tiistai 7. kesäkuuta 2011

Moottoritie on kuuma - ja pölyinen

Siinä mielessä meni otsikointi heti pieleen, ettei Virossa ole vieläkään sen ensimmäistäkään moottoritietä. Mutta on teitä, joilla moottorilla pääsee eteenpäin, joten sovitaan nyt tässä porukalla, että ne saavat esittää kuvaelman moottoritietä.

Minä huristin tänään sinne ja tänne, ja sitten uudelleen tänne ja sitten sinne. Ja eteenpäin.  Lämpötila oli auton ulkopuolella sellaista rapiaa +30c. Punaisen ranskattaren eli Peugeot 405:n sisällä hieman enemmän. Punainen ranskatar kun on kuuma nainen, se ei tiedä mitään ilmastoinnista.



Kiitää alla autostrada,
Aina kiire, kiire jonnekin on, on, on.
Daa daa daa-da daa-da,
Hiki pintaan täytyy saada
Pojat antaa mennä siitä vain näin!


---
Ja näin se lähti:

Heräsin aamulla taas aivan liian aikaisin. Lisääntynyt valo ja lämpö pitävät huolen, ettei tämä tyttö kelliskele lakanoissa pitkään, riippumatta siitä mihin aikaan on mennyt nukkumaan.

Vaan oli minulla syykin aikaiseen heräämiseen. Halusin lähteä Kanepin ihanaan pieneen ja perin eksoottiseen tavarataivaaseen, jolla ei ymmärtääkseni ole nimeä. Kyse on pikkuruisesta vinksallaan olevasta hirsimökistä, joka on muutamana päivänä viikossa auki aamun ensimmäisinä tunteina. Kirpputorista ja vanhojen vaatteiden kaupasta, jonka satumaiseen valikoimaan kuuluu vino pino, tarkemmin sanottuna monta vinoa pinoa sisustuskankaita, verhoja ja pöytäliinoja.

Ihan oikeasti, paikka on aivan surrealistinen. Auringonpolttama pikkuruinen vino hirsimökki, jota emännöi ehkä Viron palvelualttein ihminen. Jolle ei tarvitse montaa sanaa kertoa siitä mitä on etsimässä, kun nuori neito alkaa taitavin käsin poimia esiin juuri sitä mitä olet hakenut. Liikkumatilaa ei myymälässä ole paljon, ja mökki on  näinä aamun muutamina tunteina täynnä asiakkaita. Silti kukaan ei töni ketään ja kaikki tuntuvat saavan juuri sitä mitä etsivät, kiitos tämän tavarataivaan hyvän hengettären.

Minä olin etsimässä sisustuskankaita tai vahvoja verhoja, joita voin tuunata Võsulle patjojen verhoiluksi. Ja kyllähän minä niitä löysin. Kahden pahvilaatikollisen verran. Siistejä, kauniita, pestyjä ja silitettyjä verhoja. Kuin myös puhtaita kirkkaanvalkoisia pyyhkeitä ja keveitä kesäpeittoja. Olin onneni kukkuloilla.

Hirsimökin hengetär ehti vielä kaikilta muilta kiireiltään auttaa minua kantamaan isoja laatikoitani autoon. Ja koko lastin hinta? Se oli 30 euroa.

Kerroin jo muutama vuosi sitten minun ja kahden hyvän ystävättäreni huippuhienosta shoppailuretkestä Kanepissa. Sen jälkeen toinen kaupoista on mennyt kiinni, mutta toinen vielä toimii, eli tämä pieni hirsimökki.

Ken haluaa lukea aiemmasta, vuonna 2009 tehdystä hulvattomasta shoppailureissusta, löytää jutun: tästä

---

Kanepista suhasin sitten vielä Elvaan, kaupunkiin Otepäältä n. 18 km päässä. Ajatuksena etsiä vielä Võsulle mattoja, joita en sivumennen sanottuna löytänyt.

Aurinko paistoi ja porotti, ja hiki valui. Minulla oli etuikkunat lähes kokonaan auki ja tuuli löyhytti t-paidan hihoja kun tämä tyttö porhalsi eteenpäin. Enkä minä tietenkään valinnut suorinta tai parasta asfalttitietä, vaan kunnolla pöllyävän hiekkatien. Käytäntö kun on opettanut, että hiekkateiden varsilta saattaa löytää jotain ihan muuta kuin tiheämmin asuttujen asfalttiteiden varsilta. Idyllisiä taloja, karjaa, pieniä kilejä tai jotain muuta kivaa.

Ja niin minä poljin autoa eteenpäin, aurinko porotti ja autoradiosta löytyi hyvä kanava. Musiikki raikasi, ja oliko se kuumuus, oliko se musiikki vai mikä, mutta huomasin kääntäväni autoradion nupit kaakkoon ja nauttivani vauhdista, kuumuudesta, musiikista ja tiukoista kurveista. Minä joka olen niin ollakseni varovaista kuskia.

Niin siis ajaa huristelin mutkaisia teitä, autoradio pauhaten ja estottomasti laulun sanoja kovalla äänellä hoilottaen. Bingo oli kun radiosta raikasi Dingon Autiotalo viroksi. Silloin lähti tämänkin tytön kitarisat koetukselle!

Ja tiedättekö, se on omanlaisensa hieno hetki, kun moottoritie (eli tie, jolla moottoriajoneuvolla voi kulkea) on kuuma ja pölyinen, autoradio soi ja Tiina löytää itsestään uudelleen Michelle Moutonin, joksi LaPan Helena minua aikanaan kutsui.

Huomenna vie tie Võsuun, mutta se varmasti on sitten ihan oma tarinansa. Michelle alkaa nyt pakkaamaan.

Hyvää illanjatkoa kaikille!

7 kommenttia:

Helena kirjoitti...

Varsinainen ostosparatiisi, eikä lompsakaan laihdu. Sääli, ettet voinut laittaa nauhoitusta Michellen laulusta..Juutuupi pullistelisi varmaankin kuuntelijoista.;)
Mukavaa matkaa huomenna ja väähän kevyempää kaasujalkaa toivottelee LaPan Helena. :)

Anonyymi kirjoitti...

Hö, missä on kuvat kankaista, kysyy S Lahden takaa

Tiina Linkama kirjoitti...

Kankaat matkaavat samoissa laatikoissa missä tulivat tänään Võsulle, mutta ehkä innostun siellä levittelemään niitä (niitä on paljon!) ja kuvaamaan.

johnu kirjoitti...

Tiinalla on kesä! Sait hymyn huulille ja kaipuun kuumalle asfaltille..

OnuKoo kirjoitti...

Tuntuu olleen perin mukava päivä :) Alkaako Võsun kuviot myös seljetä?

Sylvia kirjoitti...

Joopa, eihän sitä nyt voi mennä tuommosesta kertomaan ja sitten kieltäytyä meille näyttämästä ne aarteet!!

Vallaton kirjoitti...

Heh, onneksi aloitin tämän lukemattomien postauksen uusimmasta päästä ja ehdin nähdä jo kuvatkin :)Hienoja ovat.