Heh! Tänään on hyvä päivä ja hyvä mieli!
Sain puhelinsoiton Suomen Turusta. Ottilia Vision -kuvagalleriassa asioinut asiakas oli saanut tilaamansa kuvat käteensä ja soitti kiittääkseen laadusta.
Tuli todella hyvä mieli!
Eipä silti, käytän valokuvien kehityksessä sellaista kuvalaboratoriota, jossa kuvat kehitetään käsityönä. Eli laborantti tutkii jokaisen kuvan henkilökohtaisesti, eikä usko vain tietokonearvoihin vaan päättää kuvakohtaisesti valokuvan kehitysajan, sävyt jne.. Taivaat tulostuvat oikean värisinä, ei liian sinisinä tai liian harmaina.
Joko minusta pidetään ko. laboratoriossa, tai sitten ei. En ole ihan varma.
Nimittäin, olen käynyt siellä monen monituista keskustelua eli kuva kuvalta selvittänyt laborantille mitä kuvilta odotan. Jos en ole tyytyväinen laatuun, mikä on tapahtunut pari kertaa, on kuva kehitetty uudelleen antamieni ohjeiden mukaisesti, muutama koevedos jopa usempaan kertaan. Ja niin minä olen sitten käynyt laborantin kanssa filosofisia keskusteluja siitä minkä värinen on esimerkiksi lumi. Sehän ei ole vain valkoinen vaan valkoisellakin on satoja eri sävyjä.
Olen siis vaativa asiakas, mutta toisaalta minusta tuntuu että laborantin kanssa puhumme samaa kieltä. Me molemmat olemme kiinnostuneita nyansseista, värin eri sävyistä, sellaisesta mistä kassalla työskentelevät eivät jaksa olla kiinnostuneita. Ainakin laborantti tietää, että on olemassa asiakas, joka on laadusta tarkka, ja joka saadessaan hyvää laatua muistaa myös kiittää. Kassahenkilökunta jo häipyykin hiljaa takavasemmalle nähdessään että puhallan jälleen myymälään sisään.
Mutta olenhan minä heille myös hyvä asiakas. Teetätän isoja kuvia ja paljon. Joten odotan myös saavani rahoilleni vastinetta.
Ja tänään siis soitti asiakas Turun suunnalta ja puolestaan hehkutti kiitosta kuvista ja ihaili miten kuvassa "Sipulikissa" sipulit todella hehkuivat kultaisina.
Täytyy muistaa ensi kerran laboratoriossa vieraillessani välittää kiitokset laborantille. Joka tosissaan joko pitää minusta tai ei. En ole varma.
maanantai 23. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tässä toinen tyytyväinen asiakas kiittää sujuvasta toimituksesta. Vastaanotin juuri kolme huolella pakattua tilaustyötä. Kauniita ja laadukkaita! Kotitulosteiden pikseleihin tottuneet silmät panevat merkille nautittavan tarkkuuden ja värien toiston.
Kuvat jotka valitsin ovat kuin satua:
kotieläimet>Vartiopaikalla
kaupunki>Kiidevan kartanon ikkunat
luonto>ilma>Talvinen halo-ilmiö
Kiitos Tiina!
Mukavaa jos kelpasi!
Tässä alussa on ollut jännittävää opetella tuo tulostuspuolikin uusiksi.
Asiakkailleni vain parasta! Vaikka se sitten tarkoittaa tiuhaan vierailua kuvalabrassa.
Kuten sanottu, voisin olettaa että se minun suosikkilaborantti voisi olla jopa iloinen siitä, että joku paneutuu sen hommiin tosissaan.
Tai sitten se vaan huokaa, että oi ei, taas se suomalainen tantta ryntää tänne selittämään käsityksiään suon väreistä...
Kyllä varmasti laborantti osaa arvostaa osaavaa asiakasta, ei se mitään huokaile!
Tuo sipulikissa on tosi kiva vedos!
Tyhmä olisi laborantti, jos ei arvostaisi työnsä arvostajaa! Mikään ei ole ihanampaa, kuin tehdä mielekästä työtä, josta saa rakentavaa palautetta ja joskus jopa kiitosta.
Mummolla oli tapana sanoa: "Työ tekijäänsä kiittää." Olen sen ymmärtänyt niin, että mikä tahansa työ on hauskaa ja kiinnostavaa, jos siihen pistää koko osaamisensa ja vielä nauttii siitä. Silloin se muitten antama kiitoskaan ei ole niin tärkeää, vaikkakin mieluisaa.
Olen kyllä taipuvainen samoille linjoille Vallaton M:n kanssa.
Kun huomaan, että joku kiinnostuu työstäni, vaikka kritisoinnin kautta, se tarkoittaa, että se joku on kiinnostunut siitä mitä teen. Ja se taas saa innostumaan ja paneutumaan omaan alaansa ja osaamiseensa entistä intensiivisemmin.
Lähetä kommentti