maanantai 10. syyskuuta 2012

Mustavalkomaanantain #130 haaste: runo


Koskaan ei ole liian aikaista
tarttua hetkeen
ja ihmisen käteen
avata ikkuna
nuuhkia sumua
kuunnella tuulta
antaa auringonläikän hiipiä lattialle.

~ Satu Hassi ~





Muita kuvallisia tulkintoja runoon löytyy täältä: 130. mv-haaste

14 kommenttia:

Kiiris kirjoitti...

Oi mikä tunnelma! Edustan muhkea suuri puu korostaa ihmisen pienuutta kaiken keskellä. Hieno näkemys!

Pieni Lintu kirjoitti...

Kaunis

pappilanmummo kirjoitti...

Käsi kädessä puun alla rannalla - juuri oikea hetki

aimarii kirjoitti...

Tämä hieno kuva kertoo paljon. Siinä on tartuttu hetkeen, ulkoiset puitteet luovat hyvän tunnelman.

marimeri kirjoitti...

Tarttua käteen, olla lähellä !
Hyvä haastekuva !

arleena kirjoitti...

Kaunis hetki rannalla, läheisyys ja kosketus luontoon välittyy hienosti.

Anki-itte kirjoitti...

Sopii haasteelle

Ewa kirjoitti...

Onpas tullut upeita otoksia tämän viikon haasteeseen! Tämä on kaunis!

Anu kirjoitti...

Täällä ollaan niin herkissä ja liikuttavissa tunnelmissa.

Uuna kirjoitti...

He ovat oikealla asialla. Hieno kuva!

Nukke kirjoitti...

Ompas suloinen kuva !!!

Nukke kirjoitti...

Voi ku söpö kuva !!!

Pulmu kirjoitti...

Ihana, ihana, ihana! Tykkään asettelusta.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos kaikille kommentoijille!

Kerronpa hieman kuvan taustoista. Kuva on otettu Võsun rannalta illansuussa, kun kävelin siellä itsekseni. Näin tytön ja pojan juoksevan rannalla käsi kädessä ja yritin ottaakin muutaman kuvan heistä, jotka eivät erityisen hyvin onnistuneet.

Lähdin sitten jo kotia kohden ja jostain syystä käännyin katsomaan rannalle. Ja kaukana näin pojan polvistuneen tytön eteen. Ehkä kosiakseen. Otin kuvan telen ääripäällä. Ja kuva ohessa.

Se ei siis ole mitenkään lavastettu tilanne vaikka puut ja hahmot ovatkin asettuneet hyvään sommitteluun. Joskus onnistaa.