Räpinan rauhaa

Pölvamaan itäkantilla, Kaakkois-Virossa sijaitseva Räpina on viehättävästi verkkainen pikkukaupunki, joka voi olla ylpeä pihoistaan ja puutarhoistaan. Räpinassa aika tuntuu kulkevan omaan tahtiinsa. Kiire ei ole kenelläkään minnekään.

Räpinan historia on pitkä; ensimmäisen kerran kaupunki mainittiin kirjallisissa lähteissä jo 1500-luvun puolivälissä Tarton hiippakunnan osana. Kaupungin nimen arvellaan tulleen venäjänkielisestä sanasta ’rjäbina’eli pihlaja. Ja pihlajia Räpinassa kasvaakin, jos myös runsaasti muuta puustoa – nimittäähän kaupunki itseään Viron metsäpääkaupungiksi.

Kaupunkia halkoo Viron pisin joki, Võhandu (162 km), joka laskee lopulta Lämmijärveen. Vesistöjen läheisyys – Peipsille on Räpinasta matkaa vain 5 km – on antanut Räpinan elämälle raamit. Ensimmäiset asukkaat olivat kalastajia ja vesivoimaa on käytetty hyväksi niin jauho- kuin paperimyllyjen pyörittämiseen aina 1600-luvulta alkaen.

Räpinan paperitehdas

Baltian vanhin ja yhä toiminnassa oleva paperitehdas perustettiin vuonna 1865, jolloin tehtaalla painettiin mm. Venäjän keisarikunnan paperirahaa. Räpinan rooli kansallisessa heräämisessä 1860–1880 -luvuilla oli myös tärkeä. Kansallisuusliikkeelle tärkeät sanomalehdet Postimees ja Sakala painettiin Räpinassa ja kun Viro itsenäistyi vuonna 1918, tilattiin tehtaalta valtakunnan uudet paperirahat.

Nykyisin tehdas tuottaa uusiopaperista tuotteita niin yksityisten talouksien kuin yritysten käyttöön. Tehdas järjestää ryhmille mahdollisuuden tutustua tehtaan historiaan ja toimintaan. Ryhmiä pyydetään varaamaan aika etukäteen (puh. + 372 53 604 614).



Sillapään kartanonpuutarha

Myöhäisklassiseen tyyliin 1836–1847 rakennetun Sillapään kartanon korjaustyöt ovat vielä kesken, mutta kartano ja ennen muuta hyvin hoidettu kartanonpuisto ovat silti vierailun arvoisia. Useat maisema-arkkitehdit ja Räpinan puutarhakoulu ovat olleet kehittämässä puistoa, ja edustettuina ovat sekä ranskalainen, englantilainen että metsäpuistikkotyyli. Kartanon päärakennuksessa toimiva kotiseutu- ja puutarhamuseo on nyt väliaikasesti suljettu, kartanon korjaustöiden vuoksi.

Setomaa siinä vieressä

Räpinan lähettyvillä on monia mielenkiintoisia luonnonkauniita paikkoja. Peipsin suojapatojen siimeksessä viihtyvät useat lintulajit, joita voi tarkkailla kolmekerroksisesta lintutornista.

Myös Meelvan suojeltu suoalue on runsaan lajistonsa vuoksi ornitologien suosima. Itse tutustuin tänä syksynä ensimmäistä kertaa Meenikunnon suohon ja se  on todellakin vierailun arvoinen kohde. Pitkät hyvinhoidetut pitkospuut pitävät huolen, että matkailijan jalat eivät retkellä kastu. Ja syksyllä kannattaa mukaan ottaa myös pieni vasu karpaloita varten, niitä suolta löytyy runsaasti.

Setomaa, joka ei ole mikään hallinnollinen alue vaan alue, jolla perinteisesti on asunut setukaisia eli setoja alkaa pian Räpinasta etelään mentäessä.

Ensimmäisen Setomaa-kyltin kohtaa ylitettyään Võhandujoen. Sillan jälkeen käännyttäessa vasemmalle löytyy muutaman kilometrin päästä kaksi vanhauskovaista setokylää: Beresje ja Lüübnitsa, joista jälkimmäinen on kuuluisa syksyisistä sipulimarkkinoistaan. Kylät ovat pieniä ja elämä niissä on niukkaa ja karua. Beresjen hautausmaa on kyltitetty nähtävyydeksi. Hautausmaalla vieraillessa kannattaa kuitenkin muistaa, että kyse on beresjeläisille pyhästä ja arvokkaasta paikasta, ei matkakohteesta.

Räpinassa aika ei ole pysähtynyt, mutta se tuntuu kulkevan muuta Viroa verkkaisemmin.

Puutarhakaupunki kehittyy jatkuvasti, suuret teiden korjaustyöt, jotka pari kesää sotkivan kaupungin liikenteen, ovat saatu nyt vietyä loppuun. Rakennuksia korjataan ja huolletaan muutenkin ja uusia yrityksiä perustetaan hiljakseen. Silti kaupungista puuttuvat toistaiseksi matkailijalle tärkeät palvelut; majoitusliikkeitä on tällä seutukunnalla todella niukasti. Ravintolapalveluista vastaa kaupungin ainut ruokapaikka Puuriida pubi, joka on toiminut kaupungissa nyt muutamaisen vuoden.