Yksi viehättävä virolainen traditio – varmaan sama myös Suomen maaseudulla – on pienet paikalliset kesämarkkinat. Musiikki soi, lapset kirmaavat nurmella, mammat kokoontuvat pieniin ryhmiin vaihtamaan kuulumisia. Nuoret äidit tukkivat torikäytäviä lastenvaunuilla.
Pienellä lavalla paikalliset kuuluisuudet esittävät musiikki- ja tanssiesityksiä. On torvisoittokuntaa ja paikkakunnan ihmelapsen musisointihetki. Tanhutaan, totta kai, Virossa kun ollaan. Saslökki-grillit hörisevät, pannukakkuja ja ohukaisia paistetaan ja markkina-alueen reunalla harrastetaan saappaanheittoa tai pussijuoksua.
Kaikkialla on paikallisia kauppiaita, ja usein vähän kauempaakin tulleita. On myynnissä vähän kaikkea, on kasveja, koruja, nahkatöitä, taoksia, sukkaa ja tumppua joka lähtöön. On hirvenmakkaraa ja paahdettua villisian kylkeä. Kotikaljaa ja tyrnimehua.
Juhliin panostetaan paikallisin voimin, kaikki kynnelle kykenevät tulevat paikalle suurin odotuksin.
Ja sitten sataa. Yleensä ensin hieman tihuuttaen ja sitten sade yltyy. Lopulta vettä tulee kaatamalla.
Hattarat kastuvat, kauppiaat levittelevät muoveja myyntitiskiensä suojaksi. Tanhuajat molskivat vesilammikoissa virsuissaan ja sadetakeissaan. Väki värjöttelee sateenvarjojen alla tai pitävät sadetta puiden alla. Tunnelma lässähtää, pakostakin.
Näin kävi eilen juuri Otepäällä. Meillä oli jokakesäinen Käsitöölaat eli käsityömarkkinat, jonne minäkin lähdin Kersten-ystävättäreni kanssa. Kersten oli siis saapunut käymään Otepäälle ja halusimme nähdä Kerstenin äidin tanhuryhmän esityksen. Ja nauttia markkinoista.
Alku alkoi lupaavasti, sadetta oli ripsunut aamusella, mutta puolilta päivin taivas kirkastui. Hetkeksi. Ja sitten sadetta tuli, ensin hieman, sitten lisää ja lopulta kaatamalla.
Kuinka sääli! Hauskasti alkaneet markkinat lopahtivat vähän kesken, vaikka täytyy sanoa että sisukkaasti ihmiset jaksoivat vielä sateessakin seurata laulu- ja tanssiesityksiä. Tunnelma lässähti, mutta ei siltikään täysin lopahtanut.
Tänään arvatenkin aurinko paistaa täydeltä terältä.
Tässä muutamia kuvia eiliseltä:
Paikalliset taimitarhat esittelivät tarjontaansa:
Väkeä saapuu paikalle sankoin joukoin:
Makkaroita maistellaan:
Esiintyjät odottavat vuoroaan:
Ja sitten alkaa sataa, ja iloiset ilmeet muuttuvat vähemmän riemukkaiksi:
Mutta ohjelma vedetään silti loppuun, tanhutyttäret tanssivat vaikka sadetakit päällä:
Seuraavat markkinat pidetään 8.-9.8.2009 Antslassa, kyse on isosta jokakesäisestä Hauka laatista -- ja sinne otan minäkin mukaan sateenvarjon, nyt kun olen oppinut että markkinoilla sataa aina.
Fasaanin kevättunteet
2 vuotta sitten
3 kommenttia:
Hauska, että kirjoitit markkinoista. Olimme lauantaina paikallisilla pienillä Ahlaisten markkinoilla ja minäkin ajattelin niistä kirjoittaa. Ehkä teenkin sen. Tunnelma on yllättävän samanlaista kaikilla markkinnoilla, koosta riippumatta.
Tällaiset pienet maalaismarkkinat ovat herttaiset. Mutta suuria suuria markkinoita jotenkin kartan. Tuntuu että siellä vaan velloo väen keskellä.
Onneksi ei Villa Ottilian katon alla kosakaan sada. Joten skumpat ja viinit eivät jää juomatta eikä pihvit grillaamatta.
Lähetä kommentti