sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Rock rock snow rock

Hiihaa!

Hiihtokisat on nyt sitten hiihdetty ja täytyypä sanoa, että kyllä rokkasi. Ihan oikeasti! (Ja tämän lauseen perään on hyvä selittää niille, jotka eivät vielä ole asiaa ymmärtäneet: minä en ole todellakaan mikään kisatyyppi saati talviurheilufanaatikko. )

Silti toistan Otepään kisoista: Rok-rok-rok.





Rock ja talviurheilu on rajaton riemu

Ihmeiden aika ei ole ohi. Sain houkutelluksi matkaani Baltian talviurheilun antipaattisimman antipaatin, eli rakkaan mieheni Kimmon, ja niin vaan tunnelma nappasi vanhan skeptikonkin matkaansa - jossain vaiheessa aina yhtä hallittu ja hillitty Kimmo kiljui kurkku täydellä teholla: HYVÄ SUOMIIIII! ja hyvin kiihtyneenä: "ANNA MENNNNNÄÄÄÄÄÄ VIIIRPIIII!" ja naksutteli kieltään, kiljahteli ja päästeli muitakin alkuihmisen ääntiöitä. Minä tykkäsin.

Mutta siis kisoihin.

Ne olivat huisat ja hilpeät ja äärimmäisen jännät.

Telkkarista varmasti näitte parhaat palat hidastuksineen ja tarkkoine selostuksineen. Mutta paikan päällä se tunnelma vaan oli niiiiiiin mieletön. Isolta screeniltä näki aika hyvin sinnekin minne katse muuten ei ylettynyt. Parhaat hetket olivat silti ne, kun hiihtäjät viilettivät suoraan nenän edestä ohi, kohti maalia... ja me, varpaat kipristellen, kurkku käheänä, keho yhtenä torvena kannustimme omiamme. "ANNA MENNÄ!" ja "HYVÄ SUOMI!"

Se oli mukavaa. Todellista urheilujuhlaa. WOW!


Muita mukavia huomiota kisoista: kaikki olivat hyvällä tuulella. Ihmiset tanssivat estotta kisakarhun kanssa, nauroivat, hulluttelívat. Kulkivat hassuissa hatuissa, tekivät itsestään narreja, nauroivat vapautuneina kameralle. Hetkeksi estot oli laitettu syrjään.





Vaikka omia kannustettiinkin intohimoisesti, myös naapurikansoille hurrattiin, kaukaisia vieraita, kuten japanilaisia unohtamatta. Ja täytyy myöntää, että kyllä se vaan hyvältä tuntui, kun kommentaattorit kehuivat ja kannustivat suomalaisia hiihtäjiä vähintäänkin yhtä paljon kuin omiaankin. Ja erinomaisen hyvällä suomen kielellä antoivat myös hetkittäin väliaikauutisia.



Aino-Kaisa Saarinen kirii niin että selkäpiistä vihloo!

Kotiin palattuamme aloitin varovasti Antipaatin kanssa, eli kysyin Kimmolta: "Ei tainnut olla hullumpi kokemus?"

Ja mies joutuu myöntämään: "Oli yllättävän kivaa!!!!"

Ensi vuonna ---- tulkaa tänne kaikki!
Tehdään vuoden bileet! Urheilubileet!

9 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

"Antipaatti", no jopa on epiteettejä sepitetty...

Mutta myöntää täytyy, että kyllä tunnelma vei mukanaan, suorastaan totaalisesti. Vähän sama juttu kuin jalkapallon kanssa: aktiivisesti ei tule haetuksi matseja televisiosta, mutta jos sattuu avaamaan telkkarin oikeaan aikaan, siihenhän sitä jää katsomaan. Ja innostuu vielä.

Näissä talviurheilulajeissa on yleensä se vika, että on pakkasta. Vaikka tämä kuulostaa hölmöltä, olen lapsena palelluttanut käteni, ja sen takia pienikin pakkanen kylmettää ne tuskalliseen kohmeeseen vähänkin pidemmän ulkona viipymisen aikana. Tällä kertaa kuitenkin lämpötila oli vain hivenen nollan alapuolella, joten kohmeesta ei syntynyt ongelmaa.

Ja jännää oli! Suomalaisia tietenkin tuli kannustetuksi äänekkäästi (en kyllä tunnusta "alkuihmisen ääntiöitä"), mutta yhtä huisia oli katsoa muunmaalaisiakin. Saako norjalainen kiinni puolalaisen, miten käy ruotsalaisen.

Kumma juttu, mutta kyllä paikalla oleminen on jotain ihan muuta kuin televisio.

onukoo kirjoitti...

Yhdyn sadalla antipaatin huomioon pakkasesta sekä tietenkin siihen, että paikan päällä kaikki toisin ja mukavampaa - varsinkin jos saa kuumaa makkaraa ja hyvää juotavaa, aurinko paistaa ja mukana on mukavia kavereita. Talvikarnevaali-ajatus ei ole lainkaan hullumpi! Seurasin kisoja telkkarista enkä tänäänkään onnistunut näkemään Ottilian kylttiä.

Sylvia kirjoitti...

Kiva kun vanha Antipaattikin noin kovasti innostui!!
Ja on niitä olemassa oikein lämpimiä turkiskintaita, että semmoset vaan alkuihmisen tassuihin, niin johan tarkenee!

Kimmo Linkama kirjoitti...

Onukoolle: Kylttiä ei tänään sen vuoksi ollut mukana, luulisin, että bloginpitäjä halusi ottaa kuvia ja allekirjoittanut ikävänä ihmisenä ei olisi kuitenkaan suostunut kanniskelemaan ylimääräistä painolastia.

Harmi, ettei kukaan tullut (vai tuliko?) nauhoittaneeksi Tinden kylttishowta.

Anonyymi kirjoitti...

Lauantaina olin siellä minäkin, Otepäällä meinaan.
Ja mukavaa oli, sää suosi ja tunnelma oli korkealla.

'Vanhana' Salppurin kisakonkarina, en tietenkään osannut olla vertailematta. Kuitenkin Otepää tuli siinä vertailussa hyväksi kakkoseksi.
Taidan vetää kotiinpäin.

Ehkä en mene toiste, mutta se taas johtuu siitä, että me palaamme KOTIIN vajaan kahden vuoden komennukselta, Helmikuun alkupuolella.
Kiitos hyvästä blogista, lukeminen ja kommentointi kyllä jatkuvat, nyt Lapista käsin.
Pirkko (vielä) Tallinnasta

Tiina Linkama kirjoitti...

Millä mielin Pirkko lähdet kotiin? Jääkö haikeus vai oletko vain iloinen päästessäsi takaisin tuttuihin ympyröihin?

Olisi mielenkiintoista kuulla kotiin palattuasi, mikä jäi Virosta (ja Tallinnasta) päällimmäiseksi mieleen.

Vallaton mummeli kirjoitti...

En ole mikää urheilukilpailujen katsojafani.Täytyy kyllä myöntää, että paikan päällä innostus tarttuu, jos saa itsestään irti, että viitsii lähteä johonkin urheilutapahtumaan. Kerran erehdyin katsomaan jalkapallomatsia, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Paikan päällä se oli yllättävän mielenkiintoista, vaikka en mitään pelistä ymmärräkään.

Telkkarista kisojen katsominen ei myöskään kuulu ohjelmistooni. Vahingossa voi joskus jäädä tuijottamaan.

Kiva, kun teillä oli hauskaa. Se hauskuus välittyi myös kirjoituksessasi. Melkeinpä olisi tehnyt mieli olla mukana.

Pirkko kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tiina Linkama kirjoitti...

Hyvää kotimatkaa Pirkko!

Ja jäähän meille aina blogi, Casablancan repliikkiä hieman varioidakseni.