Tiet Otepäältä Võruun ovat hyvässä kunnossa, joten aikaa matkantekoon ei mene kuin runsas puoli tuntia, jos ei pysähtele matkalle jäävissä mielenkiintoa herättävissä kohteissa. Oiva päiväretkikohde siis.
Me lähdimme retkelle eilen, sadesään piiskatessa Otepäätä. Päivän mittaan ilma kuitenkin parani ja retkemme oli suorastaan hauska. Tein matkasta pienen valokuvakansion, jota pääsee tutkimaan klikkaamalla tästä.
Alla hieman virallisluontoisempi esittelyni tästä Otepään naapurikaupungista.
Võru on yhdistelmä uutta ja vanhaa
Võrun kaupunki on eteläisen ja kumpuilevan Võrumaan keskus. Sen perusti Venäjän keisarinna Katariina II ja se sai kaupunkioikeudet vuonna 1784. Tuon ajan mukaisesti suunniteltiin kaupungin pohjaksi ruutukaava, ja vielä tänäkin päivänä pitkät suorat kadut ovat kaupungille tyypilliset.
Matkailijan kannalta Võru on kesäkaupunki, ja kesään on Võru viime vuosina panostanutkin. Vastikään on valmistunut Tamula-järven (229 ha) uimarantaa kiertävä tyylikäs rantabulevardi, joka seuraa rantaviivaa alkaen Tamulan hotellilta ja päätyen Roosisaaren eli ruususaaren riippusillalle.
Bulevardin päässä katselee järvelle Peeter Leinbockin patsas: Elujõud eli elinvoima. Riippusilta puolestaan vie matkaajan vanhoille arkeologisesti merkittäville paikoille eli kivikautisten metsästäjien ja kalastajien asuinsijoille.
Võrun kesä on täynnä tapahtumia, joista kuuluisin on kansanmusiikkifestivaali eli Folkloorifestival, joka houkuttaa paikalla kymmeniä tuhansia vieraita. Esiintyjäkaarti on ollut joka vuosi myös hyvin kansainvälistä ja esityksiä on eri puolilla kaupunkia, sen puistoissa, rannoilla ja lavoilla. Ensi kesänä vietetään juhlia 16. kertaa 8.-11.7.2010.
Talvella elämä sujuu verkkaisemmin. Matkaaja voi tutustua Võrun suuren pojan Fr.R.Kreutzwaldin, Kalevipoeg-eepoksen luojan museoon tai Võrumaan museoon. Antoisaa on myös kävellä vanhoilla puutaloalueilla, joissa silmiin pistää talojen etelälle tyypillinen värimaailma: vaaleanpunaista, keltaista, sinistä, vihreää. Myös kaupungin pienet antiikkikaupat, kuten L.Koidula –kadulla sijaitseva Karma, ovat käynnin arvoisia.
Vaikka Võru on vanha kaupunki, on se silti yllättävänkin moderni. Kaupungista löytyy useita suuria marketteja, joissa tehdä ostoksia. Kaupungin kulttuurikeskus Kannel Liiva-kadulla on monien konserttien, näyttelyjen ja näytelmien aktiivinen areena.
Võrun kaupunki ei ole Viron rikkaimpia, ja se on myös kärsinyt viime vuosien lamasta esimerkiksi työttömyyden muodossa. Sen asukkailla on kuitenkin vahva identiteetti ja itsetunto. Puhutaan võrulaisesta mielenlaadusta, jota luonnehtii hirtehishuumori ja joviaalisuus.
Perinteiden kunnioitus ja vaaliminen todistavat elävästä kotiseutuylpeydestä. Kuten myös oman kielen, võron, säilyttäminen ja kehittäminen.
Üts ummamuudu liin
Võron kieli on Viron alueellinen alkuperäiskieli, jota usein pidetään yhtenä Viron etelämurteista. Tällä hetkellä võroa puhuu noin 70 000 ihmistä Võrun, Põlvan ja osittain myös Tarton ja Valgan maakunnissa. Võron kielelle on kehitetty kirjakieli ja sitä opetetaan Tarton yliopistossa sekä 26:ssa Kaakkois-Viron koulussa. Joka toinen viikko ilmestyy võronkielinen sanomalehti Uma Leht. Vuonna 2004 Viroa edusti Eurovision laulukilpailussa võronkielinen kappale Tii ('Tie').
Kaupungin tunnuslause on myös võronkielinen: Üts ummamuudu liin (viroksi: Üks isemoodi linn ja suomeksi: Omaperäinen kaupunki). Ja sitä epäilemättä Võru onkin.
Luonnonsuojelualueet ja Rõugen satakielilaakso
Võrun kaupunki sijaitsee Otepään ja Haanjan ylänköjen väliin kivikaudella syntyneessä laaksossa. Sitä ympäröivät upeat kumpumaisemat, mistä syystä matkailun painopiste on luonto- ja maatilamatkailussa. Võrumaalla on runsaasti mielenkiintoisia tiloja ja taloja, joissa voi tutustua vanhoihin työskentelytapoihin, leivontaan, kankaankudontaan tai vaikkapa vetokoirien kasvatukseen.
Noin 20 km:n päässä kaupungista sijaitsee koko Baltian korkein kohta, Suur Munamägi (318 m) jonka näköalatornista saa parhaimman käsityksen Võrumaan vaihtelevasta mäkimaisemasta ja Haanjan luonnonsuojelualueesta.
Lähellä Võrua sijaitsee myös kuuluisa alkulaakso eli Rõugen satakielilaakso, jonne pääsee tutustumaan ohjattua vaellusreittiä seuraamalla. Hyvän käsityksen alkulaaksosta (ürgorg) saa kiipeämällä uuteen näköalatorniin, jonka katolla pyörii vinhasti tuuliroottori joka tuottaa sähköä läheisen vierailukeskuksen tarpeisiin.
Lopuksi näkymää Rõugen tornista:
Faktaa Võrun kaupungista:
Väkiluku: 14 201(kaupunki)
Pinta-ala: 13,2 km2
Kaupunkioikeudet: 21.8.1784
Lähimmät kaupungit: Põlva (25 km) , Antsla (34 km), Otepää (42 km), Räpina (44 km)
5 kommenttia:
Kiitos jälleen kaupunkiesittelystä. Tykkään tosi paljon tutustua kauttasi viroon.
Moikka! Tossa bongasin sun blogin joka vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Itse kirjoitan blogia Tallinnasta ja tässä osoite jos haluat käydä katsomassa: http://www.tallinna.biz/
Ajattelin että haluaisitko lisätä blogini listaasi niin lisään sinun blogisi minun listaani. :)
Mikäpäs siinä. Kyllähän meidän blogit tukevat toinen toisiaan ja antavat entistä laajemman kuvan Virosta kiinnostuneille.
Hiljaista rauhaa huokuvat Võru-kuvat kaamoksen hillityssä valossa. Voin kuvitella miten nuo kauniit näkymät puhkeavat väreihin keväällä, ja miten rannoille ja bulevardille tulvahtaa elämää.
Suur Munamägi on kyll Viron A ja O. Ala-asteella (Virossa 4 ekaa luokkaa) tehtiin jokaikinen kesäinen luokkaretki Suurelle munamäelle.
Võrun asukkaista nousee mielestäni hyvin esille yksi piirre - heillä on tosi voimakas yhteenkuuluvuudetunne. Kaveripiiri on sama lapsuudesta lähtien eikä sinne muut juuri mukaan pääse. Ja hyvin harva lähtee isona pois kotiseudultaan.
Lähetä kommentti