Edesmennyt rakas ystäväni Päivi Riikonen kertoi minulle aikanaan tarinan Alhambran ruusuista.
Hän oli matkalla silloisen miesystävänsä Oskarin kanssa. Oskari harrasti valokuvausta. Ja otti kuvia runsaasti koko matkan ajan.
Viimeisenä päivänä he vierailivat Generalifen puutarhassa missä ruusut kukkivat hurjina. Näky oli upea. Niin upea, että ennen lähtöään Suomeen he tekivät aamuvarhaisella uuden vierailun Generalifeen. Oskari halusi kuvata ruusuja aamuauringossa ja sen hienoissa hennoissa sävyissä. Hän halusi nähdä aamukasteen ruusujen pinnassa ja sen miten aurinko heijastelee sadoista kastepisaroista.
Näin tapahtui. Ja ruusut olivat juuri niin upeita kuin mitä he olivat toivoneet. Verenpunaisia aamuun aukeavia taideteoksia, joiden terälehtien pehmeä nukka oli kuin hienointa samettia, jota teki mieli silittää hellästi. Kastepisarat toimivat kuin prismat ja heijastelivat punaa ja auringon ensisäteitä. "Voitko kuvitella mitään kauniimpaa?" Päivi huokasi.
Sitten oli jo kiire lentokentälle. Missä Oskari huomasi että kamerassa ei ollut filmiä.
"Ja tiedätkö mitä?", totesi Päivi ja jatkoi: "Kaikista tuon matkan valokuvista muistan Alhambran kuvat parhaiten. Ne, jotka eivät koskaan tallentuneet filmille."
Mikä ihmeellisintä, minäkin näin ne kuvat, ja olen niistä muille kertonut. Joskus mielikuvitus kuvaa kameraakin tarkemmin.
Kun kuitenkin olin nyt itsekin Granadassa, halusin tietenkin nähdä tapahtumapaikan omin silmin, vaikka arvelin että ruusut eivät vielä maaliskuun alkupuolella kuki. Minun täytyi kuvitella ruusuporttien varhaisiin versoihin nuo syvänpunaiset upeat suuret ruusut.
 |
| Ruusuportit odottavat vielä kukkijoita |
Eipä Generalifessä kukkinut paljon muutakaan. Jokunen pioni, valkea kärhö ja kukkaistutusten pienet istutustaimet. Iiriksiä näin. Ja kukkivia kirsikka- ja mantelipuita. Ja siinä se kukkaloisto melkein olikin. Kunnes tulin Generalifen villaan ja sen sisäpihan lämpimällä seinällä kipuava köynnösruusu oli jaksanut tehdä jo muutaman kukan. Ei ihan sellaisia kuin olin odottanut, mutta sittenkin! Olin onnellinen.
 |
| Kukat kuin kärhöllä, mutta lehdet saavat minua epäilemään että kyse voi olla jostain muustakin. |
 |
| Generalifen villan lämpimällä seinällä oli jo muutamainen ruusu puhjennut kukkaan. |
Ei Generalifen puutarha kuitenkaan mikään pettymys ollut. Olihan siellä mitä upeimpia tuijakujia ja muita ikivihantoja kasveja muotoon leikattuina. Ja pitkän puutarhakujan päässä oleva sulttaanin huvila oli herttainen useine suihkulähteineen, vesiaihioineen ja patioineen.
Ainoa katumuksenaihe oli oma pukeutumiseni. Edellisenä päivänä oli ollut todella lämmintä, ja jostain luin etukäteen, että helle saattaa olla aika piinallista Generalifessa. Niinpä olin valinnut asustuksekseni keveimmät kesähousuni ja ohuimman hellepaitani. Virhe.
Kun astuin majapaikastani ulos reilusti ennen aamukahdeksaa tunsin heti kylmyyden luissa ja ytimissä. Mutta optimistisesti ajattelin sen olevan vain aamukylmyyttä ja päivän lämpenevän kunnolla, kunhan aurinko kipuaa korkeammalle. Ei lämmennyt. Ja minä hytisin ja palelin koko reissun ajan. Kateellisena katselin toppatakkeihin ja pipoihin ja paksuihin kaulaliinoihin kääriytyneitä minua viisaampia turisteja. Mietin paljonko pitäisi tarjota että joku toppatakillinen turisti olisi valmis pomppansa minulle myymään.
Ei kylmyys kuitenkaan maisemia pilannut. Ja melkein hienointa Generalifessä oli maaliskuussa maisemat Albaicíniin ja Sacromontelle.
 |
| Näkymää Nasridin palatsellle ja Alcazabaan |
 |
| Alhaalla Granadan kaupunkia |
 |
| Näkymää kaari-ikkunoista linnoitukselle ja Nasridin palatseille |
Ihmisiä alkoi pitkin päivää kerääntyä puutarhaan yhä enemmän. Isoja ryhmiä jotka olivat saapuneet oppaan kanssa kaupungilta tilausbusseilla. Saatoin vain kuvitella kuinka ahdasta täällä on korkeasesongin aikaan. Onneksi ryhmät katosivat yleensä yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin ja ehdin ottaa muutamaisenkin kuvan joissa näkymää eivät täplitä turistimassat.
 |
| Tuijakäytäviä |
 |
| Yksi Generalifen monista suihkulähteistä |
 |
| Bart Simpsonin hair-do |
 |
| Vesiaihiot ja niiden jatkuva solina muodostavat ison osan Generalifen puutarhan viehätystä |
 |
| Ja taas lirisee ja solisee |
 |
| Sulttaanin yksityistä sisäpihaa |
 |
| Suihkulähteitä taustanaan sulttaanin kesäpalatsi |
 |
| Leijonat vartioivat porttia ja Generalifen huvilaa |
Viiden tunnin kuluttua alan olla jo aika väsynyt kävelyyn ja paleluun. Ja lähden kävelemään kaupunkia kohti. Olen nähnyt Alhambran. Olen nähnyt jopa muutamaisen ruusunkin Alhambrassa. Kun vain ei olisi niin saakelin jäätävän kylmä!
4 kommenttia:
Alhambran kuuluisat ruusut. Eikä kamerassa filmiä. On mahtanut olla mielenkiintoinen tunnelma, kun asia havaittu. Mutta jos aistihavainnot ovat olleet puoliksikaan yhtä mieliinpainuvat kuin Tiinan sanallinen kuvaus, ei ihme, että muisto on jäänyt mieleen. Täällä kotopohjoisessa jään ja loskan keskellä tuntui kyllä villiltä kuulla edes pioneista, kärhöistä ja mantelipuista. Ja nähdä kuvamaistiaisia appelsiinipuista.
Mahtavia nuo istutukset. Muotoon leikatut tuijat ja mitkä lie muut ikivihreät ovat välillä kuin linnoja tai kirkkoja portteineen. Se lienee ollut tarkoituskin.
En tiedä miksi, mutta nuo pitkät suihkulähde-vesiaihiot viehättävät kovasti. Jonkinlaista jatkuvuuden perspektiiviä.
Huvittuneena panin myös merkille, että Generalifen leijonat alkoivat jo muistuttaa leijonia, jos vertaa Leijona-aukion sylkeviin kissoihin :)
Kurjaa, että niin hytisytti. Mutta kokemuksesta tiedän, että kun Rouva Valokuvaaja pääsee irti, siinä kylmä unohtuu. Olisipa silti ollut rommitotia termospullossa mukana...
Ihana ruusu-tarina!
Kimmoa kompaten... ja perin ihastuneena kaikkiin noihin vesiaihioihin.. samalla kuitenkin miettien kuka ne pitää puhtaana?????????
Nykyajan sulttaanit ja upporikkaat eivät enää rakennuttele kauniita puutarhoja ja palatseja?! Ei jää tällaisia ihmeellisyyksiä muistoksi heidän ajoistaan. No enpä nyt mitään muistomerkkejä näiltä hmm...pösilöiltä kaipaisikaan. Ihanat Generalifen ruusut sinua kuitenkin odottivat. Ja tosiaan nuo suihkulähteet , pienet ja suuret, ihan kuulen kuvisassi veden solisevan....
Jussi
Lähetä kommentti