Lattesta Sumpiksi 30 sekunnissa

Hojo hojo,

minä tässä, teidän kirjeenvaihtajakaverinne karvahousujen kera. Niin siis minä, Latte.

Ajattelin kertoa tästä päivästä kun se oli niin ältsin kiva päivä. Aurinko paisteli heti aamulla ja ilma oli lempeä ja minä sitten viuhdoin hännälläni Johtokunnalle että eikö nyt olisi hyvä päivä lähteä vähän pidemmälle reissulle metsään. Näin tapahtui.

Ajettiin Otepään luonnonsuojelualueen metsiin ja sieltä mentiin aina Elva-Vitipaluun asti. Oli nättiä, ja Johtokunnan naispuolinen tykkäsi. Sen huomaa siitä, että se räiskii kameralla sinne ja tänne. Kuten vaikka saniaispöheiköihin, joissa minä en näe mitään niin ihmeellistä. No joo, kyllähän ne kahisevat kivasti kun sinne painuu päistikkaa.

Kaikki olisi muuten mennyt ihan nappiin, mutta minua huolestutti eräs asia. Nimittäin lähtiessämme Johtokunnan miespuolinen ilmoitti että tänään ei sitten kastella Erästä. Ihan niinko minä en tietäisi että kuka se Eräs on! Luulevat puhuvansa salakieltä. Mutta se kastelemattomuus hieman mietitytti. Kun sehän on sitä ihan kaikkein parasta.

Saavuttiin sitten Vitin metsiin ja siellä metsän keskellä on Viti-järvi, pieni nätti suojärvi. Ja sen haistettuani päätin ryhtyä suoraan toimintaan. Ja eikun suorilta jaloilta järveen. Mikä tunnelma, mikä veto, mikä meno, mikä lento. Minä tunsin olevani rento!

Eikä Viti-järvi tosiaan olekaan ihan mikä tahansa järvi, se on mukavasti mutainen, sellaista suomutaa, paksua ja ihastuttavan vahvasti lemuavaa. Jostain syystä Johtokunta ei ilakoinut kanssani. Minut pantiin remmiin ja talutettiin autoon. Ja alettiin etsiä uutta järveä, jossa minut pestä.

 Johtokunnan miespuolinen ei ole riemuissaan, mutta minä en voi välttää leveää hymyä

Tänne minä molskahdin, ja oboy oli kivaa

Niin sitten etsittiin seuraava järveä Vitipalun metsistä. Löydettiinkin  toinen suojärvi, mutta ei minua sinne päästetty. Laiturikin siellä oli, mutta se oli hutera ja kuulemma vähän vaarallinenkin. Minä istuin auton takapenkillä ja nautin ihanista tuoksuistani niin kauan kun se oli mahdollista.

 Johtokunnan miespuolinen tutkii voisiko laiturilta hypätä veteen. Ei voinut ja lillua se tämäkin soinen ranta oli täynnä.

Ja niin sitten kävi, että ajoimme koko matkan Elvaan ja pääsin lempparijärveeni Vereviin. Jesss. Taas mentiin. Minua vaan nauratti ihan mielettömästi koko ajan. Kun kuulemma tänään Erästä ei kastella. Hah!

 Hei me lennetään!

 Olette ehkä kuulleet sanottavan että valuu kuin vesi hanhen selästä. Siitä en tiedä mitään. Mutta valuu kuin vesi koiran selästä on minulle tuttu kielikuva.

 Tyylejä mennä veteen on monia. Tässä yksi tyylinäyte. Hypyn nimi on: Iso Paha Susi. "Pikku porsakkeet, Latte on täällä!"

Niin että tällainen päivä minulla tänään, eli perin mukava. Järveen pääsin kahteen kertaan ja sehän on vain oikeus ja kohtuus, eikö vain. Mutta sitä ihmettelin, että miksi minua tänään kutsuttiin Caffe Latten sijasta Sumpiksi. No, kelpaa sekin nimi. Sumpit on kovia jätkiä, uskoisin.

Ei mulla muuta. Kirjoittelemisiin

teidän Lattenne, joskus myös Sumppina tunnettu