Eilen, kun Kimmo lähti, annoin ymmärtää että tänään olisi ikäänkuin tärkeä päivä. Hienovaraisesti vihjasin: "Huomenna voisit varmaan laittaa mulle vaikka ihan erityistä tekstiviestiä, eikö vaan!?" ja vilkuttelin silmiäni merkitsevästi asiaani korostaen. Turhaa vilkuttelin. Eihän tuo ymmärrä ellei selkokielellä asiaa suoraan sanota. Pariin kertaan. Melkein arvasinkin sen.
Kimmo oli kuitenkin miettinyt asiaa, että tekstari pitäisi lähettää. Ja tunti sitten sellainen tulikin: Laudat tuli ja puu kaatuu kello 16 jälkeen.
Että se niistä syntymäpäiväonnitteluista.
En ole murheen murtama. Kuten sanottua, tämä on niin tuttua.
Ajatukseni kuitenkin kulki erääseen toiseen syntymäpäivään, jota vietin Lontoossa kesällä 1990. Olin palannut USA:sta ja muuttanut Lontooseen ja asettunut väliaikaiseen työhön Camelot Hoteliin, missä toimitin vastaanottoapulaisen virkaa. Päivät olivat pitkiä ja aamuvuoro alkoi kello 06.00.
Illalla olin ollut hieman haikealla mielellä - ei varmastikaan kukaan muista syntymäpäiviäni. Mainitsin asiasta espanjalaiselle Elsalle, joka oli kerrossiivooja samassa hotellissa. Me kaikki asuimme Camelot Hotelin alakerrassa, kellarikerroksessa, kerrossiivoojat ja respat ja keittiöväki.
Koitti syntymäpäiväaamu ja kello soi puoli kuudelta. Silmät unesta sikkarallaan aloin toimittaa rutiininomaisesti aamutoimia, muut vielä nukkuivat. Ensin vessaan, sitten suihkuun ja sitten ylös aulaan pöydän taakse istumaan.
Avaan pienen huoneeni oven ja käytävän yli on ripustettu valtava plakaatti: Happy Birthday, Tiina!
Menen vessaan ja pöntön päällä on iso lappu: Happy Birthday, Tiina. Suihkukopin seinässä on myös onnentoivotuksia. Ja portaikossa koko matkan vastaanottoaulaan on kymmeniä onnentoivotuksia.
Olen niin iloinen! Mikä yllätys!
Kun hotellivieraat poistuvat ja ohittavat vastaanottopöydän jokainen toivottaa: "Happy Birthday, Tiina!" Jopa ihmiset, joiden ei pitäisi tietää nimeänikään, joita en muista edes nähneeni. Lähden kiertämään hotellia ja sinne tänne käytäviin on laitettu lappuja joissa kannustetaan hotellivieraita onnittelemaan minua. Kerrossiivoojatytöt olivat pistäneet yöllä hösseliksi! Ihanat ihmiset!
Mietin tuota syntymäpäivää ja niitä ihmisiä, joita kohtasin Camelot Hotelissa. Elsaa ja Martaa Espanjasta. Suzannea Ruotsista. Allisonia Uudesta Seelannista. Cristinaa Puolasta. Nataljaa ja Duraa silloisesta Jugoslaviasta. Kaikki kesätöissä Lontoossa, jokainen irtonainen ja vapaa kuin taivaan lintu. Seikkailuja ja elämyksiä etsimässä. Mietin pitkiä työpäiviä ja sitä miten hulvattoman hauskoja nämä tytöt olivat.
Miten päättyi syntympäiväilta Lontoossa 1990? Se päättyi Camden Towniin, yhteen lempipubiini, missä esiintyi jenkkiläinen heavy band. Jossain vaiheessa huomasin olevani lavalla heidän kanssaan, kuuntelemassa miten rautalanka vääntyy Happy Birthday-biisiin. Ja likat hurrasivat rivissä ja kannustivat koko pubia laulamaan.
Oi aikoja! Oi tapoja! Ennen kaikkea: Oi nuoruutta!
Camelot Hotelin monikansallista henkilökuntaa viettämässä Tiinan synkkäreitä
11 kommenttia:
Oi onnellista syntymäpäivää! Miten hauskaa on hulluttelu! Ja yllätykset!!
Happy Birthday Tiina!!!
Ihania muistoja ja makee kuva.
Yes-vuodet vierii, vuosinumerot vaihtuu, niin se elämä kulkee.
Juhlistamme päivää joku toinen kerta.
Mukavaa päivän jatkoa!!
Haleja myös Rummulta.
Onnee!!!!
Happy Birthday, Tiina, vielä kerran!!!
Paljon onnea vielä tätäkin väylää pitkin!! Aivan ihanalla tavalla muistivat sinua työkaverit silloin.
Meillä myös on mies aivan toivoton synttäreitä muistamaan! Viime kesänä oli siitä puhe kun siskonikin oli kuulolla ja tekivät diilin, että sisko soittaa ja muistuttaa miestäni. Minä kun sanoin että itse en enää sano mitään. No kyllä sisko soittikin, mutta liian monta päivää ennen mun synttäriä - mies ehti jo sitten taas unohtaa :DD
Sarkki
No niin, puolustuksen puheenvuoro:
Muistinpas. Mutta kun lähtö Võsulle tuli jo ennen H-hetkeä, ajattelin, että Tiina kuitenkin luulee oikeana päivänä minun unohtaneen, ja palatessani ilostuu, kun olenkin muistanut.
Miehet Marsista, naiset Venuksesta...
Kiitos onnittelijoille ja kiitos Kimmolle selityksestä. Joka siis meni että ajattelit että ilahtuisin siitä että lossasit unohtaneesi, etkä onnittellut ja että ilahtuisin sitten myöhemmin kun paljastuisi että kyllähän sinä muistit, vaan et sittenkään onnitellut... Todellakin, terveisiä sinne Marsiin. :)
Sarkki, hauska kuulla että tämä on yleisempää, ehkä Henkkakin vaan leikkii että se on unohtanut...
Miehet!
Sehän oli railakas ja viehättävä kertomus nuoruuden aarrelippaasta! Ja Kimmon meriselitys nosti hymyn naamalle :)
Sehän oli railakas ja viehättävä kertomus nuoruuden aarreaitasta! Ja Kimmon meriselitys nosti hymyn naamalle :)
Onneks olkoon! Ja Hyvää Juhannusta!
Tarja
Ai perskules, meinasin unohtaa minäkin, mutta meillä Rouva hoitaa nämä viralliset jutut (kait muisti??)
Onnea nyt kuitenkin varmuuden varalta...
Lähetä kommentti