Olimme etukäteen tutustuneet netissä Tallinnan tarjontaan ja löytäneet festivaalin: Tule ja jää pidu eli tulen ja jään juhlat. Festari starttasi sopivasti juuri Christoksen vierailun aikaan Mustamäellä vietetyllä tulijuhlalla, jossa poltettiin kaikki Tallinnan joulukuuset.
Ajatus on hauska: ihmiset luopuvat rakkaista joulukuusistaan näyttävästi. Ennen kuusenpolttajaisia oli tallinnalaisilla mahdollisuus viedä oma kuusi eri puolelle kaupunkia sijoitettuihin keräyspisteisiin, joista kuuset haettiin ja lisättiin isoon Mustamäen kokkoon.
Kuusien polttaminen juhlisti myös talven taittumista - päivät pitenevät ja mieli suuntautuu jo kohti tulevaa kevättä.
Tänä vuonna oli suuren kuusikokon ohella tarjolla myös tuliveistoksia, joita olivat suunnitelleet tallinnalaiset opiskelijat ja mustamäkeläiset koululaiset. Suuri tuliveistosten kilpailu vietetään myöhemmin 21.2.2012 - Mustamäellä haettiin varsinaisiin kisoihin siis vauhtia ja kokemusta.
Tämä oli meidän ensimmäinen kerta tällaisissa kuusenpolttajaisissa, emmekä siis tienneet mitä odottaa. Chris oli kuitenkin innoissaan - olihan kyse jostain selkeästi paikkakuntalaisesta ohjelmanumerosta, eikä mistään turisteille suunnatusta spektaakkelista.
Ja aika kotikutoinen tämä tulijuhla olikin, herttainen ja söpö tapahtuma. Mutta varsinaisesta spektaakkelista ei voinut puhua. Tulipatsaat olivat lähinnä heinistä ja kaisloista rakennettuja kuvioita, joita sitten poltettiin. Odotin että tuli itsessään olisi muodostanut kuvion, patsaan, joka olisi etukäteen suunniteltu. Nyt tuli teki omia kuvioitaan, riippumatta siitä mikä oli ns. tulipatsaan ajatus tai lähtökohta.
Toki tuli oli kaunista katsella ja ihmisillä oli selvästi hyvä mieli. Joulukuusetkin paloivat iloisesti. Ei valittamista. Musiikkia oli tarjolla, välillä pärisi keskiaikainen rumpu ja välillä raikasi kaiuttimista Mustamäen oma tango.
En nyt ollut suorastaan pettynyt, vaikka odotin enemmän. Odotin maagisia rumpuja ja alkukantaisia tansseja tulen ympärillä. Odotin jonkinlaista kokonaiselämystä, joka koostuisi tulesta, äänestä, valosta ja liikkeestä. Odotin tuliveistoksilta kuvioita, tulen valjastamista muodolle. Nyt me lähinnä katsoimme miten erilaiset heinistä ja kaisloista tehdyt suuret kuviot ja lyhteet paloivat vailla sen suurempaa suunnitelmaa.
Tärkeintä oli kuitenkin että meidän vieraamme, Chris, nautti tilaisuudesta. Ja Chris oli innostunut - häntä viehätti tulen ja tuliveistosten ohella juuri tilaisuuden kotikutoisuus, paikallisuus. Perheet ja lapset ja lapsenomainen into oman paikkakunnan - tai tässä tapauksessa oman lähiön - tärkeästä tapauksesta.
Alla muutamainen kuva tulesta ja tulifestivaalista. Älkää polttako näppejänne niitä katsoessanne!
3 kommenttia:
No olihan kokko!
Juhannus keskellä talvea!
Jopas, että tällainen tapa Tallinnassakin. Joskus olen vastaavaan kyläjuhlaan osallistunut Luxemburgin maaseudulla. Suomessa noilla roippeilla täytetään turhaan roskassäiliöt...
Seppo
Lähetä kommentti