Sisilia osa 5: Trapani ja Erice - niin lähellä, mutta...

Edellinen kirjoitus jätti meidät Monrealen katedraalin ulkopuolelle. Miettimään miten jatkamme tästä eteenpäin Trapanin kaupunkiin.

Olimme kuvitelleet olevamme ovelia ja jatkavamme ikäänkuin puolimatkasta eteenpäin, vaan sepä ei sitten käynytkään päinsä. Ei Monrealesta lähde kuin paikallisbusseja takaisin Palermoon. Ja takaisin Palermoon meistä ei halunnut yksikään.

Ainoaksi vaihtoehdoksi alkoi muodostua taksi, joita olikin keskusaukion tolpalla useita. Ensimmäisestä isosta ja ilmastoidusta taksista tuli ketterästi paikalle mies, joka kertoi matkan maksavan 120 euroa. Me nauroimme epäuskoisen liioitellusti ja aloimme tingata. Nopeasti hinta putosi sataan euroon. Ja siihen se jysähti paikalleen. Me naureskelemaan yhä että no way José. Siirryimme suihkulähteelle pohtimaan tilannetta. Risto: "Kyllä se hinta tuosta vielä putoaa. Tämä on kuulkaa periaatekysymys." Ja Seija lähetetään tinkaamaan hintaa alas. Seija palaa takaisin: "Ei se suostu laskemaan tuosta hintaa enää."

Otamme käyttöön viivästelytekniikan. Istumme näköisällä suihkulähteen reunalla ja odotamme koska kuskin ahneus voittaa tai hermo pettää ja koska hän tulee itse tarjoamaan meille hinnanalennusta. Ei tullut. Yritämme lähestyä muita kuljettajia mutta tämä ensimmäinen näyttää olevan taksitolpan Capo di Capo, joka singahtaa heti paikalle jos vain otammekin askeleen kohti muita pirssejä. Toivomme, että eka pirssi saisi kyydin ja katoaisi, vaan siinä se on, ja siinä me odottelemme.

Minä lähden vielä kerran tinkimään, kerron että rahaa vaan ei ole maksaa noin paljon. Kuski kertoo lapsistaan ja bensan hinnasta ja hinta pysyy satasessa. Tunti kuluu odotellessa ja ollaan jo pitkälle iltapäivässä. Trapanin hotellikin on jo maksettu, joten sinne on mentävä tai menetämme hotellin hinnan.

Alamme keskustella keskenämme taksikyydin eduista - eritoten jos vaihtoehtona on palata tungokseen asti täydessä paikallisbussissa Palermoon ja sieltä sitten taas eteenpäin. "Olisihan se kyllä aika komiaa päräyttää pirssillä hotellin eteen" miettii Risto. "Ja satanen lovitettuna kolmelle ei tee kuitenkaan kuin karvan yli kolme kymppiä", laskeskelee Seija. "Kerrankos tässä herroiksi eletään", kannustan minä.

Ja niin me sitten palaamme valkean tilataksin luo ja otamme kyydin Trapaniin, hintaan 100 euroa.

No, sanottava on, että saimme me rahoillemme vastinettakin. Auto oli tilava, ilmastoitu ja se ajeli mitä upeimpien vuorimaisemien läpi. Matka sujui rattoisasti, eihän siinä mitään. Ja jonkin ajan kuluttua olimme Trapanissa.

Näkymiä matkalla Monrealesta Trapaniin

Näkymiä matkalla Monrealesta Trapaniin

Meillä ei ole paljoakaan käsitystä Trapanin kaupungista ennen sinne saapumistamme. Syy sinne menossa oli sen reunamalla sijaitsevassa Ericen normannilinnoituksessa ja keskiaikaisessa kaupungissa, josta olin kuullut paljon hyvää. Eritoten minua innotti ajatus köysihissillä ajosta korkealle vuoren huipulle, josta pitäisi aueta mitä huikeimmat maisemat kauas merelle asti.

Yksi aiemmin näkemistäni kuvista joka sai minut haluamaan juuri Ericeen

Trapanin kaupunki on iso, eikä monrealilainen taksikuski tunne sitä sen paremmin. Taksi pannaan seisomaan laitakaupungin huoltoasemalla ja kuski kyselemään neuvoa huoltoaseman pitäjältä. Kiivasta sisiliankielistä keskustelua, johon kuuluu myös voimakas elekieli. Kun selkoa ei näytä syntyvän, panee huoltoasemanpitäjä putiikkinsa kiinni ja hyppää taksin etupenkille: "Good Morning" hän iloisena huikkaa meilleTrapanin alkuillassa. Matka jatkuu.

Illan tullen olemme perillä, kunhan olemme ensin vaeltaneet vielä Trapanin vanhan kaupungin pikkukaduilla hetken ympyrää oikeaa kujaa etsien. Vanha kaupunki on arvatenkin sokkeloinen. Hotellissa meitä odottaa yliystävällinen nuorimies, joka ohjaa meidät huoneeseemme, joka on pieni mutta siisti. Minä tiedustelen poitsulta Ericeen menevien bussien aikatauluja ja kun selviää, että köysirata menee kiinni jo alkuillasta siirrämme Ericen reissua seuraavalle päivälle.

Lähdemme etsimään ruokapaikkaa. Suuntana kalaravintola. Olen lukenut aiemmin netistä että Trapani on ollut tonnikalapyynnin mekka ja on vieläkin kuuluisia kalaravintoloistaan. Kysymme avuliaalta respapojalta neuvoa parhaaseen kalaravintolaan. Virhe. Iso virhe. Poika kyllä neuvoi, ja sitä en tiedä oliko kyse parhaimmasta kaupungin kalaravintolasta, mutta yhdestä kalleimmista varmastikin.

Olemme sen verran nuutuneita päivän matkustelusta, että emme ala etsiä vaihtoehtoista kohdetta. Jälleen toteamme, että kerrankos sitä eletään. Ravintola Gusto on moderni ja eleettömästi tyylikäs. Palvelu on moitteetonta, ja onhan ruokakin hyvää. Mutta en viitsi edes sanoa mitä se maksoi. Alkoi Trapani-osuudesta muodostua kallis. Mutta onneksi seuraavana päivänä olisi vuorossa huikea ajelu Ericeen!

Illalla vaellamme myös Trapanin merellisellä rantabulevardilla, ihmettelemme meren tyrskyjä ja kohinaa - Palermossahan emme merta nähneet oikeastaan nimeksikään asti.

Alamme ymmärtää olevamme todellakin Sisilian SAARELLA

Trapanin vanhaa rantabulevardia

Lenkkeilijöitä Trapanin rantabulevardilla

Trapanissa vihdoinkin, läpi vaivojen ja vuorien

Koittaa seuraava aamu. Olemme sopineet että Erice-käynnin jälkeen jatkamme bussilla matkaa Agrigentoon, joka on kuuluisa temppeleistään. Läppäri ei ole suostunut toimimaan koko iltana, emmekä ole onnistuneet varaamaan seuraavan yön hotellia. Risto päättää jäädä Trapaniin tappelemaan läppärin kanssa. Me lähdemme Seijan kanssa Ericeen respapojalta saamiemme ohjeiden mukaisesti bussilla. Kello on yhdeksän tienovilla, ja laskemme että ehdimme hyvin Agrigentoon lähtevään bussiin 12.30.

Matkaamme bussilla läpi aamuisen Trapanin ja vastapäätä meitä tulee istumaan nuori tyttö, ehkä n. 16-vuotias. Kysymme häneltä puhuuko hän englantia. "A little" vastaa tyttö kainosti. Kysymme osaisiko hän neuvoa meitä koska meidän pitää poistua bussista. Tyttö häkeltyy, alkaa selittää, että ei ole oikeastaan täältä kotoisin ja sitten huudahtaa parin penkkirivin päähän: "Mamma! Tiedätkö sinä?" Mamma huutelee takaisin, että ei tarkkaan tiedä, jolloin taas parin penkkirivin päästä löytyy paikallisia, jotka osallistuvat keskusteluun, kaikki käydään tietenkin sisiliaksi. Nyt tiedetään missä Suomi-tyttöjen pitäisi jäädä pois. Puolet bussista on jo osallistunut keskusteluun. Nyt huudellaan että löytyykö bussista ketään joka osaa englanniksi asian meille selittää. Löytyy nuori nainen joka arvokkaasti ja selkeästi artikuloiden lupaa kertoa meille missä pitää hypätä bussista ulos. "Grazie, mille grazie" me huutelemme takaisin kaikille.

Pysäkki löytyy ja hyppäämme ulos. Pyörimme kantapäillämme ympyrää selvittääksemme minne tästä. Ja ohimenevästä bussista kaikki heiluttavat ja näyttävät ja viittilöivät meille käsimerkein: ensin eteenpäin ja sitten oikealle! Me nauramme ääneen. Sisilalaiset ovat todellakin ystävällistä väkeä - jos juna- ja bussiasemien infopisteiden happamia naamoja ei lasketa.

Saavumme köysiradan alkupäähän joka näyttää pelottavan hiljaiselta. Vain muutama taksi seisoskelee hissien lipunmyynnin lähellä. "Huoltokatko" tietävät taksit selittää. Funicular lähtee liikkeelle uudelleen kello 13.00.

Me seisomme vuoren juurella pettyneinä. Räpyttelemme epäuskoisena ja katsomme miten tyhjiä kärryjä nousee hiljalleen vuoren rinnettä ylös. Emme voi uskoa - näin lähellä, mutta siltikin näin kaukana.

Vaihtoehtoja on toki. Voimme palata kaupunkiin ja lähteä sieltä bussilla Ericeen. Tällöin emme enää ehdi Agrigenton bussiin. Taksia emme viitsi edes ajatella. Näin jälkikäteen mietin, että olisiko ehkä sittenkin pitänyt...

Ericeen emme siis koskaan päässeet, enkä minä päässyt elämäni cable-car -ajelulle:

Tämä jäi nyt tällä kertaa kokematta

Alamme uskoa että Erice jäi tällä erää näkemättä. Matkalla bussipysäkille törmäämme rinkkaselkäiseen sveitsiläiseen Andersiin, joka hänkin on matkalla Ericeen köysihissillä. Kerromme hissien huoltokatkosta. Anders sanoo palaavansa kaupunkiin ja ottavansa sieltä bussin linnakkeelle. Hän on ollut Ericessä jo edellisenä päivänä ja innostunut paikasta niin, että on varannut seuraavaksi yöksi sieltä itselleen hotellin. Anders on reissussa kolme viikkoa, joten hänellä on varaa - ajan puolesta - ottaa asiat löysemmin rantein. Meitä odottaa Agrigenton bussi.

Ennen Riston kanssa kohtaamista vaellamme hetken Seijan kanssa toisella puolen Trapanin niemen rantaviivaa, missä lumivalkeat risteilylaivat odottavat päiväristeilijöitä lähisaarille. Istumme hetken merenrantakahvilassa ja kuulemme ympäriltä suomenkielistä puhetta. Se ei yllätä meitä, sillä tiedämme että Ryanair lentää Tampereelta Trapaniin. Itse asiassa Tampere lienee Suomen tunnetuin kaupunki Sisiliassa. Useammin kuin kerran saimme vastaukseksi, kun keskustelukumppani kuuli meidän olevan Suomesta: "Ah Si! Finlandia! Tampere! Ryanair!" Me yleensä vastasimme että si, si, Tampere. Oli liian vaikea alkaa selittää että itse asiassa latvialainen SmartLynx ja aeroportoTallinna.

Suihkulähde Trapanissa

Patsaassa lukee: Herrasmies ja kansakunnan isä. Onko kyse siis Garibaldista?

Huvijahteja ja päiväreissuja tarjoavia risteilyaluksia Trapanin satamassa

Pieni lepohketki Trapanin rantakahvilassa ennen siirtymistä bussiasemalle

Tästä matka jatkui kohti Agrigentoa. Mutta siitä seuraavassa kirjoituksessa lisää.