Võsun viehätysvoimaa

Ilta on taas laskeutunut iki-ihanalle Võsun lahdelle. Ja mieli on rauhaisa. Vaikka viime päivät ovat sisältäneetkin monenmoista puuhastusta.

Aitaa kaatuu ja uutta syntyy, mutta siitä ovat vastuussa Kimmo ja ystävämme Jussi. Miehet ovatkin
koko päivän paiskoneet töitä hartiavoimin. Minä puolestani ajelin pariinkin kertaan Rakvereen vieden ja tuoden Jussin Tytti-vaimoa ja perheen autoa Rakvereen huoltoon. Jotain hyödykästä olen siis minäkin tehnyt.

Mutta, kuten jo sanoin, näin illan tullen on mieli rauhaisa, eikä vähiten Võsun ihmeellisen taikapiirin ansiosta. Kun täällä vaan on niin kertakaikkisen hienoa ja kaunista. Jopa viime päivien hieman epävakaisissa säissä. Jotenkin juuri illat ovat niitä kaikkein seesteisempiä hetkiä päivässä.

Eilen ehdimme koko porukka ajella Loksan niemellä, vierailla Turbuneemessä, Pärispealla, Suurpealla ja Käsmussa, kaikki luonnonkauniita kohteita lähellä Võsua. Tänään kävimme Tytin kanssa Rakveren ohella Karepassa ja Altjassa. Ihmetteleimme unikkopeltoja ja Karepan satoja ellei tuhansia joutsenia.

Viikon verran on täällä tarkoitus puuhastaa ja parantaa taloa sisältä ja ulkoa ja sitten aukeavat taas ovet asiakkaille.

Kuten olen kertonut Võsulla sijaitseva majoitusliikkeemme on varattuna koko heinäkuun, mutta elokuussa on tilaa kyllä vielä hyvin. Jos innostut, ota yhteyttä: reservation@villaottilia piste ee. Samasta sähköpostiosoitteesta voit tiedustella tietenkin myös Villa Ottilian tilannetta Otepäällä.

Lisäkuvia  (joskin vuoden vanhoja - tästä talo on vain parantunut niin sisältä kuin ulkoa) löytyy vaikkapa täältä: Võsun talomme esittelyssä

Ja tämä mainospuheista, siirryn kuviin, jotka ovat vain lyhykäisiä tunnelmia viime päiviltä. Mutta ehkä antavat jälleen käsitystä siitä, mitä minä kutsun Võsun viehkoksi viehätysvoimaksi.

 Aallonmurtaja Pärispealla

 Hanhi Pärispealla

 Auringonlaskun aikaan Võsun kotirannalta

 Võsun rantaa pelastuslaitokselle päin

 Aaltojen leikkiä Võsun rannalla. Takana näkyy Käsmun niemi

 Kivistä rantaa Suurpealla

 Isäntä ja koirat Võsun rantasärkillä ilta-auringon aikaan

 Kaksi joutsenta Võsun rantavesissä

 Meidän kotirantamme

Pilvimuodostumia Võsun rannalla

 Kultasade kukkii Tarvaspea-talomme pihalla

 Pelloilla on uskomattoman komeaa kukkaloistoa

 Unikkoja levittäytyneinä niityille

Huikeaa väriloistoa

Tällaista se siis on - Võsun ja Lahemaan viehätysvoima. Koko lailla vastustamatonta, vai mitä?

Viron vetinen juhannus

Voi voi. Jälleen meni juhannus perisuomalaisissa sääolosuhteissa. Ilmeisesti märkä juhannus ei olekaan Suomen erikoisoikeus. Kyllä Virossakin saa kastua mittumaarin aikaan.

Juhannusaatto oli Virossa lauantaina 23.6. ja sunnuntaina 24.6 vietettiin juhannuspäivää. Aatoksi oli vähän jokaiseen kylään ja kaupunkiin suunniteltu juhannusjuhlia. Kokkoihin oli alettu haalia tavaraa jo viime syksynä.

Odotukset olivat korkealla. Ja miten käyv? Koko juhannusaaton ja -päivän vettä tuli taivaan täydeltä. Koko Virossa. Tämän todistin henkilökohtaisesti kun ajaa päräytin läpi valtakunnan Otepäältä Võsulle.

Ankeaa ja kosteaa. Yössä vain hyttyset hyrisivät.

Sateiset peltomaisemat ovat kuitenkin silmälle miellyttäviä, ja niinpä pysähtelin ajomatkan aikana useampaan otteeseen kuvaamassa märkiä ja sumuisia maisemia.

Ilo se on pienikin ilo.

Nyt on juhannus mennyttä elämää. Tänään pitäisi alkaa remonttityöt Võsulla. Mutta siitä kaikesta myöhemmin. Sataa...

Syntymäpäivämuistoja

Minulla on tänään syntymäpäivät. No big deal. Olen yksin kotona, asiakkaita hoitamassa. Kimmo on Võsulla, lautakasaa vastaanottamassa ja seuraamassa miten yksi iso koivu kaatuu.

Eilen, kun Kimmo lähti, annoin ymmärtää että tänään olisi ikäänkuin tärkeä päivä. Hienovaraisesti vihjasin: "Huomenna voisit varmaan laittaa mulle vaikka ihan erityistä tekstiviestiä, eikö vaan!?" ja vilkuttelin silmiäni merkitsevästi asiaani korostaen. Turhaa vilkuttelin. Eihän tuo ymmärrä ellei selkokielellä asiaa suoraan sanota. Pariin kertaan. Melkein arvasinkin sen.

Kimmo oli kuitenkin miettinyt asiaa, että tekstari pitäisi lähettää. Ja tunti sitten sellainen tulikin: Laudat tuli ja puu kaatuu kello 16 jälkeen.

Että se niistä syntymäpäiväonnitteluista.

En ole murheen murtama. Kuten sanottua, tämä on niin tuttua.

Ajatukseni kuitenkin kulki erääseen toiseen syntymäpäivään, jota vietin Lontoossa kesällä 1990. Olin palannut USA:sta ja muuttanut Lontooseen ja asettunut väliaikaiseen työhön Camelot Hoteliin, missä toimitin vastaanottoapulaisen virkaa. Päivät olivat pitkiä ja aamuvuoro alkoi kello 06.00.

Illalla olin ollut hieman haikealla mielellä - ei varmastikaan kukaan muista syntymäpäiviäni. Mainitsin asiasta espanjalaiselle Elsalle, joka oli kerrossiivooja samassa hotellissa. Me kaikki asuimme Camelot Hotelin alakerrassa, kellarikerroksessa, kerrossiivoojat ja respat ja keittiöväki.

Koitti syntymäpäiväaamu ja kello soi puoli kuudelta. Silmät unesta sikkarallaan aloin toimittaa rutiininomaisesti aamutoimia, muut vielä nukkuivat. Ensin vessaan, sitten suihkuun ja sitten ylös aulaan pöydän taakse istumaan.

Avaan pienen huoneeni oven ja käytävän yli on ripustettu valtava plakaatti: Happy Birthday, Tiina!

Menen vessaan ja pöntön päällä on iso lappu: Happy Birthday, Tiina. Suihkukopin seinässä on myös onnentoivotuksia. Ja portaikossa koko matkan vastaanottoaulaan on kymmeniä onnentoivotuksia.

Olen niin iloinen! Mikä yllätys!

Kun hotellivieraat poistuvat ja ohittavat vastaanottopöydän jokainen toivottaa: "Happy Birthday, Tiina!" Jopa ihmiset, joiden ei pitäisi tietää nimeänikään, joita en muista edes nähneeni. Lähden kiertämään hotellia ja sinne tänne käytäviin on laitettu lappuja joissa kannustetaan hotellivieraita onnittelemaan minua. Kerrossiivoojatytöt olivat pistäneet yöllä hösseliksi! Ihanat ihmiset!

Mietin tuota syntymäpäivää ja niitä ihmisiä, joita kohtasin Camelot Hotelissa. Elsaa ja Martaa Espanjasta. Suzannea Ruotsista. Allisonia Uudesta Seelannista. Cristinaa Puolasta. Nataljaa ja Duraa silloisesta Jugoslaviasta. Kaikki kesätöissä Lontoossa, jokainen irtonainen ja vapaa kuin taivaan lintu. Seikkailuja ja elämyksiä etsimässä. Mietin pitkiä työpäiviä ja sitä miten hulvattoman hauskoja nämä tytöt olivat.

Miten päättyi syntympäiväilta Lontoossa 1990? Se päättyi Camden Towniin, yhteen lempipubiini, missä esiintyi jenkkiläinen heavy band. Jossain vaiheessa huomasin olevani lavalla heidän kanssaan, kuuntelemassa miten rautalanka vääntyy Happy Birthday-biisiin. Ja likat hurrasivat rivissä ja kannustivat koko pubia laulamaan.

Oi aikoja! Oi tapoja! Ennen kaikkea: Oi nuoruutta!

Camelot Hotelin monikansallista henkilökuntaa viettämässä Tiinan synkkäreitä

Kesäkiireitä jaettuna kahteen taloon

Niin olen ollut hiljaa blogissa, mutta se ei ole tarkoittanut, että hiljaista olisi elo täällä Vironmaalla, ei todellakaan. Olen sukkuloinut kahden talon väliä, pää kolmantena jalkana, jos ilmaisu sallitaan.

Alla kuvanäyte Tiinasta joka rientää Otepäältä Võsulle ja sieltä takaisin:

"Kiire kiire!" huudahtaa Tiina kun kiitää paikasta toiseen

Mutta kyllähän kiire on omalla lailla mukavaakin - syntyy asioita. Võsun taloa olemme parannelleet ja kyllähän siellä mielestäni nyt kaunista onkin. Juhannuksen jälkeen pitäisi syntyä vielä aitaa ja muutamia muita perusjuttuja, sähkömies tulee vetämään muutamia vetoja uusille lampuille, alakerran eteiseen tulee uusi lattia ja muutamia uusia huonekalujakin pitäisi tuunailla. Ajatuksena on että hankin perushyllykköjä jokaiseen asuntoon, ihan varastohyllyköitä ja sitten maalaan ne pehmeillä väreillä mitä paraatikuntoisimmiksi. Näin säästyy rahaa ja syntyy jotain persoonallista, olen itselleni selittänyt.

Võsun talomme on nyt valmis neljän asunnon osalta: on kolme neljän hengen huoneistoa kaikkine mukavuuksineen sekä yksi kahden hengen asunto alakerrassa siihen päälle. Heinäkuu on varattu mutta elokuussa on tilaa. Jos innostut lomailusta, ota yhteyttä! Vaikkapa tähän osoitteeseen: reservation ät villaottilia.ee. Ja vielä muistutukseksi: neljän hengen asuntoja vuokraan viikkoperiaatteella ja mielestäni kuluttajaystävälliseen hintaa 390 EUR/vko.

Võsun hiekkarantaa kuvattuna kesäkuussa 2012 - rantaa on paranneltu ja sinne tuotu lisää hiekkaakin. Kyllä täällä kelpaa lekotella merituulten lempeästi puhallellessa.

Otepäälle palasin pari päivää sitten takaisin, Kimmo lähti puolestaan Võsulle. Tällaista se on meidän elämämme tänä kesänä. Mutta näin olemme pystyneet hoitamaan asiakkaita kahdessa eri osoitteessa. Kiirettä on siis pitänyt Kimmollakin.

"Moi Muru, nyt ei ole aikaa jutella, kiire, kiire" huikkaa Kimmo lähtiessään Otepäältä Võsulle.

Tänään pysähdyin kuitenkin hetkeksi Villa Ottilian pihalle ja totesin, että kesä on tullut minulle vähän vaivihkaan, kalliokielot ovat jo kukkineet, samoin pikkutalviot, ilman että olen asiaa paljoakaan huomannut. Mutta pionit ja unikot ovat nyt riehaantuneet, samoin rentoakankaalit ovat levinneet tuijaistutusalueen juurelle ja puhjenneet kukkaan, kuin lupaa minulta kysymättä. Juhannusruusu, tuo hento kaunokainen on jo ravistanut osan kukistaan, mutta yhä suuri pensas on valkeiden kukkien peittämä. Kaunista on, huokailen. Vaikka ruohot on leikattu hieman niin ja näin, ja rikkaruohojakin on eksynyt akilleijojen ja malvapensaiden väliköihin. Ei nyt ole ihan priimaa puutarhanhoitoa, mutta silti vehreää ja kaunista.

Villa Ottilian takapihaa kuvattuna tänä iltana

Akilleija kurkistaa töyhtöangervojen keskeltä 

 Unikot kukkivat voimallisesti

Rentoakankaalit muodostavat isoja violetteja mättäitä

Juhannusruusutkin ovat täydessä vedossa

Tällainen lyhyt kuvakimara ja tunnelmapala meidän viimeaikaisesta elostamme. Vaikka kiirettä on pitänytkin, olen äärettömän iloinen, että asiakkaat ovat löytäneet meidät myös tänä kesänä.

Toki tilaakin löytyy - myös Villa Ottilia on valmis ottamaan vieraita vastaan koko kesän. Juhannus on nyt täynnä, samoin Rally Estonia-viikonloppu heinäkuussa, mutta muuten kyllä vielä varmasti mahtuu mukaan, tervetuloa! Lisätietoja vaikka kotisivuiltamme: http://www.villaottilia.ee/  tai sähköpostilla vapaita aikoja kyselemään: reservation ät villaottilia.ee toimii tässäkin.

Jään siis odottamaan viestejä toiveikkaana. Ja yritän hieman tiheämmin päivittää blogia - eiköhän jo pikapuolin kiireet vähän hellitä kun saadaan hommat rullaamaan uudella rytmillä. Niin  Võsulla kuin Villa Ottiliassa Otepäällä.

Tervetuloa!