Anne tuli Haapsalusta kylään Otepäälle muutamainen päivä sitten.
(Annesta ja Annen teatterin edellisestä visiitistä löytyy blogistani juttu viime vuoden syyskuulta nimellä: Randlane tuli, näki ja valloitti Etelä-Viron, klikkaamalla pääset siihen tästä
Halusin tarjota ja näyttää Annelle Etelä-Viron parasta, jotain sellaista, joka jäisi pitkäksi aikaa mielen verkkokalvoille ja joka antaisi virikkeitä, rauhoittaisi ja saisi sydämen hetkeksi lyömään hieman rauhallisemmin.
Päädyin valinnassa Taevaskodaan, yhteen Viron kauneimmista paikoista. Ainakin minun mielestä. Enkä ensimmäistä kertaa.
Minulle Taevaskoda merkitsee rauhan tyyssijaa, mahtavia maisemia, irrottautumista arjesta. Ja fantastisia valokuvauskohteita.
Sinne siis Annen kiikutin, vaikka ilma ei ollut paras mahdollinen.
Minulle reissu oli poikkeuksellinen, sillä en ollut aiemmin koskaan ollut Taevaskodan upeissa maastoissa talvella. Keväällä, kesällä ja syksyllä kyllä. Mutta nyt siis ensimmäistä kertaa talvella.
Otepääläinen ystävättäreni, nyttemmin Suomessa seikkaileva Kersten oli innoissaan kuultuaan päiväretkemme suunnitelmista: ”Minä en ole koskaan käynyt talvella Taevaskodassa! Ota sitten kuvia!”
Eipä minua tarvinnut kuvien ottamiseen kannustaa – talvinen Taevaskoda oli upea, täynnä visuaalisia ristiriitoja, valkeita hankia, mustaa vettä, lumipeitteisiä puita, kirkkaita punaisia kallioita.
En jaarittele enempää Taevaskodan ihanuudesta, vaan liitän oheen kuvia tästä fantastisesta luonnonsuojelualueesta ja sen luontopolulta. Ja toivon, että ainakin Kersten niistä nauttii. Siellä pimeässä Helsingin talvessa.
Ja kaikki muut, jotka ovat näitä maisemia keväällä, kesällä ja syksyllä kiertäneet.
Jaana ja Sami, jotka ovat siellä kanssani käyneet (ah ne tatit!). Ja Mikko. Ja Pirkko ja Tarja. Ja Heimo, jonka kanssa kävimme Taevaskodassa minun elämäni ensimmäisen kerran, ja taidokkaasti eksyimme! Ja Nanna. Onu Koo! Mika! Ja äitini. Ja veljeni perhe. Ja Hannukka! Ja Sarkkisen sakki… Ja... ja… ja kaikki ne joita olen tänne ihmeelliseen maailmaan vienyt!
Ehkä te olette miettineet miltä Taevaskodassa näyttää talvella? Ja nyt voin kertoa: tällaiselta! Koko gallerian nähdäksesi, klikkaa tästä
Apropos, eivätkö nämä alimmat lumipeitteiset kivet näytä täysin Tähtien sota -leffan sotilaiden valkeilta taistelukypäriltä?
Tämän veden sanotaan antavan ihmiselle jopa ikuisen elämän, mutta ainakin lisäävän elinvuosia ja elämänhalua.
Ken haluaa katsoa aiempia kuvia Taevaskodan reissuistani, löytää niitä tästä . Myös äitini visiitillä kävimme Taevaskodassa, ja siitä taas löytyy kuvia klikkaamalla tästä
Pidemmittä puheitta, toivotan näiden kuvien myötä kaikille hyvää talvipäivää Taevaskodan huimaavan kauniissa maastoissa!
Ja lisään loppuun jälleen - kun tilaisuus kerran on - markkinoinnillisen viestin niille, jotka asiaa vasta pohtivat:
TULKAA TÄNNE! TÄÄLLÄ ON KIVAA! (Ja vien tai opastan teidät Taevaskodalle!)
(Annesta ja Annen teatterin edellisestä visiitistä löytyy blogistani juttu viime vuoden syyskuulta nimellä: Randlane tuli, näki ja valloitti Etelä-Viron, klikkaamalla pääset siihen tästä
Halusin tarjota ja näyttää Annelle Etelä-Viron parasta, jotain sellaista, joka jäisi pitkäksi aikaa mielen verkkokalvoille ja joka antaisi virikkeitä, rauhoittaisi ja saisi sydämen hetkeksi lyömään hieman rauhallisemmin.
Päädyin valinnassa Taevaskodaan, yhteen Viron kauneimmista paikoista. Ainakin minun mielestä. Enkä ensimmäistä kertaa.
Minulle Taevaskoda merkitsee rauhan tyyssijaa, mahtavia maisemia, irrottautumista arjesta. Ja fantastisia valokuvauskohteita.
Sinne siis Annen kiikutin, vaikka ilma ei ollut paras mahdollinen.
Minulle reissu oli poikkeuksellinen, sillä en ollut aiemmin koskaan ollut Taevaskodan upeissa maastoissa talvella. Keväällä, kesällä ja syksyllä kyllä. Mutta nyt siis ensimmäistä kertaa talvella.
Otepääläinen ystävättäreni, nyttemmin Suomessa seikkaileva Kersten oli innoissaan kuultuaan päiväretkemme suunnitelmista: ”Minä en ole koskaan käynyt talvella Taevaskodassa! Ota sitten kuvia!”
Eipä minua tarvinnut kuvien ottamiseen kannustaa – talvinen Taevaskoda oli upea, täynnä visuaalisia ristiriitoja, valkeita hankia, mustaa vettä, lumipeitteisiä puita, kirkkaita punaisia kallioita.
En jaarittele enempää Taevaskodan ihanuudesta, vaan liitän oheen kuvia tästä fantastisesta luonnonsuojelualueesta ja sen luontopolulta. Ja toivon, että ainakin Kersten niistä nauttii. Siellä pimeässä Helsingin talvessa.
Ja kaikki muut, jotka ovat näitä maisemia keväällä, kesällä ja syksyllä kiertäneet.
Jaana ja Sami, jotka ovat siellä kanssani käyneet (ah ne tatit!). Ja Mikko. Ja Pirkko ja Tarja. Ja Heimo, jonka kanssa kävimme Taevaskodassa minun elämäni ensimmäisen kerran, ja taidokkaasti eksyimme! Ja Nanna. Onu Koo! Mika! Ja äitini. Ja veljeni perhe. Ja Hannukka! Ja Sarkkisen sakki… Ja... ja… ja kaikki ne joita olen tänne ihmeelliseen maailmaan vienyt!
Ehkä te olette miettineet miltä Taevaskodassa näyttää talvella? Ja nyt voin kertoa: tällaiselta! Koko gallerian nähdäksesi, klikkaa tästä
Apropos, eivätkö nämä alimmat lumipeitteiset kivet näytä täysin Tähtien sota -leffan sotilaiden valkeilta taistelukypäriltä?
Tämän veden sanotaan antavan ihmiselle jopa ikuisen elämän, mutta ainakin lisäävän elinvuosia ja elämänhalua.
Ken haluaa katsoa aiempia kuvia Taevaskodan reissuistani, löytää niitä tästä . Myös äitini visiitillä kävimme Taevaskodassa, ja siitä taas löytyy kuvia klikkaamalla tästä
Pidemmittä puheitta, toivotan näiden kuvien myötä kaikille hyvää talvipäivää Taevaskodan huimaavan kauniissa maastoissa!
Ja lisään loppuun jälleen - kun tilaisuus kerran on - markkinoinnillisen viestin niille, jotka asiaa vasta pohtivat:
TULKAA TÄNNE! TÄÄLLÄ ON KIVAA! (Ja vien tai opastan teidät Taevaskodalle!)
=====================================================
Lisäys juttuun hieman myöhemmin:
koska kommeteissa tatit nousevat esiin, liitän oheen kuvan sienisaaliistamme matkalla Taevaskodaan.
Näinhän se meni. Ensin joku löysi tatin ja sitten löysi toinen toisen tatin. Ja sitten kuljettiin tatit kourissa kunnes löytyi taas uusi ja uusi ja uusi. Ja kädet loppuivat. Eikä meillä ollut mitään koria tai kassia mukanamme.
Eihän siinä sitten auttanut kuin että seurueen miespuolinen (se ainut, Kimmo oli älynnyt kadota kuvasta) sai uhrautua ja tahria t-paitansa sieniin.
Enemmänkin me niitä sieniä sieltä kerättiin, mutta tässä sitä saalista on:
6 kommenttia:
No jopas on hienoa siellä talvellakin! Tattejakin kesällä! Wau!
Kimmo varmaan pitää tuosta markkinoinninlisesta loppuviestistä, eikä enää niin kovasti arvostele netissä roikkumista :)
Presiis! Siksi sen sinne jutun loppuun tinttasin. Vino hymy huulillani.
Mutta asiaan:
En halua ärsyttää lukijoitani tuputtamalla markkinointia joka juttuun.
Silti, käsi sydämellä ja jos en totta puhu, niin mörökölli minut vieköön: kyllä Etelä-Virossa onkin hienoa, ja Otepäällä erityisesti.
Kuten nimimerkki Pirkkokin tietää.
Eilen en päässyt galleriaan sisään lainkaan. Aikaisemmat sellaiset aukesivat vaivatta, mutta uusin Taevaskoda syystätai toisesta jumitti. Tänään pääsin galleriaan sisään. Aikas maagisen hienoa Taevaskodassa on talvisaikaan. Lähteen vesi näillä keleillä ollee entistäkin raikkaampaa. Sorsilla on tosiaan hieno talvehtimispaikka. Missä siellä oli tatteja - yritin kesällä hieman poiketa reitiltä, sillä paikka vaikutti kovasti sienimetsältä. Minut aina vaan komennettiin takaisin polulle ja jäin siis ilman tatteja!
Koska tatit ja sienet näyttävät saavan lukijioden huomion, lisään varsinaisen jutun loppuun kuvan tattiseikkailultamme.
aarrgghhh.. hieno saalis. No, mulla oli aika paljon suppiksia...
Hieno paikka tuo Teavaskoda! Ehkä minäkin jonakin kauniina päivänä pääsen ihailemaan sikäläistä luontoa livenä. Nyt täytyy tyytyä pelkkiin kuvien katselemiseen!
Lähetä kommentti