Erään matkan anatomia, osa 33: Nasridin palatsit Alhambrassa

Alhambra koostuu monesta eri osasta, kuten edellisessä postauksessa kerroin. Sen ykkösnähtävyys on kuitenkin Nasridin palatsit, jotka ovat niin suosittuja, että mikäli haluaa ne nähdä, kannattaa tehdä lipputilaus netissä niin aikaisin kuin mahdollista. Lippuja myydään rajoitetusti ja vierailijalle annetaan kellonaika, jolloin astua palatseihin sisälle. Eikä siitä kannata livetä. Myöhästyneet jäävät auttamatta ulkopuolelle.

Niinpä minäkin olin tarkka ja lähdin liikkeelle hyvissä ajoin ja seisoin Alhambran sisäänkäynnin edessä klo 08.00. Ja Nasridin sisäänkäynnin edessä klo 09.00. Ennen sisäänpääsyä oli vielä hieman aikaa katsella maisemia ylhäältä kaupungille. Tuolla alhaalla olin viettänyt edellisillan ja kuvaillut laakson yli linnakkeelle. Yritin löytää tuttuja kohteita Albaicínista, San Nicolásin näköalatasannetta, sitä löytämättä.

Näkymää alas Granadaan

Tasan kello 09.00 portinvartijantoimea hoitanut virkapukuinen nainen väistyi syrjään ja joukkio pääsi sisään.

Olen valitettavan allerginen isoille joukoille ja perässäni marssi iso kiinalaisten turistien lauma. Päätin olla ovela ja muutaman salin jälkeen en astunutkaan nuolen osoittamaan suuntaan, vaan puikahdin yhdestä aukosta seuraavaan tilaan karistaen kiinalaisen hunnijoukon. Samalla tulin sitten ohittaneeksi tietämättäni yhden tärkeistä saleista, Suurlähettiläiden vastaanottosalin.  Toisaalta sain sitten Leijonien aukiolta ja Comares-palatsista ja Myrttien aukiolta kuvia ilman kymmeniä huonotuulisen ja pitkästyneen näköisiä kiinalaisia. Katsoin voittaneeni vaihtokaupassa.

Myrttien aukio (El Patio de los Arrayanes)

Leijonien aukio (Patio de los Leones)

Leijonien aukio (Patio de los Leones)

Leijonien suihkulähde ja aukio lienee yksi Alhambran parhaiten säilyneistä ja arvokkaimmista kohteista.

Miten kuvailla sanoilla näitä Nasridin prinssien salonkeja ja saleja ja patioita? Arabialainen arkkitehtuuri tai taide kun ei ole sitä vahvinta osaamiseni aluetta. Se ei tietenkään tarkoita etteikö kaikki näkemäni olisi tehnyt minuun suurta vaikutusta. Pilareissa, kaarissa ja niiden rytmeissä oli sellaista hienostunutta kauneutta jota länsimaisessa taiteessa harvoin on. Koristelu on ylenpalttista mutta ilman paisuttelua. Hieroglyfejä, kalligrafiaa, geometrisiä ornamentteja, lauseita koraanista. Minne vain katseensa suuntasi, kohtasi huikeaa käsityötaidetta, osaamista ja kauneutta. Valojen ja varjojen leikkiä.

Antaa siis kuvien puhua puolestaan.

Ylenpalttista koristelua, joka kaikessa runsaudessaan ei ole kuitenkaan mahtailevaa

Kaarien ja pilarien rytmiikkaa

Jokainen yksityiskohta tehty käsittämättömällä pieteetillä

Valojen ja varjojen leikkiä

Muotopuhdasta geometriaa ja pikkutarkkaa koristelua

Mosaaiikkimaisia kaakeleita

Ikkunasta näkymää sisäpihalle

Ennen kuin päätän tämän kirjoituksen, on vielä sanottava muutama sana Nasridin palatsien katoista ja kupoleista. Muqarnat, kattojen ja kupolien holvikuviot, ovat tyypillistä arabialaiselle taiteelle. Näkymä on hämmentävä. Kuin katsoisi tuhansia pieniä tippukiviä, joita katosta roikkuu. Muqarna-holvausta on kutsuttukin stalaktiittiseksi holvaukseksi tai hunajakennoholvaukseksi.  Se voi olla joissain kupoleissa vain koristelua, mutta yhtä lailla se saattaa toimia joissain holvauksissa holvirakenteita tukevana elementtinä.

Hunajakennoholvausta

Kahden sisaren palatsin muqarnoja

Sanoinko alussa että arabialainen taide on koristeellisuudessaan yltäkylläistä, olematta mahtailevaa tai pröystäilevää? Jopa kalliit materiaalit ja puolijalokivet on piilotettu niin hyvin, että pitää tietää mistä niitä etsiä. Kuten tästä katosta. Kaikki kolme seuraavaa kuvaa ovat samasta originaalikuvasta. Jota olen sitten koneella suurentanut ja suurentanut. Ja hämmästyksekseni joka kerta löytänyt lisää yksityiskohtia.

Muqarnakuvioita katon holvissa

Lähempää katsottaessa näkee että koristeellisuus jatkuu jokaisessa pienessä yksityiskohdassa

Katosta löytyy arvokkaita materiaaleja, marmoria ja puolijalokiviä.

Olivat ne aikamoisia taitajia nuo Pyreneiden niemimaan maurit. Ei siis ihme että tätä pitkää maurien hallintojaksoa (n. 900-luvulta vuoteen 1492) on pidetty keskiaikaisen Espanjan kultakautena, joka päättyi kun katoliset kuninkaalliset, Ferdinand ja Isabella, valloittivat Granadan ja Alhambran 1492. Granada oli maurien viimeinen tukipilari, ja sen kaaduttua oli maurien aika Euroopassa lopullisesti ohi. Mauri oli tehnyt tehtävänsä. Mauri sai mennä.