, joka lämmittää keittiö/työhuonetta ja isoa makuuhuonetta
Ruokasali josta käynti olohuoneeseen ja pikkukeittiö/työhuoneeseen
Ruokasalista näkymää toisen keittiön suuntaan. Keraaminen iso uuni lämmitetään keittiön puolelta ja se jakaa lämpöä ruokasaliin ja olohuoneeseen, jossa samantapainen keraaminen varaava lämpöseinä.
Olohuone josta käynti ruokasaliin ja isoon makuuhuoneeseen
Iso makuuhuone josta pääsy keittiö/työhuoneeseen ja olohuoneeseen
Iso makuuhuone. Edessä oleva ikkuna antaa tielle, sivuikkuna oikealla (jää kuvassa oven taakse) katsoo pihalle talon päätyyn
Keittiö/työhuone josta uloskäynti pihalle sekä käynti ruokasaliin ja isoon makuuhuoneeseen
Yksityiskohta keittiö/työhuoneen pöydältä. Ikkuna antaa pihalle (talon päädyssä).
Pieni makuuhuone, jonne käynti isosta keittiöstä. Ikkunat antavat kadun puolelle.
Ja yllä oleviin kuviin päättyy siis kiertokäynti talossa. Seuraa vielä muutamia kuvia lähistöltä. Sillä omasta mielestäni juuri talon sijainti on sen parhain puoli. Kuten yllä sanoin, vie asfalttitie perille. Palvelutkin ovat lähellä. Ja ympärillä mitä idyllisin ja jopa eksoottisin pieni kylä, jossa elämä kulkee ihan omaa tahtiaan ja elää omaa aikaansa. Parasta kaikesta: upea Peipsi-järvi on puolen minuutin kävelymatkan päässä ja idyllinen, puhdasvetinen Beresje-järvi on myös alta kilometrin päässä.
Jos siis etsit kesäpaikkaa, jossa Suomi ja sen arkipäivä ovat kaukana, et varmasti voisi löytää montaa parempaa paikkaa. Sillä Beresje on jotain aivan erilaista. Se on kuin toisesta maailmasta, rauhallisemmasta ja verkkaisemmasta.
Peipsin rantaa n. 60 metrin päästä talostamme
Beresjen sisäjärvi, alta kilometrin talolta
---
Jos kiinnostuit, suosittelen, että toimit nopeasti. Sillä jos emme saa taloa myytyä nopeasti näin yksityisin kanavin (blogi/facebook), annamme sen välittäjälle myyntiin ja hintaan lisääntyy silloin välittäjänpalkkio.
Ota yhteyttä: joko soittaen +372 (Viron suunta) 53 487 233 tai laita sähköpostia: tiina piste linkama ät villaottilia piste ee
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
