Nokkosia naapuritontilla. On siellä myös suuria puita, mutta ne ovat kuvasta kadonneet.
Keittelin kahvia ja kirjoitin tänne blogiin Tarton ilmailumuseota käsittelevän jutun. Ja katsoin ikkunasta ulos; sumu piti maisemaa yhä otteessaan.
Kahvista loppui maito ja sain syyn hypätä autoon. Otin kameran mukaan ja päätin samalla napsasta muutamaisen kuvan Otepään nähtävyyksistä. Kuten linnalaaksosta, kirkosta ja Tehvandin hiihtostadionista. Linnalaakso oli kadonnut, Tehvandi oli samoin hävinnyt ja kirkosta ei ollut tietoakaan. Niiden sijalla oli jälleen vain sumuharsoa joka oli tiheä kuin kangas.
Otepään energiapylväs sentään näkyy, kun menee tarpeeksi lähelle. Tästä halaten energiaa!
Otepää City on kadonnut
Näkymää linnavuorelle ja laaksoon - tai pitäisi olla
Kaksi vaahteraa kirkonmäellä - alla linnavuorenlaakso toisesta suunnasta
Arvaatte varmasti jo että en ollut lainkaan pahoillani. Olen sanonut aiemmin ja sanon uudelleen, että ei ole huonoja ilmoja. On vain hyviä ilmoja ja sitten vielä parempia valokuvausilmoja. Tänään oli vuorossa jälkimmäinen.
Päätin jatkaa matkaani vanhalle hautausmaalle. Arvelin että usvaan kietoutuneet sammaloituneet hautakivet voisivat olla huikean näköisiä. Saavuttuani hautausmaalle jouduin pettymään. Usva alkoi selvästi jo hävitä. Hetki sitten Otepään kirkontornia ei näkynyt, nyt se sukelsi esiin silmieni edessä.
Kirkontorni alkaa näkyä - muutos tapahtuu muutamissa minuuteissa
Aurinko alkaa jo pilkahdella sumuverhon takaa
Jatkan matkaani Pilkusejärvelle, tuolle Latten lempijärvelle. Matkaa ei vanhalta hautausmaalta ole ajallisesti kuin viisi minuuttia. Kun saavun järvelle paistaa aurinko. Järvi on hiljainen ja kaunis, mutta usvainen se ei enää ole.
Ilma kirkastuu ja järvi on tyyni ja kaunis
Ulpukanlehdet kelluvat peilityynen Pilkusen pinnalla
Ja näin päättyy usva-aamu, kirkkaaseen kuumaan auringonpaisteeseen. Tällaista se on syksyn tulo Otepäällä. Haikeaa, haihtuvaa ja kaunista.
Eikä sitten usvasta olekaan muuta kerrottavaa. Sen pituinen se.
3 kommenttia:
Tulin täällä Helsingissä aamun usvan aikaan Lauttasaaresta bussilla kotiinpäin. Maisema oli niin jännittävä, että olisi tehnyt mieli hypätä kyydistä pois ihmettelemään. Sieltä täältä näkyi hassuja yksityiskohtia, kun suurin osa maisemasta oli valkoisen usvan peitossa. Hetkiseksi bussi sukelsi kuin valkoiseen tunneliin, kun yksityiskohdatkin katosivat. En ollut tämän 18 täällä vietetyn vuoden aikana kokenut sellaista "usvakokemusta". Toivottavasti näemme vastaavaa lisää ja silloin kyllä on pakko päästä kävelylle ihastelemaan.
Oliko muuten teidän lähimetsiköissä mustikoita (kerkesittekö niitä edes katselemaan)? Tämä on vakiokysymys, jonka esitän kaikille, kun omat mustikkametsät on 300 kilometrin päässä.
Onnellisia syyspäiviä sinne naapuriin!
Hei Sirkku, jännää että usvakin voi olla samanaikaista Otepäällä ja Helsingissä. Kun kuvittelisi että se on paikallinen ilmiö.
Tällaista pitkälle päivään jatkuvaa näin tiheää usvaa en muista minäkään täällä kokeneeni. Sitä ihmeellisempää oli miten nopesti, noin viidessä minuutissa se sitten hälveni.
Mustikoita on ollut metsät mustanaan, niin Otepäällä, kuin eritoten Lahemaalla, missä on juuri passelia kuivaa kangasmetsää mustikoiden kasvaa. Meillä alkaa kuitenkin mustikka-aika olla pian jo ohitse.
Huisin mielenkiintoisa kuvia.
Minulle mieleen tuli maisema Englannista, jostain meren läheltä.
Nopeaa tuo kirkastuminen, en ole ajatellut sitä aikaisemmin.
Lähetä kommentti