Meillä oli Villa Ottiliassa usein meillä vieraillut ja erilaisissa kilpailuissa kunnostautunut suomalainen supermies, Risto Nenonen, joka edellisessä triathlonissa oli voittanut pronssisa omassa ikäsarjassaan. Risto tuli puolustamaan mitaliaan ja minä lähdin Riston viehttävän Raila-vaimon kanssa seuraamaan kisoja.
Päivä oli mitä suotuisin. Aurinko paistoi aamusta alkaen ja Pyhäjärven kauniit maisemat tarjosivat upeat puitteet kisalle. Ilmassa oli todellakin suuren urheilujuhlan tuntua kun supermiehet ja -naiset ottivat mittaa toisistaan.
Kisa kulki seuraavasti: ensin koko suuri urheilijamassa pulahti Pyhäjärveen missä uitiin kilometri. Siitä kipin kapin pyörien päälle ja polkupyöräilyä 100 km. Ja perään vielä 10 km juoksu. Joka ensimmäisenä taittoi nämä 111 km oli voittaja. Hurja suoritus.
Valokuvaajalle kisa tarjosi runsaasti materiaa: yleisön riemu ja hurmio, urheilijoiden ponnistelut ja voitontahtoisuus, upeista trimmatuista mies- ja naisvartaloista puhumattakaan. Minä nautin.
Ohessa kuvia tästä suvisesta mittelystä Pyhäjärven rantamilla:
Maalia vasta pystytetään. 111 kilometrin jälkeen pitäisi tänne päätyä
Yleisöä on saapunut paikalle sankoin joukoin
Olin kuullut Ristolta etukäteen että lähtö on aikamoista sähellystä. Kun koko urheilijamassa syöksyy järveen samanaikaisesti. Vesi kuohuaa ja hyvä että eteenpäin päästään kun kaikki ripeltävät pienessä tilassa yrittäen päästä kärkipaikoille heti ensi metreiltä.
Alkuhässäkkää kun uimarit hakevat paikkaansa rannalta
Kuin sattuman kaupalla löydän myös Riston urheilijajoukosta:
Risto heiluttaa
Ja sitten kisa alkaa, väki rynnistää veteen ja kuohut ovat kovat ja tyrkintä vielä kovempaa:
Ensimmäiset alkavat lähestyä uintiurakan loppua
Märkäpuvuista pyristellään ulos vauhdissa
Ja sitten pyörän päälle vikkelään
Risto Nenonen on polkenut tässä vaiheessa ensimmäisen kierroksen ja jatkaa seuraavalle.
Go, Risto, go!
Pyöräilyosion ykkönen tulee maalialueelle ja jatkaa tästä juosten 10 kilometriä
Ja matka jatkuu...
Minä en valitettavasti ehtinyt olla kisoissa ihan loppuun saakka, sillä minua tarvittiin Villa Ottilialla. Niinpä en päässyt kuvaamaan Riston maaliin saapumista. Ensi vuonna sitten! Tässä kuitenkin muutama tyylinäyte siitä miltä tuntuu kun maali häämöttää ja urakka on suoritettu.
Yllä olevat kuvat toivottavasti antoivat jonkinlaista käsitystä tästä huikeasta kisasta. Jos haluat katsoa hieman lisää kuvia salskeista uroksista ja sutjakoista urheilijanaisista, löytyy niitä tästä kansiosta lisää, suosittelen kaikille urheilun ja ihmiskehon kauneuden ystäville: TriStar 2012 Otepäällä
Ja kerrotaan nyt lopuksi vielä kisan voittajatkin (lainaan kisan virallista lehdistötiedotetta):
Thomas Hellriegel won his second TriStar111 Estonia, putting the hammer down on the bike and holding the lead over Estonia’s Kirill Kotšegarov and Latvia’s Rinalds Sluckis with a final finish time of 3:13:12 missing his last years time by only 20 seconds. Kirill tried to close the cap on the run but was a bit short with a finish time of 3:14.17 and Rinalds Slucks finished with 3:14.42.
The Women’s race was totally dominated by the TriStar Kufstein winner Lisa Hütthaler who took the win with a great time of 3:33.54 leaving Maja Stage Nielsen 3:38.30 and Tiina Boman 3:39.12.
TriStar Estonia itself managed to break some records to with all the distance sold out. We had over 1202 participants with 749 from Estonia and 255 atheletes form 16 different other countries.
1 kommentti:
Olen niin mahottoman liikuntafani, että nämä kisailut kiinnostavat minua, nyttemmin enää vain katsojana, nuorena osallistuinkin monenlaisiin mittelöihin.
Nuo tunnelmat, mitä kuvistasi välittyivät, voin tavallaan tuntea vieläkin omakohtaisesti.
Harrastelijasta liikunta on riemullista, ellei ota sitä liian otsaryppyisesti.
Hyvä Risto. Hieno suoritus.
Lähetä kommentti