maanantai 28. toukokuuta 2012

Sisilia osa 8: Catanian kähjää ja komeutta

Olemme saapuneet Cataniaan, Sisilian toiseksi suurimpaan kaupunkiin, 35 kilometriä Etnalta. Ilta on jo tuloillaan ja ensinäkymät Cataniasta eivät sanottavammin silmiä hivele. Kurja bussiasema, joitain kähjäisiä kuppiloita ja kapeita ankeita katuja sinne tänne. Lähdemme etsimään hotelliamme, aika vaisuina ja väsyneinäkin. Muistissa on vielä Agrigenton komeat temppelit ja kirkas taivas, ja edessä harmaata kaupunkia ja kurjia kujia.

Lähdemme etsimään majapaikkaamme

Catania ei ensimetreillä sanottavammin hurmaa meitä

Hotelli tai itse asiassa apartamentos löytyykin. Se sijaitsee kapealla kadunpätkällä ja sinne mennään ränsistyneen pihan kautta. Minä pyörittelen silmiäni, mutta Risto lupailee: "Odottakaa vaan, kyllä tämä tästä paremmaksi muuttuu." Risto on varannut asunnon netistä ja nähnyt kuvat sen sisätiloista. Ja vot, niin muuttuikin.

Monen monituisen portaan jälkeen saavumme asuntoomme, joka koostuu isosta olo-makuuhuoneesta, keittiöstä (minun makuukammarini) ja yläkerran terassista josta on suora näkymä Etnalle. Sisustus on huoneistossa suorastaan ylellistä. On mahonkinen kirjoituspöytä, komeita lipastoja ja kaappeja. Ja katto joka on liioittelematta ainakin neljän metrin korkeudessa. Vot. Toistamiseen.



Levähdämme hetken ja lähdemme sitten talsimaan Catanian katuja. Ensimmäiset kilometrit ovat ankeita - valtavia kerrostaloja, malliin Viro tai vanha Neukkula, graffitteja, mustia miehiä baarien edustalla. Minä puristan kameraani, vanhaa halpaa EOS 1000:a tiukasti kourassani. Ei nyt suorastaan pelota, mutta ei täällä erityisen viihtyisääkään ole, mietin itsekseni.








Matkatoimisto mainostaa reissuja Etnalle


Poliittiset graffitit riitelevät keskenään

Talsimme aina vain eteenpäin ja maisemat alkavat muuttua. Kerrostalot ja ränsistyneet pientalot jäävät taakse, alamme tulla Catanian keskustaan ja sitä ympäröivään vanhaan kaupunkiin. Ja - kas - jälleen kerran Sisilia näyttää monet kasvonsa. Vanha kaupunki on suorastaan viihtyisä. Kiertelemme pieniä ja suuria katuja. Pysähdymme hetkeksi mielenosoituksessa, jossa osoitetaan mieltä eläinkokeita vastaan. Ja lopulta löydämme miellyttävän ravintolan missä sisäpihalla olemme kilttejä massuillemme. Se on Sisiliassa helppoa.

Mielenosoittaja, jonka paidassa on "veritahroja" ja teksti: BASTA! (jo riittää!)

Mielenosoitus sujuu perin rauhallisissa merkeissä. Moni on tullut paikalle koiransa kanssa.

Pizzeriasta kotiin päin tullessamme saavumme Tuomiokirkon juurelle - ja nythän Catania näyttäytyy suorastaan komeassa valossa. On  mahtavaa arkkitehtuuria, on suihkulähteitä - ja on muotikuvaus, jossa esitellään hääpukua. Ja minä - kuinkas muuten - liityn kuvaajien joukkoon.

Catanian tuomiokirkko iltavalaistuksessa

Suihkulähde katedraaliaukiolla

Muotikuvaus katedraalin edessä

Hiljalleen palailemme asuntoomme. Olemme ostaneet kaupungilta pari pulloa viiniä, jotka aiomme juoda asunnon kattoterassilla, öistä Etnaa ihaillen. Pettymys on hienoinen, kun huomaamme kattoterassille vievän oven olevan lukossa. Viinit saavat luvan matkata seuraavana päivänä Cataniasta Cefalùun. Mutta sitä ennen Tiina käy aamutorilla.

Mutta se onkin sitten jo uuden kirjoituksen paikka.

3 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

Kummasti näkyy kähjä ja komeus vaihtelevan. Ekassa hotellinetsintäkuvassa katukuva vaikuttaa ihan hienolta, mutta nuo kerrostalokolossit taas joltain brittislummilta tai Väinänlinnalta.

Yökuvat ovat hienoja! Etenkin tykkäsin tuomiokirkon kuvasta - on kuin mustavalkoinen korostusvärein. Elvis on edelleen rakennuksessa...

Tiina Linkama kirjoitti...

Kimmo, tämän tahtoo Elvis kertoa, öinen Duomo on kuvattu puhtaasti käsivaralta! Elvis toteaa: tehkää perässä! (Elvis otti toki monta tärähtänyttäkin kuvaa, mutta tämä onnistui.)

Marjattah kirjoitti...

Vaan onpa myös särmää arkisissa, rähjäisissäkin näkymissä, kun taitaja niitä tutkii kameransa linssin läpi. Kontrasteja!