Minun oveeni koputti runsas viikko sitten perhe Rummukainen, joka suunnitteli matkaa Sisiliaan. Kysyivät koiranhoitopaikkaa kummikoiralleni Rummukaiselle. Minä huokailemaan, että oi kuinka ihanaa olisi itse lähteä matkaan, johon Kimmo totesi, että mikset mene! Kun näytti siltä, että myös perhe Rummukainen oli valmis kestämään meikää matkaseurana alkoi koputus kuullostaa suorastaan jylyltä. Näin yhä vertauskuvallisia puhuakseni.
Ja niinpä sitten asiaa pähkäiltyäni päädyin ilmoittautumaan Gruppo Sisilian matkavahvuuteen ja lauantaina 12.5. huomasin istuvani latvialaisen SmartLynxin koneessa, polvet suussa, matkalla Palermoon. Hiihaa. Sisilia, here we come!
Ennen reissua oli sentään muutama päivä aikaa netistä selailla mitä kaikkea Sisilialla on tarjottavanaan, ja olihan sillä. Ihan älyttömästi. Tuntui että saaren joka kolkassa oli historiaa, kulttuuria, huikaisevia maisemia. Matkasuunnitelmamme olimme jättäneet avoimeksi. Vain Palermoon olimme tilanneet hotellin kahdeksi yöksi. Siitä sitten jatkaisimme eteenpäin, minne nenä näyttää.
Kyllä matkalla on mukavaa. Tietokone oli arponut minulle lentokoneessa molempiin suuntiin ikkunapaikan ja nenä littanana sitten tuijotin maisemia ylhäältä alas. Pilviä, kaukaisuudessa siintäviä peltoplänttejä, pieniä ja vihreitä tilkkutäkin palasia. Sydän löi pumputipumputi ja sen lyönti oli kepeä ja iloinen, joskin hieman jännittynyt.
Tiina kulkee pilvien tasalla
Huvijahti jossain kaukana alhaalla
Sisilia alkaa häämöttää
Sisiliassa on vuoria! Paljon! Korkeita! Tämä oli ensimmäinen havaintoni maasta. Kyllä kai minä jossain tiedottomassa tietoisuudessa tiesin sen, mutta silti valtavat, komeat, karut vuoret salpasivat hengen.
"Jynx" sanoi SmartLynx kun latvialainen lentokapteeni Vladimir ottaa paiskasi koneensa kentälle. Sananmukaisesti. Ei mitään kevyttä kiitoa kenttää hellästi tavoitellen, vaan todellinen jysäys. Olimme saapuneet perille!
Iltakin oli saapunut ja laskeva aurinko kultasi hetkeksi komeat vuoret kun vanhahko formulaurasta haaveileva bussikuski polki kiihkoissaan bussia lentokentältä kohki Palermon rautatieasemaa. No, vauhti sopi meille - sitä nopeammin olisimme perillä tulevassa majapaikassamme Hotel Verdissä. Minä olin selvittänyt jo kotona kulkureitin rautatieasemalta Piazza Giuseppe Verdille käyttäen apuna Googlen Streetview'tä. Ihme systeemi sekin! Jos järjestelmä ei ole tuttu, suosittelen siihin tutustumista. Kokemus on huikea ja kovasti autenttinen.
Hotel Verdi sijaitsi siis lähellä Piazzaa ja suurta Teatro Massimoa, jonka portailla näyteltiin viimeinen näytös Kummisetä kolmosessa. Se missä Al Pacinolle käy huonosti. Hotellin sijainti oli siis ihanteellinen - sen taakse levittäytyi kapeiden katujen ja kujien sokkelo, ja lähes jokaisella kadulla oli pieniä ravintoloita toinen toisensa perään. Hotellihuonekin oli mitä mainioin. Kaksi huonetta, kaksi kylppäriä, kaksi parveketta. Siistiä ja viihtyisää.
Myöhemmin, illalla peteihimme kellahtaessa selvisi myös se, että sijainti yhden Palermon liikennöidyimmän kadun varrella tarkoitaa lauantai-iltana myös liikennettä, autojen kiihdytyksiä, hoilotusta, loilotusta ja jatkuvaa skoottereiden tööttäystä.
Teatro Massimo on sananmukaisesti massiivinen
Risto on huoneeseen tyytyväinen - tässä vaiheessa ei tosin liikenne ole vielä päässyt täyteen vauhtiin
Hetken levättyämme suuntaamme Palermon yöhön. Vaeltelemme pienillä kujilla etsien ruokapaikkaa. Nuuhkimme Palermon hajuja ja tuoksuja, kuuntelemme vilkasta puheensorinaa, väistelemme skoottereita, olemme ihanasti pöllämystyneitä, kuten ensimmäisenä iltana pitääkin olla.
Hotellihuoneen parvekkeelta katselen vielä öistä Palermoa, sen mitä parvekkeelta sitä näen. Olen onnellinen ja valmis seikkailuun, jonka tiedän olevani edessäni. Jumpe, voi pojat, kyllä on hienoa!
Nuorisoa kadulla
Lyhdyt Verdin parvekkeella
Näkymää Teatro Massimon suuntaan
4 kommenttia:
Kumpa Italia jyskyttäisi meikäläisenkin ovella! Heti avaisin!!
Mannu, täytyy pitää korvat höröllä, ehkä se kopuuttaakin vielä!
Teatro Massimo iltavalaistuksessa on tosi hieno. Hyvä tuuri löytää hotelli ihan vierestä.
Googlen Street View ja Bingin Bird's Eye ovat kyllä näin viime vuosisadan puolessavälissä syntyneelle aivan ihme juttuja. Matka rautatieasemalta hotellille oli selvitetty jo kotona katsomalla, mikä liike on missäkin kadunkulmassa ja minkävärisiä taloja pitää maamerkkeinä.
Kommentii tulee tosi myöhään, mut kuitenkin.
Oli hienoa saapua illalla hotellille, juuri tuon upean valaistuksen ja mystisten näkymien ansiosta.
Kiva oli odottaa aamua, sekä päivämaisemaa.
Hotelli hienosti googlattu.Tiinan perässä kuljettiin, kuin vanha Paermon opas hän johdatti meidät oikeaan paikkaan.
Lähetä kommentti