Yksi herttaisimmista reissuistani oli Nuori Herra Rummukaisen kanssa tekemäni matka Haapsaluun. Rummu tuli meille viikoksi hoitoon ja minä dog-nappasin pienen sydäntenmurskaajan ja vein poitsun meidän mökille, Villa Vallattomaan. Paikkahan oli Rummukaiselle tuttu, ja niin poika asettuikin heti aloilleen, kun kotiinsa olisi tullut.
Päivisin teimme retkiä lähiseuduille ja iltaisin lämmittelimme takkaa ja nautimme toistemme seurasta ja mökin rauhasta.
Rummu terassilla mietteliäänä
Smile! And the world smiles with you
Kotimatkakin sitten koitti ja teimme sitä pitkän kaavan mukaan. Ajelimme Soomaan kansallispuiston kautta ja pysähdyimme useasti ihailemaan dramaattista taivasta - myrsky teki tuloaan.
Näin teimme matkaa seitsemän tuntia ja lopulta päädyimme Rõnguun minne Rummukaisen oma perhe oli saapunut karvapoikaansa hakemaan. Haikein mielin luovutin pienen seuramieheni omalle kotiväelleen. Hieman Ultra Brata mukaellen: Minä katselin auton ikkunasta, loittonevaa selkääsi. Kiersit vesilammikon ja arvaan ettet murehdi tätä eroa.
3 kommenttia:
Suloinen Rummu! Minusta on hellyttäväa ajatella entistä orpopoikaa nykyisenä hemmoteltuna koiraprinssinä!
Mainio dognappaus! Hurmaavan ilmeikäs muotokuva ensimmäisenä.
Olet saanut kuviisi syksyn lumouksen!
Yritin heti kuvat nähtyäni jättää kommentin, ei onnistunut.
Rummu on niin onnellisen ja tyytyväisen näköinen.
Kaikki kuvat upeita, Rummu kuvien lisäksi lemmikkini on tuo "ollaanko Afrikassa?" kuva. Piti katsoa kaksi kertaa mitä eläimiä kuvassa oli.
Kiitos .
Lähetä kommentti