Oih onnea, oih iloa. Oih Võsua ja Lahemaata. Se vaan vie mukanaan!
Tämä tarina ja kuvasarja on eiliseltä.
Kun olin saanut hierottua unen taikapölyn silmistäni ja juotua ämpärillisen kahvia olin pirteä kuin se kuuluisa peipponen ja valmis seikkailuihin.
Jännää - kun on yksin menee aina ensin yksi päivä haikaillessa puolison ja seuran perään, ja sitten sitä alkaa kummasti nauttia yksinäisyydestä! Vapaudesta! Ja mahdollisuudesta seikkailla ihan yksikseen! (Monta huutomerkillistä lausetta - kertoo minun riemullisesta tunnelmasta.)
Lähdin siis liikkeelle, ja miten hyvä olo on kun ei ole päämäärää suurtakaan, mutta autossa tankki täynnä bensaa. Tie on avoin. Naapuripenkillä kartta, jota voi katsoa jos siltä tuntuu.
Aloitin suuntaamalla kohti Loksaa, joka on pieni vironvenäläisten asuttama merenrantakaupunki, jota elättää iso telakka. Loksassa olen yleensä käynyt vain ostoksilla, sillä siellä on suuri Grossi-kauppa, josta löytyy kaikki mitä ihminen voi haluta. Ja joskus vähän enemmänkin.
Nyt hain Grossista matkajuomaa ja jäätelön, ärisin rahaa pummaavalle hanttapulille ja jatkoin siitä eteenpäin ja aloin kiertää pientä niemeä, jonka kuvittelin kiertäväni tunnissa. Kierrokseen meni viisi tuntia, mutta ne tunnit olivat jokainen täynnä huimia ja upeita näkymiä! Pieni kierros, suuria elämyksiä!
Katsokaa itse! Aika hienoa, eikö vain!?
Ruusuja, ihania kukkivia ruusuja oli kaikkialla! Tässä Turbuneemen rantaa ja ruusupensas uimarannalla.
Toinen ruusupensas kurottelemassa kohti merta.
Myös päivänkakkarat kukkivat suurina mättäinä.
Ja vielä yksi ruusukuva, nyt kera kukkivien vuohenputkien.
Hentoa sineä Turbuneemen rannalla.
Viimistussa on taidemuseo meren rannalla. Ja museon pihalle oli John Smith unohtanut matkalaukkunsa.
John Smith on kotoisin Prahasta?
Viimistun taidemuseon pihalla oleva kivimuodostelma.
Viimistussa on myös vierasvenesatama.
Jatkan matkaani Pärispealle, ja löydän ihmeellisen hiekkamaaston, jossa kasvaa jäkälää, mäntyjä ja muurahaisia. Vikkeliä muurahaisia!
Pärispean rantaa reunustaa sininen rantakasvien vyöhyke, kaislojako nämä sinivihreät kovareunaiset ruohot ovat?
Rantakiviä Pärispeassa.
Ja jälleen ruusuja!
Hylätyllä neuvostoajan sotilasalueella kasvaa yksi yksinäinen lilja.
Ruusuja, ruusuja ja aallonmurtaja.
Näissä ankarissa olosuhteissa kasvavissa ruusuissa on jotain ihmeellisen herkkää.
Jatkan matkaa ja tulen Suurpean rannoille.
Yksinäinen auringonottaja Suurpean rannalla.
Tässä oli vain murunen eilisistä kuvista. Jätin tietoisesti pois kuvia neuvostoajan jäljistä näillä rantavesillä. Ja kirjoitan niistä ja niiden rappiosta erillisessä postauksessa. Tämä oli nyt tällainen kauniiden kuvien kimara, ja niitähän ei ole koskaan liikaa, vai onko!? -- Ja otsikkoon mennäkseni, kaikki tämä aika ankean pienen Loksan yläpuolella ehkä 20 kilometrin säteellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti