torstai 20. elokuuta 2009

Rouva Valokuvaaja häätäpinöissä

Häät, joista kerroin ja joissa minulla on ilo ja kunnia valokuvata hääpari ja koko häätouhu alkuvarusteluista loppumetreille, lähenevät. Ja jännitys nostaa päätään.

Valokuvauksen puolesta olen nyt tehnyt tarvittavat hankinnat ja esivalmistelut. Tahtoo sanoa, hankkinut uuden tripodin, ja siihen laukun, sekä pari neljägigaista muistikorttia kaksigigaisten ohelle. Lähden liikkeelle siis kolmen kameran voimin – varma on aina varmaa. Kameroiden akut ja patterit ovat nyt ladatut ja laturit pakattu laukkuun. Joten ei muuta kuin kuvaamaan.

Kun varsinainen työvarustus oli saatu kuntoon, alkoi sitten tärkeämpien asioiden pohdinta, ja esiin nousi tuo iankaikkinen kysymys: mitä itselle päälle. Miten virolaisiin häihin pukeudutaan? Nämähän ovat ensimmäiset virolaiset hääni. Juhlavaa pitäisi olla, mutta ei liian juhlavaa – olenhan siellä töissä, en niinkään juhlimassa.

Päätin kutoa häihin kauniista hopea-kulta-harmaasta langasta sievän mekon. Ja näin tein. Kudoin, kudoin, kudoin. Istuin telkkarin ääressä ja kudoin hieman lisää. Aamulla silmät sikkarassa herättyäni ensimmäisenä tartuin jälleen kutimeen ja jatkoin kutomista. Niskaa pakotti, selkää särki, mutta sormet vilistivät puikoilla.

Toissa päivänä tekele oli sitä paljon valmis että sitä saattoi sovittaa. Puikoilla mekko oli kaunis, keveä, ja juhlava. Mutta minä ja mekko emme olleet yhtensopivat.

Alaston totuus, tai tässä tapauksessa puettu totuus oli, että näytin paksulta siinä. Pullukalta. Vatsa pömpötti ja takamuskin muistutti olemassaolostaan.

Pyörin peilin edessä ja vaikka miten vedin vatsaani sisään, ei asu ollut, kuten äitini tapaa sanoa ’pukeva’.

Seurasi paniikki! Mitä nyt päälle!!!! Ei siis auttanut kun lähteä kauppoihin, ja löysinkin paikallisesta second hand -pikkupuodista mielestäni siistin pitkän vaalean puuvillaisen puolihameen, joka on riittävän pitkä ollakseen juhlava, ja riittävän eleetön ollakseen huomaamaton. Puuuh. Saatoin jälleen hengittää.

Seuraavaksi alkoi pähkäily hiuksista – nekin ovat kesän jälkeen tuulen tuivertamat ja kaikkea muuta kuin ’pukevat’. Onneksi apuun tuli luottokampaajani Astrid Otepään Perejuuksuurista, ja Astrid sai mahdutettua minut eilen tiukkaan aikatauluunsa. Ja nyt on hiukset leikatut ja värjätyt ja olen niihin tyytyväinen.

Astrid osallistuu myös häihin, on luvannut tehdä aamulla morsiamen kampauksen ja hoitaa suvun muutkin naiset siinä sivussa. Ja Astrid lupasi sipaista hiukseni keveälle nutturalle, joten asia kunnossa.

Tässä Rouva Valokuvaajan uusi frisyyri monesta kulmasta kuvattuna.







Huomenna sitten starttaan liikkeelle, mukanani kamerat ja tripodi ja uusi pää.

Ensin bussilla Tallinnaan, jonne minua tullaan vastaan ja sieltä sitten Sauen kartanolle. Olen katsonut kuvia netistä, ja paikka vaikuttaa fantastisen romanttiselta. Luulisi olevan helppo löytää hyviä kuvakulmia, romanttisia näkymiä ja kauniita taustoja.

Sään pitäisi myös suosia, ainakin toistaiseksi on luvattu pelkkää auringonpaistetta , mikä onkin tärkeää ulkokuvaukselle. Tätäkin olen jännittänyt . Viime päivinä on satanut aika lailla, mutta tänään jo paistaa. Ja samaa luvataan huomiselle.

Olen aivan innoissani! Kivaa! Jännää! Vaihtelua!

Kerron sitten miten meni. Pitäkää peukkuja.

9 kommenttia:

Onukoo kirjoitti...

Onnea matkaan! Valokuvaajatar on perin freeshin näköinen :) täytyy tunnustaa.

Sylvia kirjoitti...

Pidämme sekä peukkuja että ukkovarpaita!

Ja "uusi pää" näyttää loistavalta! Kivaa tuo eri värien käyttö, tahtoo myös nähdä kuvan nutturasta!

Panehan nyt se puku päällesi että muutkin voi lausua näkemyksensä siitä. Mites olisi housuliivi alla?

Ja sitten vaan lykkyä tykö!!

Maris kirjoitti...

Pidän peukkuja!! Toivottavasti sääkin suosii.

Viimeisessä Eesti Naisessa oli juttu hääkuvaaja Kristasta ja jutun ohella hänen upeita kuvia. Ne oli äärettömän inspiroivia. Hänen sivunsa löytyy verkostakin: http://www.kristakoiv.com/

Tiina Linkama kirjoitti...

Käääks. Maris pani pahan. Eli esikuvia. Eli paineita.

Katsoin kuvat läpi ja kauniita olivat... tietenkin.

Sitten jo aloin miettiä, että miten osaan asetella ihmiset oikein ja hakea oikeat kuvakulmat...

Luontevuus olkoon iskulauseeni. Eli kuvista pitäisi tulla kohteidensa näköiset ja oloiset. Ei mitään pönöttämistä.

Mutta miten osaan vieraalla kielellä ihmisille mukavia jutella, saadakseni heidät luonteviksi... ja taas hiipii epäilys mieleen.

Niin, tämäkin vielä:

kuviin tulee vielä yksi lisätekijä, kierer, morsiusparin pieni tytär. Joka pitää saada myös pysymään paikalla ja innostumaan asiasta. Muuten minulla on hääpari joka katsoo kameraan ja kuvan takareunassa vain tyttösen mekonhelma kadotessa juuri kuvasta.

Maris kirjoitti...

Heeei, ei mitään paineita :) Ajattelin, että siitä saisi jotain ideoita kuvakulmiin.

Mutta luonnollisuushan on kuvissa parasta. Kuvien ottaminen tilanteissa, jossa kuvaajaa ei välttämättä edes huomata. Okei no häissä pitää varmaan kuitenkin muutama "lavastettu" kuva ottaa :)

Marjattah kirjoitti...

Oi miten jännää! Olet valmistautunut niin hyvin, että ehdottomasti kaikki menee loistavasti.Uusi pää on viehättävä, ja sehän antaa tietenkin päivälle lisäpotkua :-)!

Doris kirjoitti...

Muistan eräänkin vihkimisen maistraatissa, jossa hääparia kuvasi vapisevin käsin kokematon valokuvaaja, eikä tulos ollut hääppöinen... Joten uskon, että sinun ottamat kuvat onnistuvat erinomaisesti!

Anonyymi kirjoitti...

Juu. Luomus päälle ja kuvaan. Kutomasi mekko pitää saada nähdä. Kun poseeraat noissa kuvissa ei voi uskoa, että sinusta pullukan näköistä saisi. Taitaa olla peilissä vikaa.

Ja jos oikein muistan ja tiedän että muistan, kuinka aiot sulkea kyynelkanavasi siellä häissä...! Voi hiukan häiritä kuvaamista jos

Mutta onnea matkaan. Mahtavaa päästä virolaisiin häihin sitten kuviesi kautta.

Jussi

Tiina Linkama kirjoitti...

Saatte tovin odottaa kuvaa meitsistä hopea-kulta-mohair-mekossa.

Täytynee ennen sitä etsiä itselle ne Sylvian mainitsemat housuliivit. Vieläkö sellaisia myydään? Ja missä?

Dorikselle vastaan, joo. Muistan minäkin erään vihkimisen maistraatissa ja Doriksen uuden, siskolta lainatun hienon kameran. Jossa oli joku mainio laajakuvasäätö ja pari muutakin säätöä päällä.

Saatiinhan me sieltä sentään muistoksi yksi kuva - jossa maistraatin puolelta tullut viskaali oli saanut päällensä valkean halon, joka näytti suihkumyssyltä. Ihan originelli kuva, ei siinä mitään.

Jussille vielä, sinä olet niin kiltti ja ihana, että sinuun eivät päde meidän naisten tiukat ohjesäännöt lihavuudesta. Sinulla on pinkit aurinkolasit ja Luoja suokoon, älä niist koskaan luovu!!

Kiitos vielä kerran, kaikille tasapuolissti ihanista kommenteista!