Luomisen tuskaa

Vihjailin tässä pari päivää sitten  isosta julkistettavasta projektista, joka on työllistänyt niin minut kuin Kimmon lähes kokopäivätoimisesti parin viikon ajan.

Ja vihjailen vieläkin, sillä olen sitä mieltä, että keskeneräistä ei pidä näyttää. Ei ainakaan silloin, kun kyse on jostain näinkin  ISOSTA jutusta.

Mutta sen sanon, että luomisen tuskaa on sananmukaisesti koettu tässä majassa oikein olan takaa, kahden tietokoneen äärellä jo monen monta päivää.

Näin se on edennyt;  idea, ajatus, kokeilut, ja sitten varsinaiseen työhön käsiksi.

Välillä olemme kokeneet haltioitumisen hetkiä: Tästä tulee hyvä! Tästä tulee jotain ainutlaatuista! Tästä tulee HIENO!

Ja sitten taas on sukellettu epätoivon syvään aukkoon: Ei prkkkkklle tästä tule yhtään mitään... Ohjelmat kaatuvat, asiat katoavat, työ on aloitettava jälleen alusta. Mustia pilviä kieppuu molempien pään päällä ja punaisia sarvipäitä lentelee katonrajassa kähättäen.

Tämän hetkinen tilanne: minun osuuteni koko projektista on nyt valmis. Odotan että Kimmo saa oman osuutensa valmiiksi  ja sitten... uusi juttu on valmis paljastettavaksi.

En uskalla edes hengittää Kimmoon päin, etten häiritse tämän keskittymistä. Latte ja Rummukin ovat oppineet hiipimään ajatuksiinsa ja töihinsä vajonneen Linkaman läheisyydessä.

Ehkä jo huomenna voin kertoa enemmän, ehkä huomenna tämä syksyn suurteos on valmis julkaistavaksi...

Ja tietenkin, ensimmäiseksi täällä omassa blogissa. Sitten vasta muualla.

Olkaa kuulolla!