Tapahtuipa tässä eräänä iltana, että Latte The Batdog ja Robin Rummukainen olivat Linkaman kanssa iltakävelyllä Pyhäjärven kartanonpuistossa.
Kaikki meni mallikkaasti, Latte mennä jolkotteli oman fleksinsä ääripäässä ja Rummu vipitti pienillä töpöjaloillaan siksakkia oman, pari metriä lyhyemmän fleksinsä ääripäässä. Ja perässä lompsi sitten Linkama, molemmista flekseistä pidellen.
Kun jostain puskan takaa iskee varoittamatta kimppuun irrallaan juossut terrieri. Ja ei kun Latteen kiinni. No rähinähän siitä syntyi. Latte ja Terrieri olivat kuin sarjakuvissa tavataan piirtää, yhtä ärisevää palloa, josta pisti ulos jalkoja ja häntiä ja Rummu teki avustavia sivuiskuja vasemmalta. Koirat solmussa, fleksit solmussa ja Kimmo siinä kaiken hulinan keskeltä.
Pimeydestä sitten juoksi paikalle Terrierin omistajakin, ja sai kiskottua koiransa irti Lattesta. Haavoja ei tullut, muuta kuin ehkä Terrierin itsetunnolle. Se ei ollut laskenut että myös Rummu ottaa osaa tähän katutappeluun.
Minusta on ihan hirveää että koirat rähisevät ja tappelevat. Vaikka se olisi näytösluontoista. Siksi pidämme hyvinkin tarkkaa huolta siitä, että julkisilla paikoilla ei koiramme irrallaan juokse. Vapaita lenkkejä varten on metsä, ei kartanonpuiston kävelytiet.
Ei siis käynyt hullusti millään lailla. Mutta kylläpä tämä yhteisessä rintamassa rähiseminen kolmannelle osapuolelle hitsasi näitä taloutemme karvaäijiä yhteen. Nyt sitä ollaan maailman parhaita kavereita, nukutaan solmussa ja kiehnätään yhdessä. Kiva on sitä katsoa, vaikka osa leikeistä vieläkin on hammaskaluston vertailua - tahtoo sanoa, molemmat levittävät kitansa ammolleen ja sitten kolistellaan hampaita toinen toisiaan vasten.
No, pojilla on poikien tavat.
Tässä kuvasaalista tältä aamupäivältä:
Pojat ovat keränneet kaikki lelut yhteen. Ja katsokaa miten luottavaisesti Rummu pitää Latten tassusta kiinni! Me ollaan nääs parhaat kaverit nykyään!
5 kommenttia:
Särmää toimintaa :) Kävin moikkaamassa Ronja rouvaa. Kaikki kunnossa Vallattomalla. Terveisiä syksyiseltä Topulta.
Tuosta eka kuvasta näkyy tosi hyvin kokoero: Rummu joutuu nousemaan varpailleen, että ylettyisi Bätdogin kaulalle ;D. Kivan näköistä touhua. Tais terrieri tehdä elämänsä parhaan työn...
Ai kun ovat sieviä yhdessä! Harmi kun et saanut kuvaa siitä ärisevästä karvapallosta, olis varmaan ollut metka juttu!
Hyvä kun Onukoo kävit tarkistamassa että Ronjan haudalla on kaikki hyvin.
Emo on oikeassa, terrieri onnistui vakuuttamaan jätkille että yhdessä olemme enemmän.
Sylvia, tuon tapaisissa tilanteissa ei tosiaan tule kamera mieleen, eikä se mukana olisi ollutkaan. Sitä aina pelästyy vaikka urosten rähinä onkin enemmän rähinää kuin todellista tappelua.
Talvisodan hengessä: Kaveria ei jätetä!
Lähetä kommentti