Olemme tässä vaiheessa tarinaa Granadassa jonne olen saapunut samana aamuna. Päivä on 4.3.2019.
Seuraavana päivänä olen lähdössä tutustumaan Alhambran linnoitukseen ja palatsiin. Tämän päivän olen päättänyt vain vaellella kaupungilla pyrkien illan tullessa ylös Albaicíniin ihailemaan auringonlaskua korkealta.
Suuntaan ensin kohti
Iglesia de Santa Ana -kirkkoa ja siitä jatkan matkaani pitkin
Carrera del Darro -katua kohti
Paseo de los Tristes -promenadia. Carrera del Darro on kapea mukulakivinen katu, joka rajoittuu yhdeltä reunalta Darro-jokeen. Maaliskuun alussa vesi on matalalla. Kadun toista reunaa reunustavat Albaicínin kivitalot, joiden välistä alkaa aika ajoin korkeuksiin vieviä kapeita kujia.
Samalle kävelykadulle änkeää vähän väliä turisteja hotelleille kuljettavia busseja, jotka täyttävät kapean kadun niin tarkkaan, että täytyy löytää pieni porrassyvennys johon hypätä, ellei halua tulla auton yliajamaksi. Carrera del Darron varrella on kuitenkin paljon katsottavaa. Ja nopeasti sitä oppii pikkubussejakin väistelemään.
 |
| Iglesia de Santa Ana |
 |
| Yksityiskohta oven päällä olevista pyhäinkuvista |
 |
| Carrera del Darro -katu seurailee Darro-joen muotoja |
 |
| Parvekkeita Darro-joen reunaman talossa |
 |
| Houkuttelevan näköinen kahvila Darro-joen toisella puolella |
 |
| Carrera del Darroa |
 |
| Kapeita kujia jotka nousevat ylös kohti Albaicínin arabikorttelin huippua |
 |
| Alabaicínin arabikortteleihin tutustuminen jalkaisin edellyttää hyviä pohjelihaksia |
Paseo de los Tristellä katu levenee ja täyttyy kahviloista, tapas-baareista ja ravintoloista. Promenadin keskellä olevalla aukiolla on runsaasti ravintoloita, jotka mainostavat A-tauluissaan kolmen ruokalajin komboja hintaan 11 € - 13 €. Hinta tuntuu minusta hyvältä ja alkaa olla jo nälkäkin - olenhan tehnyt matkaa aamuvarhaisesta alkaen. Asetun suurten varjojen alle auringolta suojaan ja tilaan alkuun hunajamunakoisoa, pääruuaksi mustekalarenkaita ja jälkiruuaksi kahvin.
 |
| Olen kerran aiemmin, Priego de Córdobassa, syönyt tätä andalusialaista herkkua. Hyvää tämä oli nytkin, mutta ei yhtä suussa sulavaa kuin mitä Priegossa nauttimani. |
 |
| Puerta de los Tristes -ravintola |
 |
| Pitkän kävelyn jälkeen tekee mieli potkaista kengät jalasta ja nostaa jalat ylös. |
 |
| Andalucian kansallisruoka - tai ainakin yksi niistä: ilmakuivattu Serrano-kinkku |
Paseo de los Tristes (surullisten promenadi) -nimi periytyy ajalta, jolloin aukion poikki kulki hautajaissaattueita matkalla hautuumaalle. Tänä päivänä se tunnetaan parhaiten siitä, että sieltä on hienot näkymät Alhambran linnoitukselle, jonka juurella tämä promenadi sijaitsee.
 |
| Alhambran linnakkeen raunioita |
 |
| Alhambran linnoitus korkealla yläilmoissa Paseo de los Tristeltä nähtynä |
 |
| Paseo de los Tristeltä löytyy myös espanjalaisen flamencotanssijan Mario Mayan patsas. |
Olen kaikkeen näkemääni kovasti tyytyväinen. Mutta vielä odottaa yksi asia, kipuaminen ylös Albaicínin kuuluisimmalle näköalatasanteelle:
Mirador de San Nicolásille. Josta kerrotaan että auringonlaskun aikaan sieltä saa ne parhaat kuvat Alhambran linnakkeesta.
Olen jo alkanut kivuta ylös katua kun huomaan ilokseni promenadin päässä bussipysäkin. Albaicínin kapeille kujille ei normaalikokoiset bussit mahdu, mutta pienet punaiset minibussit mahtuvat puikkelehtimaan pikkuruisilla kaduilla. Jään odottamaan bussia ja ilokseni siihen mahdun. (Olin lukenut etukäteen että tunkua busseihin on.) Auringonlaskuun on vielä aikaa, ehkä siinä syy.
Ja niin kohoan yläilmoihin kohti miradoria. Mutta meninkö sinne sittenkään? Se selviää seuraavassa kirjoituksessa.
3 kommenttia:
Huikeita näkymiä! Niin kaupunkiin itseensä kuin ympäristöön. Taas yksi pystysuora kaupunki...
Jännä, että etelässä ei synny sen kummempaa metakkaa esimerkiksi bussien ja jalankulkijoiden ahtamisesta samoille kujille. Voin vain kuvitella, mitä Suomessa tämmöisestä sanottaisiin.
Kahvilakuvassa, jonka kuvatekstissä puhutaan kenkien jaloista potkaisemisesta, kiinnitti huomiota samassa pöydässä istuva pari. Seurustelevatkohan keskenään kännyköiden välityksellä? Vai ollaanko vain yhdessä, muttei läsnä? Jotenkin surullista.
Seuraavasta kuvasta (Jamon Serrano de Grana) heräilee kysymys, olisiko Granalla ja Granadalla jotain tekemistä keskenään. Kielitaito ei riitä tulkintaan, pitänee tutkia, jollei joku tiedä ja/tai ehdi ensin.
Ihailla täytyy noita entisaikojen rakentajia. Mahtavia konstruktioita mahdottomaan maantieteeseen. Hattua nostaisin, jos olisi.
Tämä sinun esittelemäsi Espanja on totisesti muuta kuin totuttu matkailuversio, ja tästä pisteet sinulle!! Kiitos!
Kiitos PauliinaS. Näin toivonkin juuri tapahtuvan.
Minulla on yksi facebook-kaveri joka kertoi ettei aio lukea näitä juttujani koska "Espanja ei nappaa." Jäin kovasti miettimään silloin että mikä on "Se Espanja" joka ei nappaa.
Olen tietoisesti puhunut koko ajan siitä että olen Andaluciassa. Ja välitän Andaluciasta saamiani vaikutelmia. En siis väitäkään että tietäisin kuukauden reissun jälkeen kaiken Espanjasta. Katalonia on ihan muuta. Baskimaa taas toista. Madrid ja muut suurkaupungit taas toista.
Mutta se, että joku torppaa ajatuksen maasta kommentilla: "Espanja ei nappaa". Se tuntuu aika hölmöltä. Espanjasta on niin moneksi. Jopa Andaluciasta on moneksi. Aurinkorannikko on jotain ihan muuta kuin vaikkapa Córdoba tai ihana Granada.
Olen iloinen, PauliinaS, että jaksat lukea juttuja ja ilahtua löytäessäsi tarinoissani muitakin tasoja kuin siinä totutussa matkailuversiossa.
Lähetä kommentti