Setukaisten mailla Obinitsassa

Palaan vielä kerran viime tiistain retkeemme, jolloin reissasimme Otepäältä Piusaan, pysähtyen matkan varrella Vana-Vastseliinan linnoituksella, Piiri- ja Meremäellä sekä Obinitsassa. Piusasta ja muista pysähdyksistä olenkin jo kirjoittanut. Nyt on siis viimeisen jutun vuoro.

Obinitsa on Värskan ohella setojen eli setukaisten keskuksia. Niin Värskassa kuin Obinitsassa on setojen museo, joissa esitellään setukaisten elämää ja perinteitä.

Keitä nämä setukaiset ovat?

Olen tässä blogissani usein maininnut setukaiset, enkä vähiten siksi, että Beresje, jossa meidän (yhä myytävänä oleva)  talomme sijaitsee, on setokylä. Mutta en muista, olenko koskaan sen tarkemmin kertonut että keitä nämä setukaiset oikeastaan ovat ja mikä on heille tyypillistä.

Setukaisia voisi kutsua Viron karjalaisiksi, sillä molemmilla heimoilla on paljon yhteistä kulttuurissaan ja kansanluonteessaan. Yhteistä on myös kahden maan rajalla eläminen niin että osa heimosta asuu vääjäämättä toisessa valtakunnassa.

Karjalaisten ja setukaisten samankaltaisuutta selittää myös se, että monien tutkijoiden mukaan setukaiset periytyvät itämerensuomalaisten itäpuolen heimoista eli  tsuudeista.

Setukaiset asuvat siis Setomaalla, eli Kaakkois-Virossa ja Venäjällä Petserin oblastissa. Lännessä Setomaan katsotaan alkavan Vöhandu-joesta. Setojen lukumääräksi on arveltu n. 15.000 henkeä Virossa ja n. 100-200 henkeä Venäjän puoleisella Setomaalla.

Setukaiset puhuvat omaa kieltään, setoa, joka kielitieteilijöiden mukaan on yksi võron kielen osamurteista. Vuonna 2002 kokoontunut Seto Kongressi julisti kuitenkin setukaiset itsenäiseksi kansaksi, jolla on oma kieli, kulttuuri ja elämäntavat ja joka erottuu selvästi virolaisista.

Setukaiset ovat uskonnoltaan ortodokseja, mutta he ovat säilyttäneet ortodoksisen uskon ohella myös vanhaa maauskoista kansanperinnettä ja heillä onkin runsaasti tietoa esimerkiksi erilaisten yrttien ja kasvien käytöstä kansanparannuksessa.

Setukaisnaisten kansallispuvut ja korut ovat upeita ja jossain määrin Suomessakin tunnettuja; esimerkiksi Kalevala Korun mallistoissa on setukaiskäätyjä. Naisten kansallispuvut ovat käsityötaidon mestarinäytteitä ja niille on tyypillistä suuret hopeakorut, sitä suuremmat mitä mahtavammasta naisesta on kyse.

Kuvat otettu vuonna 2009 Lüübnitsan sipulikarnevaaleilla

Obinitsan Lauluäitien mäki

Setukaisten yksi erikoisuuksista on heidän lauluperinteensä eli ns. leeloaminen. Setoleelo on moniäänistä kuorolaulua, jossa improvisaatiolla on tärkeä rooli. Lauluimät eli lauluäidit (esilaulajat) luovat lauluja omalle kuorolleen paikan päällä, aiheena voi olla vaikkapa syntymäpäivät tai hautajaiset.  Toisaalta leeloissa kulkee laulujen myötä vanhaa suullista perintöä. Parhaat lauluimät, joista kuuluisin oli Hilane Taarka (1856–1933), muistivat jopa 10.000 - 20.000 värssyä.

Leelot liitettiin vuonna 2009 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Tämän myötä kasvoi myös kanta-Virossa leelon arvostus.

Obinitsan ehkä kuuluisin nähtävyys nykyisin onkin Lauluäitien mäki, jonne on pystytetty useita muistomerkkejä kuuluisimmille lauluäideille.

Patsaassa näkyy yksi setojen tyypillinen koru, suuri hopeinen kupusolki

Kuvaa klikkaamalla saa tekstin suuremmaksi ja luettavammaksi.

Obinitsan setomuseota vastapäätä oleva toteemiportti.

Obinitsa on siis yksi isoimmista setopaikkakunnista. Kävimme Obinitsassa kaupassa ja itse asiassa ensimmäisen kerran kuulin setoa puhuttavan jossain muuallakin kuin setomuseossa. Korvat hörölläni yritin tavoitella nuottia ja saada selvää puheesta - sanotaanhan että suomalaisten on helpompi ymmärtää setoa kuin viroa ja että suomella ja setolla on enemmän yhteisiä sanoja kuin suomella ja virolla. Jäi minun kohdallani vain yrittämiseksi. En saanut edes selvää mistä puhuttiin. Että se siitä samankaltaisuudesta.

Lopuksi laitan vielä pari kuvaa Obinitsan bussipysäkistä, jolla en usko olevat oikeasti mitään erityistä kansanperinnearvoa. Onpahan vain suloinen pieni bussipysäkki.

Ja tähän sitten loppuu viime tiistain reissun raportointi. Tulikin monta juttua - toivottavasti riitti kiinnostusta niiden lukemiseen.

Oven päällä lukee kansainvälisesti: Welcome to Obinitsa

--

Jälkikirjoitus. Kiitos You Tuben, löytyy setoleelostakin useita näytteitä. Tässä englanninkielisessä pätkässä käsitellään mielestäni hyvin ja kattavasti setojen leeloa. Suosittelen! Ja sitten vain itsekin leeloamaan ja laululla ilojaan ja surujaan kuvaamaan. Tässä linkki: Setoleelo

Tässä vielä toinen linkki, mistä käy mielestäni hyvin setoleelon meditatiivisuus ja spontaanisuus. Kuten yllä kirjoitin, leelot ovat usein improvisoituja, esilaulaja laulaa ja kuoro tulee perässä varioiden esilaulajan teemaa. Laulun nimi on: Laulu kulki läpi Setomaan.

Setomaalla ja hieman Venäjälläkin

Sunnuntai oli taas seikkailupäivä. Ja seikkailun suuntana oli kaakkoinen Viro: Räpinan pieni unelias kaupunki, Setomaa ja setukaiset, Venäjä (!) ja lopuksi vieläVõrumaa ja siellä Võrun kaupunki.

Taustana reissulle oli se aiempi huomio, että Peipsin rannalla sijaitsevan Beresjen talomme toisesta ovesta puuttui lukko. Joko sitä ei koskaan ole ollutkaan tai sitten sen on joku jossain vaiheessa poistanut. Joka tapauksessa, viime käynnillä huomasimme häkellyttävän tosiasian, tai paremminkin kaksi.

Häkellys 1: Yksi ovi on ilman lukkoa ja talo on avoin kaikille.

Häkellys 2: Kukaan ei ole siellä käynyt, tai jos siellä ollaankin käyty mitään ei ole sieltä viety.

Niin tai näin, eilen lähdettiin työkaluin ja lukoin varustautuneina sulkemaan toista sisäänkäyntiä.

Jaoimme joukkomme: Kimmo ja Latte lähtivät talolle ja minä jäin Räpinan kaupunkiin tallustelemaan ja valokuvaamaan. Ilma oli ihanaakin ihanampi ja Räpina näytti kauneimmat kasvonsa. Võhandu oli paikoitellen peilikirkas ja siihen heijastui kauniisti rakennuksia ja maisemia.

Sinä aikana kun Kimmo pusersi lukkoa paikalleen, puuhailin minä kameran kanssa tallentaen kennolle tällaisia näkymiä:

Räpinan kirkko ja muutama punainen tulppaani

Puiden heijasteluita Võhandu-joelle

Sillapään kartano Võhandu-joen toisella puolella

Vanhan Räpinan paperitehtaan pato

Turvamuuri estämässä veneitä eksymästä putoukseen

Päivä oli siis mitä ihanin ja maisemat kesän kynnyksellä tai paremminkin kesän tultua, sen mukaiset. Mikä oli minun tallustella ja kuvailla, vaikka aika ajoin taivaalta tipahteli muutama pisara, joka heti kuivui pois.

Jonkin ajan kuluttua joukot kohtasivat eli Kimmo oli saanut lukittua talon oven ja olimme ikäänkuin valmiita työosuudelta. Molemmat olimme sitä mieltä, että kun tänne asti ollaan tultu, niin jatketaan reissua lomailun merkeissä.

Päätimme lähteä Venäjälle!

Jokainen, joka on Venäjälle matkustanut tietää, että sinne ei mennä ihan noin vain, tarvitaan viisumeita ja muita papereita. Vaan on viisumittomaan Venäjän-matkailuun Virossa silti yksi mahdollisuus. Se on n. 400 metrin mittainen tienpätkä kaikkein kaakkoisimmassa Virossa, Lutepään ja Sesnikin kylien välissä.

Nimittäin, siinä kohtaa valtakuntien raja tekee oudon pienen koukkauksen ja jotta Sesnikin ja sen takana olevien pienten kylien, kuten Saatsen ihmiset pääsevät kotiinsa, on mahdollista ajaa 400 metrin matka Venäjän maaperällä ilman viisumeita.

Sinne siis!

Ensin kohti Võõpsua ja jälleen yli Võhandu-joen, joka on paitsi Viron pisin joki, myös kiemurtelevin. Võõpsun setukaiskylän kohdalla Võhandu on kasvanut pienestä purosta jo laajaksi joeksi, joka tänä vuonna on tulvinut reilusti yli äyräidensä.

Idyllistä jokea ihastellessani huomasin, että siellähän kasvaa rentukan oloisia keltaisia kasveja, jotka eivät kuitenkaan vastaa minun käsitystäni suomalaisesta rentukasta.  Mielelläni kuulisin itseäni viisaammilta, mistä kasveista on kyse!

Ajelemme hyvillä mielin läpi Mikitamäen, ohi Värskan ja Värskan setukaismuseon ja jatkamme kohti Venäjää. Ja sinnehän me pääsemme!

Seuraava pysähdyksemme, jälleen Viron puolelle - Venäjällä on kielletty pysähtymästä saati autosta nousta -  on jo todella kaukaisinta Viroa, ainakin Tallinnan näkökulmasta. Olemme pienessä Saatsen kylässä, josta löytyy toinen setukaismuseo ja ihana, eksoottinen ja vähintäänkin värikylläinen Saatsen kirkko ja hautausmaa:

Matkan varrelta löytyy myös kosteikkoa, jossa näyttäisi kasvavan jonkinlaisia kämmeköitä. Jälleen kiitän, jos kasvituntijat määrittelevät nämä minun kämmekkäni. Valitan että tarkempaa kuvaa ei ole, nämäkin on otettu telen ääripäällä, mistä johtuu hienoinen epätarkkuus:

Täytyy - jälleen kerran - sanoa, että on tämä Viro ja erityisesti Etelä-Viro matkailijalle monipuolista seutua! Setomaa omassa kauneudessaan ja tietyssä karuudessaan on aivan oma lukunsa. Maisemat ovat mahtavia, kylät köyhiä, mutta tavat ja kulttuuri sitäkin eksoottisempia.

Vanha rouva rakentaa sipulipenkkejä

Pekko, hedelmällisyyden jumala setukaisten mytologiassa, vahtii Samarinan kylän sisäänajoa

Setomaalta jatkoimme matkaa vielä Võruun ja kävimme ihailemassa Tamulan hoidettua rantaa, joka on viime vuosina, tai oikeastaan viime vuoden aikana saanut uuden ilmeen: hoidetun rantabulevardin ja kauniit uimalaiturit.

Ilta-aurinko paisteli, mutta pienet pojat polskivat vielä järvessä, ihmiset vaeltelivat rantabulevardeilla, kuntoilijat hölkkäsivät  ja naiset nauttivat auringosta laiturilla.

Kaunis päätös muutenkin maisemallisesti kauniille päivälle:

Jos lukijaa kiinnostaa lukea lisää esim Räpinasta tai Võrusta tai setukaisista, niin lisää juttua löytyy alla olevien tunnisteiden kautta. Ja kiitos kaikille, jotka jaksoivat katsoa nämä kuvat ja lukea jutun tännekin asti!

Seuraavat matkatarinat taitavat tullakin sitten Türin kukkakarnevaaleilta ja kahden bussin kasvimatkalta Etelä-Viroon. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle...

--

Yleisön pyynnöstä vielä kaksi rentukkakuvaa tunnistusta varten. Minusta nämä kasvavat kauniimmin ja ovat hieman sirompia kuin suomalainen rentukka, mutta voin olla väärässäkin. Luulisin että vettä olisi tuossa ainakin metrin, vierestä ajeli moottorivene.

Syyssutinoita - osa 1

Hiljaista on ollut blogissani mutta se ei todellakaan tarkoita, että hiljaista olisi ollut muuten. Päinvastoin.

Yksi reissu on seurannut toistaan, ja kolmanteen olen juuri syöksymässä.

Mutta edetään kronologisesti ja Heljän Hulvattomaan Puutarhareissuun, joka oli sananmukaisesti hulvaton.

Paljon nähtiin, paljon koettiin, ja jännitystäkin piisasi kun bussimme päätti oikutella ja jätti koko porukan Elvaan, josta sitten piti ex tempore -pohjalta siirtää 31 henkeä Otepäälle. Apuun tulivat paikalliset ja kylänmiehet. Ja kun bussi saatiin yön aikana kuntoon, voitiin matkaa jatkaa.

Sanovat että yksi sana vastaa tuhatta. Olen tehnyt valokuvakansion, jossa on niin paljon kuvia, että turha on tässä enempiä höristä.

Eli käykääpä klikkaamassa tällaista linkkiä: http://www.villaottilia.ee/luubnitsa/

Laitan tähän vain yhden kuvan, setotädeistä, jotka kohtasin Lüübnitsassa:

Nyt säntään autoon ja Tarttoon ja siellä bussiin joka vie minut Tallinnaan. Olen yhden yön Tallinnassa ja aamutuimaan jatkan matkaa Suomeen. On nääs Syyssutinoita - osa 3:n vuoro: Randlasen reissu.

Mutta minne katosi Syyssutinoita osa 2? Ei minnekään, sekin on tulossa, eli kerron paremmalla ajalla mitä tein kolme päivää Peipsillä.

Mutta nyt siis Teater Randlasen kanssa Helsinkiin! (Tästä kaikesta löytyy hieman etukäteistietoa aiemmista kirjoituksistani.)

Heljän hulvaton matka Viroon - osallistu!

Tämä kannattaa lukea, jos olet Virosta kiinnostunut. Tai jos olet seurannut blogista erilaisia retkiämme Etelä-Viroon ja sen syvimpään ominaislaatuun.

Nyt olisi tilaisuus osallistua sellaiselle itsekin! Tiedossa on monenlaista mukavaa ja eksoottista ja kiinnostavaa.

Elokuun lopussa järjestetään Etelä-Viroon ryhmämatka, joka starttaa Oulusta. Matkan järjestäjänä on täälläkin kommentoinut puutarhaihminen Heljä, joka osallistui keväällä ns. Türin kukkakarnevaalimatkaan. Siitä enemmän blogissa aiemmin tässä.

Matka-ajankohta on 27.8.-30.8.2009. Ja sen pääkohteena on Peipsin rannalla oleva pieni Lüübnitsan kylä, jossa vietetään elokuun lopussa jo kuuluisaksi käyneitä sipuli- kala- ja käsityömessuja. Mutta matkaan kuuluu paljon paljon muutakin, ja minä olen vastuussa ohjelman suunnittelusta, yhdessä tietenkin Heljän kanssa.

Alla Peipsin rantaa Lüübnitsassa:



Ajatuksena on: paljon mielenkiintoista, eksoottista, viheriää, koskettavaa, ja koska reissu on suunnattu puutarhaihmisille, on ohjelmassa runsaasti erilaisia puutarha- ja taimistokohteita, jotta ihmiset pääsevät hyödyntämään Viron edullisia hintoja.

Heljä on nyt keräämässä porukkaa kokoon. Vielä joukkoon mahtuu. Jos kiinnostaa, ottakaa Heljään yhteyttä! Saatte tarkemmat tiedot matkan hinnasta, joka tehdään lähinnä omakustannushintaan sekä bussireitistä.

Näillä näkymin reissu lähtee liikkeelle Oulusta ja ajaa Helsinkiin linjalla:
Oulu-Pihtipudas-Jyväskylä-Heinola-Helsinki ja matkan varrelta poimitaan kaikki halukkaat mukaan.

Niille, jotka hyppäävät kyytiin vasta Helsingissä on sitten edullisempi matka.
Tässä pieniä makupaloja matkasta:

Torstai 27.8.2009

Lähtö Helsingistä 07.30 Tallink Silja, Tallinnassa 9.30

Matka kohti Otepäätä alkaa ja pysähtelee sopivissa matkakohteissa:

- Ensimmäinen pysähdys on Taavi Kivistikin legendaariset kärhötarhat – vanha maalaistalo joen rannalla, joki pulputtelee pihan poikki, haikara istuskelee pesässään, ja kaikkialla on upeita upeita kärhöjä, mitä mielikuvituksellisimmissa kiipeilytelineissä. Taavin luona vietetään 1,5 h.

- Seuraava pysähdys Põltsamaa ja sen kuuluisat ruusuviljelmät, joilla kasvaa 3000 yksilöä ja 900 eri lajiketta. Ruusunystävien paratiisi.

- Mahdollisuus tutustua Põltsamaan viineihin ja viinikellariin tai vaihtoehtoisesti käynti Põltsamaan vanhassa linnassa.

- Sieltä sitten matka jatkuu Otepäälle, kerran pysähdytään Tarton lähellä Aiasöber-taimistolla. Otepäällä syödään maittava illallinen jossain kaupungin parhaista ravintoloista. Ihmetellään auringonlaskua Pyhäjärvelle, nautitaan kesän viimeisistä päivistä.

- Yöpyminen Villa Ottiliassa ja läheisessä toisessa majoitusalan liikkeessä ihan kaupungin keskustan tuntumassa.




Perjantai 28.8.2009

Tartto-päivä

- Ensimmäinen pysähtyminen etelävirolaisen seppä Vikkurin luona. Tutustuminen sepän töihin, mahdollisuus ostoksiin.

Kuvassa ruusukaari, jonka olen hankkinut juuri seppä Vikkurilta:



- Vierailu Tartu Puukool –taimitarhalla, joka kuuluisa hyvälaatuisista puista ja pensaistaan. Myynnissä toki paljon muutakin. Matkalaisille sovittu alennusta -10% kaikista ostoksista.

Tässä näkymää Tartu Puukoolin kasvatuspuolelta viime syyskuulta:


Ja kuva vielä kuinka sitten kävi, kun Tiina innostui ostamaan edullisesti kasveja:



- Vierailu Juhani Puukool –taimitarhalla

- Käynti Tarton torilla, joka syksyisin notkuu puutarhojen herkkuja, tarjolla toki paljon muutakin, vaatteita, kukkia, hedelmiä, marjoja, sieniä, riippuen aina vuodenajasta.

- Tutustuminen Tarton kasvitieteelliseen puutarhaan, jonka upeat palmut ovat Baltian korkeimmat.

- Iltapäivällä paluu Otepäälle, omaehtoista ohjelmaa: mahdollisuus hyvinvointipalveluihin, hierontaan, kampaajaan, manikyyriin. Tai iltapäivään vesikylpylässä. Tai rantaelämään Pyhäjärven rannalla. Tai kävelylenkkiin upeissa Murrumetsän opastetuissa maisemissa. Jokaiselle oman makunsa mukaan.

- Illalla ruokailu Otepäällä, Pyhäjärven maisemissa

Lauantai 29.8.2009

Lähdemme Setomaalle

- Ensimmäinen pysähdys Räpinan kaupunki ja kierros Sillapään kartanon arboretumissa ja Räpinan puutarhakoulun mallipuutarhoilla. Mahdollisuus kasviostoksiin.



- Lüübnitsan sipuli- kala- ja käsityömarkkinat

- Tutustuminen eksoottiseen Beresjen vanhauskovaisten kylään ja hautausmaahan.



Aikataulun puitteissa ehkä tutustuminen yhteen Beresjen kotiin – ts. meidän taloomme – joka on kuin kotiseutumuseo, kaikki tavarat, niin ensimmäisen Viron aikaiset kuin neuvostovuosien entisillä paikoillaan.

- Tutustuminen Värskaan ja Setomuseoon eli setukaisten museoon



- Ruokailu Tsäimajassa eli Setomuseon perinneravintolassa

- Käynti Pirunkraatereilla, mystisessä suomaisemassa

Sunnuntai 30.8.

- Paluu Suomeen, lautta lähtee Tallinnasta klo 13.00
- ennen paluuta lyhyt ostoshetki Tallinnassa



Että tällaista reissua suunnittelemme nyt Heljän kanssa. Ohjelma on vielä muotoutumassa. Mutta tällä hetkellä se näyttäisi olevan yllä oleva, jos jotain mukavaa keksimme sinne lisäksi, niin mikä sen parempaa.

Neljäkymmentä nopeinta mahtuu mukaan – tilaa vielä on. Reissun kokonaishinta pyritään tekemään omakustannuspohjalta, eli taatusti edullisemmin kuin perinteisten matkatoimistojen kautta. Loppuhinta riippuu ymmärtääkseni kokonaismäärästä – mitä useampi osallistuu sitä edullisemmin saamme matkan järjestettyä.

Opas- ja tulkkauspalveluista olen minä vastuussa. Ja otan kunnia-asiakseni löytää matkalaisille parasta mahdollista mielenkiintoista ohjelmaa.

Siis ilmoittautumaan rohkeasti!

Lopuksi uudelleen Heljän yhteystiedot - eli varaukset ja tiedustelut siis suoraan Heljälle!

(yhteystiedot poistettu)

Nähdäänkö viinien, ruusujen, sipulien, kukkien, kartanoiden ja setokulttuurin merkeissä?

Seikkailulla Setomaassa

Eilen oli jälleen matkapäivä. Linkama jäi kotiin ja minä lähdin kahden mukavan asiakkaamme kanssa ajelulle Setomaalle. Kohteet olivat Beresjen kylä ja siellä sijaitseva talomme. Ja sitten Värskaan setomuseoon.

Ilmat olivat vähintäänkin vaihtelevat, mutta toisaalta pieni sade ja hämy vain parantavat Peipsin maisemien jykevyyttä ja salaperäisyyttä.

Ensimmäinen pysäkkimme oli kuitenkin pieni Räpinan kaupunki.

Tässä vanha paperitehdas - jossa aikanaan painettiin tsaarin ajan ruplat ja Viron ensimmäisen itsenäisyyden ajan kruunut.



Sillapään kartano on ehdoton pysähtymiskohde. Nyt kartanoa remontoidaan entiseen upeuteensa.



Sillapään suurin attraktio on sen kolme puutarhaa, ranskalainen ja englantilainen kartanopuutarha ja suuri luonnonpuutarha.

Tässä ranskalaista mallia:



Ja sitten englantilainen näkymä:



Kartanon vieressä on Räpinan puutarhakoulu ja sen näytöspuutarhat. Täällä voisi viettää aikaa vainka kuinka kauan, kaikkiin eri lajikkeisiin tutustuen:



Käymme paikallisessa Puuriida pubissa syömässä mielettömän hyvät omena-kaura-pannukakut ja sitten onkin hyvä jatkaa matkaa Beresjen kylään.

Vanhan, hyy-yvin vanhan kylän edustalla on nyt sipuliviljelyksiä. Taustalla olevista taloista on yksi meidän:



Beresjen vanhauskoisten hautausmaa on tietenkin vieraille esiteltävä. Tämä on jotenkin niin sadunomainen paikka:





Ja sitten vanhalle talollemme. Ensin talon edessä olevalle rannalle, jonka vastarannalla siintelee Venäjä:



Taloomme kuuluu myös vanha kivistä rakennettu varasto, josta saisi mainion viiniravintolan! Mutta mitä sanoisivat siihen Beresjen kylän vanhauskovaiset?



Ihmettelemme tovin talon mukana tulleita ihmeellisiä asioita, kuten aiempien asukkaiden muotokuvia:



Beresjestä jatkamme matkaa naapurikylään: Lüübnitsaan, sekin on setukaiskylä. Peipsi kuohuu Lüübnitsassa, tuuli nousee ja ukostaa:



Beresjestä matka jatkuu Värskaan ja sen Setomuseoon. Portinvartijoina toimivat vuohet:



Kun setojen ihmeelliset tavat, käsityöt ja savityöt on ihmetelty, lähdemme seuraavaan kohteeseemme. Jätämme Setomaan ja saavumme Vanale Võromaalle, Võruun.

Katariinan kirkko kaipaa uutta väriä pintaansa:



Päivä alkaa olla pulkassa. Paljon on nähty ja koettu.

Viimeinen ohjelmanumero on ruokailu suosikkipaikassamme Sudentassussa, jossa pihvit paistetaan asiakkaiden edessä. Voin taata, että tätä katsellessa ruokahalu kasvaa potenssissa kymmeneen:



Tällainen seikkailu siis Setomaalla, Kaakkois-Virossa.

Valokuvia otin arvatenkin jälleen runsaasti ja laitan linkin tänne galleriaan. --

Ja kuvagalleria löytyy kun klikkaa tästä

Apropos, siellä kuvagalleriassa on joka kuvassa mahdollisuus zoomata kuvaa, eli kuvan saa isommaksi painamalla kohtaa: zoom. Eikä tässä vielä kaikki. Ne zoomatut kuvat aukeavat myös isoimmiksi kun vie kursorin kuvan oikeaan alareunaan ja odottaa hetken. Ilmestyy suurennuslasin kuva jossa plus (ainakin minun selaimessani - IE7). Sitä klikkaamalla kuvat suurenevat tästäkin. Joissain kuvissa niiden juju selkenee vasta kunnon täyskokoisena suurennoksena.

Ja apropos kaksi: olisi kiva kuulla kommentteja kuvista. Minähän yhä vaan opettelen valokuvausta - vasta ensi viikolla olen valokuvannäyttelyn pitänyt valokuvataiteilija. Ja perään IISO HYMIÖ!