Haikara-aiheisen runorallikisan voittaja

Melkein unohdin, vaan en kuitenkaan.

Viime kuussa kyselin haikara-aiheisia runoja kirjoituksessa Leikkimielinen runo-ralli, eikä vaan runoja vaan sananlaskuja, tokaisuja, mietelmiä, ja tulihan niitä kiitettävästi.

Hyvin oli haikara alkanut ihmisten päässä elää, vapaassa tai tiukassa runomitassa. Toinen toistaan parempia mietelmiä, loruja ja runoja tuli päivittäin useita.

Valinta ei ollut helppoa, sillä runorintama oli hyvinkin tasainen. Päätös oli subjektiivinen, mutta jos yksi on nostettava ylitse muiden, niin nostetaan J.Koskenniemi Turusta -nimimerkin kertomus haikarasta. Raatia miellytti sekä runon poljento että sisältö - erityiskiitos  napakalle lopulle:


J. Koskenniemi Turusta kirjoitti...

On pingviineillä arkenakin asuna frakki
ja joutsenilla valkoinen höyhentakki.


Vaan haikara pesästään katselee:
rumat ne vaatteilla koreilee!
Kiinteistöt tärkeemmät mielessä mulla, ei mihin vaan pesään voi poikaset tulla.
Ei kotia tehdä matalaan majaan, se laitetaan korkeelle taivaan rajaan!


On korkea katto
haikaran ratto
hei kanat, te pitäkää ruohomatto!



Kimmo Linkama kirjoitti...



Haikara on iso fogeli,
mut kotipaikka ei Ogeli.

Pohjoisessa niit' ei nää,
pitää hakea etelämpää.



OnuKoo kirjoitti...


Hii-haa haikara
onpi lentäjä taitava


nii-naa nokkava
tepastelija koppava


nappaa pellosta matosen
olion tuon poloisen




hii-haa haikara
steppaa -
oi niin iloisna -
pellolta takaisin pesäänsä.


Loppu.



Sarkki kirjoitti...


Tässä herra Haikara
ohimollaan hopea
ehkä vähän kopea
ei käynti enää nopea
mutta onhan herra komea!




Marjattah kirjoitti...


Kas haikaraa, nyt nähdä saan
kun suorin nokin askeltaa
tuo haikara
- niin haikara


Ei arvokkuuttaan kadottaa
voi haikara tuo milloinaan
-ei milloinkaan
tuo haikara


Jos pesän aikoo rakentaa
sen korkealle sijoittaa
tuo haikara
- ja alhaalla


niin alhaalla on maailma!



Seija S. kirjoitti...

Vielä muistan kun lapsia huijattiin, ja me pihalla yhdessä pähkäiltiin,
mistä ihmeestä haikarat hakevat vauvat ja löytävät niille oikeat paikat?


Meidän pihassa oli kaikilla monta lasta, mutta kukaan ei ollut nähnyt vilaustakaan haikarasta.


Jotain outoa siinä täytyi olla, me ei suostuta uskomaan sovinnolla.


Antaa aikuisten uskoa kauniiseen lintuun. Me uskotaan enemmän Virtasen Iituun, joka juuri pienen siskon sai.


Vauvatehtaalta kuulemma hakivat sen, ja valitakin sai pikkuisen.


Ottaako tytön, pojan tai vaikkapa kaksi. Yhden ottivat, kun ennestään oli kuusi.




Nausku kirjoitti...


Haikarainen hanakka
askellus on tanakka!


Minne olet menossa?
"Sammakoita kenossa
oottaa jo tuoll' lehdossa!"


Haikaran aamiainen
on hyvinkin ranskalainen.


"Cafe o lee, silvuplee!!



marja p kirjoitti...

Haikarainen, uljas lintu
arvokkaasti astuu
eipä huoli, vaikka siinä
varpaat väliin kastuu!
Kotinsa on korkealla
sähkötolpan päällä,
siellä hoitaa lapsiansa
ihan joka säällä!


Mannu kirjoitti...

Kyydissä linnun valkoisen
vauvana keikuin, muistan sen.
Punainen nokka ja punaiset jalat- kohta sinäkin muistaa alat?
Miten huimasi ja vatsasta väänsi
lintu kun jyrkästi alas käänsi
kohti äitiä, kohti isää
nokassa nyytti perheenlisää.



johnu kirjoitti...

Haikaraäidin valitusvirsi:

Voi lapsukaiset, missä olette,
ei olisi äidillä aikaa etsiä.
Te joka paikkaan vilistätte,
menette pitkin peltoja ja metsiä.


Pitäisi kylään jo lähteä,
ja pistää paras puku päälle.
Ei näy edes pienintä iltatähteä,
vaikkei ole lupaa mennä etäälle.


Tulkaa jo esiin tenavat,
leikki saa nyt luvan loppua.
Pian tulee tupenrapinat,
joko alkaa jalkoihin tulla hoppua!


Ei ole tässä mitään mieltä,
että joudun pitkin tietä juoksemaan.
Lapset vain näyttää pellolla kieltä,
ja pitävät äitiään pilkkanaan.



Nanna kirjoitti...


Usvaa joella.
Varhaisen kalastajan
nokka välähtää.


Maria kirjoitti...

mikä lie tarina haikarasta
lasten tuojasta tutusta
liekö se tarina haikarasta
satujen kertojan hatusta


muistatko kuinka lapsena saatiin
tietää elämän saloista
isä ja äiti kun kertoivat meille
haikaran punaisista jaloista


punainen nokka ja pikkuinen nyytti
haikara talon katolla
silmää iskien isä syytti
haikaraa piltistä matolla


haikara toi silloin kun tahtoi
kysellyt ei sitä keneltäkään
vanhemmat sille tuskin mahtoi
vastaanottivat iloissaan


tunsivat joskus haikarakulta
lennä ohitse talon tään
voimat jo kohta loppuvat multa
jos vielä useinkin haikaran nään


tosin nykyään haikarat ovat
vähentyneet jopa loppuneet
ajat kun ovat olleet kovat
ihmiset piippunsa kaataneet


tarinan tämän äidiltä kuulin
totta vai tarua tiedä mä en
äiti sen kertoi hymyssä huulin
lapsillein minä kerroin sen.




Kaikkia osallistujia lämpimästi kiittäen! Palkintolautakunta.

Palkinnosta eli vapaavalintaisesta A4-kokoisesta kuvasta Ottilia's Visions -galleriasta voidaan keskustella esim. yksityispostissa J.Koskenniemi Turusta kanssa. Jään odottamaan siis sähköpostia Turusta.