Erään matkan anatomia, osa 35: Arabivaikutteet Granadassa - La Alcaicería

Granadasta ei voi kirjoittaa ilman että omistaa oman luvun sille, miten vanhat mauriperinteet ja arabivaikutteet näkyvät yhä tänä päivänä katukuvassa ja kaupungin elämässä.

Kerroin jo aiemmin, osassa 31 siitä miltä Albaicínin ikiaikainen vanha kaupunki näyttää, millaisia ovat pienet kapeat mukulakivikujat, jotka mutkittelevat sokkeloisina valkoisiksi kalkittujen talojen lomassa.

Seuraavissa osissa 32 - 34 kuvailin kaupungin ylle kohoavaa ylvästä Alhambran linnoitusta, sen arkkitehtuuria, näkymiä ja puutarhoja; kaikki  muistoja maurien aikakaudelta.

Alhambra edustaa maurien arkkitehtuuria kauneimmillaan

Vielä on kerrottava kolmannesta A:sta joka Granadan kävijän kannattaa katsastaa. Kyse on La Alcaiceríasta, vanhasta silkkimarkkinasta Albaicinin juurella, joka tänäkin päivänä on elävä bazaarialue täynnä erilaisia kojuja ja kauppoja, ravintoloita ja teehuoneita.  Myös marokkolaiseksi soukiksi olen kuullut sitä kutsuttavan

Minulla oli tarkoitus Alhambrasta palattuani jatkaa päivääni juuri täällä. Matkalla alas kaupunkiin huomasin kuitenkin vilunväristysten alkavan. Olin vilustunut kepeissä kesäkamppeissani kunnolla, ja sen sijaan että olisin lähtenyt heti kauppakujille menin pehkuihin muutamaksi tunniksi.

Illan jo tultua heräsin ja huomasin olevani nälkäinen. En ollut koko päivänä syönyt mitään, ja oli aika lähteä etsimään einestä väsyneelle keholle. Suuntasin siis kulkuni kohti Alcaiceríaa ja sen sivukatuja, joissa tiesin niiden eksoottisimpien arabiruokapaikkojen sijaitsevan.

Granadalaisittain katsottuna ilta oli vasta alkamassa ja useimmat teteríat eli teehuoneet olivat tyhjiä ja odottivat illastajia saapuviksi vasta muutamaisen tunnin päästä. Kurkin teehuoneisiin ja ravintoloihin oviaukoista.  Hookah-vesipiiput ja arabialaishenkiset sisustukset, värikkäät matot, tyynyt ja lamput, mosaiikkiset seinät ja upottavat divaanit vaikuttivat houkuttelevilta ja eksoottisilta, mutta jotenkin ajatus yksin niihin menemisestä tuntui vieraalta. Asia olisi ollut toinen, jos vaikkapa Kimmo olisi ollut seuranani.

Hookah-baari Alcaiceríassa

Teterían eksoottista sisustusta

Teehuone on tähän aikaa alkuillasta vielä tyhjillään

Tetería Larachen tarjontaa

Orientaali ravintola

Jätin siis ajatuksen yksin syömisestä arabiravintolassa sikseen ja päätin turvautua Plaza Nuevan nurkassa olevan ja kiinalaisten pitämän pikkukaupan tarjontaan. Matkallani takaisin kotipesään kävin kuitenkin tutustumassa arabikorttelien pikkukauppojen ja kojujen tarjontaan.

Illan pimetessä alkaa arabikortteleissa ja bazaarikujilla liikkua yhä enemmän väkeä.

Ja kaikkea itämaistahan täältä löytyi. Joskin useimmat putiikit myivät hyvin samankaltaisia tuotteita. Oli nahkatavaraa, laukkuja, vöitä ja nahkasandaaleja. Oli teepuoteja, joiden hyllyt notkuivat mitä erilaisimpia tuoksuvia teelaatuja. Lamppumyymälöitä ja korukioskeja. Ja tietenkin pieniä vaatekauppoja, joiden hippityyppiset tuotteet, värikkäät huivit, köysivärjätyt t-paidat ja hulmuhelmaiset pitkät hameet ja haaremihousut eivät eronneet paljoakaan vaikkapa Nepalin tai Thaimaan tarjonnasta.

Tarjolla teekalustoja ja erilaisia teelaatuja

Mitäköhän olisi tulli sanonut tästä teesekoituksesta?

Vesipiippuja

Korvakoruja itämaisin muodoin ja kuvioinnein

Nahkatuotteita joka tarpeeseen

Lamppukaupat kuin suoraan tuhannen ja yhden yön maailmasta

Pashminahuiveja ja koristeellisia lamppuja. 

Pimenevässä yössä loimottavat moniväriset lamput  ovat viehättäviä väriläikkiä

Aikani täällä kuljeskeltuani palasin majapaikkaani. Plaza Nuevan kulmapuodista ostin hieman ruokaa kämpille: chorizo-makkaraa, sinihomejuustoa, leipää ja rosé-viiniä ja nautin ne pienellä lasitetulla parvekkeellani katsellen samalla Plaza Nuevan iltaelämää.

Seuraavana aamuna oli paluu Málagaan ja sieltä Benalmádenaan. Ennen bussiasemalle lähtöä palasin vielä hetkeksi La Alcaicerían  kulmille, mistä löytyi useampikin pieni leipomo, joka tarjosi perinteisten andalusialaisten herkkujen ohella myös arabialaisia leivonnaisia ja piirakoita.

Pastela Árabe on tyypillinen arabiherkku, sekä suolainen että makea. Se voi sisältää kanaa, manteleita, sipuleita, hunajaa ja vaikkapa sieniä. Pasteija on ruokaisa ja rasvainen aamupala teen kumppanina.  Jos kiinnostaa tällaisen valmistaminen, tässä resepti kotikokeille: Arabic Pastela. Kannattaa kuitenkin panna merkille pitkä valmistumisaika, eikä ohjekaan tunnu kaikkein helpoimmalta.

Pastela Àrabe on tyypillinen arabiherkku Granadassa

Toinen versio samasta herkusta

Granada on hieno andalusialainen kaupunki, yksi hienoimmista missä tällä reissulla kävin. Eikä vähiten siksi, että se huokuu sekä andalusialaista tunnelmaa että arabialaista, maurien jättämää perinnettä.

Granadassa voi viettää aikaansa monin tavoin. Siellä on upeita katolisia kirkkoja. modernissa keskustassa on runsaasti kauppoja shoppailuintoisille. Granadassa näkee parhainta ja aidointa flamencoa ja kuulee vanhaa ja alkuperäistä mustalaismusiikkia.

Mutta jos aika vierailulle on rajoitettu, ehdotan perehtymään yllä mainitsemiini kolmeen A:han: Alhambraan, Alabaicíniin ja La Alcaiceríaan. Jotka kaikki ovat viehättäviä sekoituksia andalusialaisesta ja arabialaisesta kulttuurista.