Erään matkan anatomia, osa 35: Arabivaikutteet Granadassa - La Alcaicería

Granadasta ei voi kirjoittaa ilman että omistaa oman luvun sille, miten vanhat mauriperinteet ja arabivaikutteet näkyvät yhä tänä päivänä katukuvassa ja kaupungin elämässä.

Kerroin jo aiemmin, osassa 31 siitä miltä Albaicínin ikiaikainen vanha kaupunki näyttää, millaisia ovat pienet kapeat mukulakivikujat, jotka mutkittelevat sokkeloisina valkoisiksi kalkittujen talojen lomassa.

Seuraavissa osissa 32 - 34 kuvailin kaupungin ylle kohoavaa ylvästä Alhambran linnoitusta, sen arkkitehtuuria, näkymiä ja puutarhoja; kaikki  muistoja maurien aikakaudelta.

Alhambra edustaa maurien arkkitehtuuria kauneimmillaan

Vielä on kerrottava kolmannesta A:sta joka Granadan kävijän kannattaa katsastaa. Kyse on La Alcaiceríasta, vanhasta silkkimarkkinasta Albaicinin juurella, joka tänäkin päivänä on elävä bazaarialue täynnä erilaisia kojuja ja kauppoja, ravintoloita ja teehuoneita.  Myös marokkolaiseksi soukiksi olen kuullut sitä kutsuttavan

Minulla oli tarkoitus Alhambrasta palattuani jatkaa päivääni juuri täällä. Matkalla alas kaupunkiin huomasin kuitenkin vilunväristysten alkavan. Olin vilustunut kepeissä kesäkamppeissani kunnolla, ja sen sijaan että olisin lähtenyt heti kauppakujille menin pehkuihin muutamaksi tunniksi.

Illan jo tultua heräsin ja huomasin olevani nälkäinen. En ollut koko päivänä syönyt mitään, ja oli aika lähteä etsimään einestä väsyneelle keholle. Suuntasin siis kulkuni kohti Alcaiceríaa ja sen sivukatuja, joissa tiesin niiden eksoottisimpien arabiruokapaikkojen sijaitsevan.

Granadalaisittain katsottuna ilta oli vasta alkamassa ja useimmat teteríat eli teehuoneet olivat tyhjiä ja odottivat illastajia saapuviksi vasta muutamaisen tunnin päästä. Kurkin teehuoneisiin ja ravintoloihin oviaukoista.  Hookah-vesipiiput ja arabialaishenkiset sisustukset, värikkäät matot, tyynyt ja lamput, mosaiikkiset seinät ja upottavat divaanit vaikuttivat houkuttelevilta ja eksoottisilta, mutta jotenkin ajatus yksin niihin menemisestä tuntui vieraalta. Asia olisi ollut toinen, jos vaikkapa Kimmo olisi ollut seuranani.

Hookah-baari Alcaiceríassa

Teterían eksoottista sisustusta

Teehuone on tähän aikaa alkuillasta vielä tyhjillään

Tetería Larachen tarjontaa

Orientaali ravintola

Jätin siis ajatuksen yksin syömisestä arabiravintolassa sikseen ja päätin turvautua Plaza Nuevan nurkassa olevan ja kiinalaisten pitämän pikkukaupan tarjontaan. Matkallani takaisin kotipesään kävin kuitenkin tutustumassa arabikorttelien pikkukauppojen ja kojujen tarjontaan.

Illan pimetessä alkaa arabikortteleissa ja bazaarikujilla liikkua yhä enemmän väkeä.

Ja kaikkea itämaistahan täältä löytyi. Joskin useimmat putiikit myivät hyvin samankaltaisia tuotteita. Oli nahkatavaraa, laukkuja, vöitä ja nahkasandaaleja. Oli teepuoteja, joiden hyllyt notkuivat mitä erilaisimpia tuoksuvia teelaatuja. Lamppumyymälöitä ja korukioskeja. Ja tietenkin pieniä vaatekauppoja, joiden hippityyppiset tuotteet, värikkäät huivit, köysivärjätyt t-paidat ja hulmuhelmaiset pitkät hameet ja haaremihousut eivät eronneet paljoakaan vaikkapa Nepalin tai Thaimaan tarjonnasta.

Tarjolla teekalustoja ja erilaisia teelaatuja

Mitäköhän olisi tulli sanonut tästä teesekoituksesta?

Vesipiippuja

Korvakoruja itämaisin muodoin ja kuvioinnein

Nahkatuotteita joka tarpeeseen

Lamppukaupat kuin suoraan tuhannen ja yhden yön maailmasta

Pashminahuiveja ja koristeellisia lamppuja. 

Pimenevässä yössä loimottavat moniväriset lamput  ovat viehättäviä väriläikkiä

Aikani täällä kuljeskeltuani palasin majapaikkaani. Plaza Nuevan kulmapuodista ostin hieman ruokaa kämpille: chorizo-makkaraa, sinihomejuustoa, leipää ja rosé-viiniä ja nautin ne pienellä lasitetulla parvekkeellani katsellen samalla Plaza Nuevan iltaelämää.

Seuraavana aamuna oli paluu Málagaan ja sieltä Benalmádenaan. Ennen bussiasemalle lähtöä palasin vielä hetkeksi La Alcaicerían  kulmille, mistä löytyi useampikin pieni leipomo, joka tarjosi perinteisten andalusialaisten herkkujen ohella myös arabialaisia leivonnaisia ja piirakoita.

Pastela Árabe on tyypillinen arabiherkku, sekä suolainen että makea. Se voi sisältää kanaa, manteleita, sipuleita, hunajaa ja vaikkapa sieniä. Pasteija on ruokaisa ja rasvainen aamupala teen kumppanina.  Jos kiinnostaa tällaisen valmistaminen, tässä resepti kotikokeille: Arabic Pastela. Kannattaa kuitenkin panna merkille pitkä valmistumisaika, eikä ohjekaan tunnu kaikkein helpoimmalta.

Pastela Àrabe on tyypillinen arabiherkku Granadassa

Toinen versio samasta herkusta

Granada on hieno andalusialainen kaupunki, yksi hienoimmista missä tällä reissulla kävin. Eikä vähiten siksi, että se huokuu sekä andalusialaista tunnelmaa että arabialaista, maurien jättämää perinnettä.

Granadassa voi viettää aikaansa monin tavoin. Siellä on upeita katolisia kirkkoja. modernissa keskustassa on runsaasti kauppoja shoppailuintoisille. Granadassa näkee parhainta ja aidointa flamencoa ja kuulee vanhaa ja alkuperäistä mustalaismusiikkia.

Mutta jos aika vierailulle on rajoitettu, ehdotan perehtymään yllä mainitsemiini kolmeen A:han: Alhambraan, Alabaicíniin ja La Alcaiceríaan. Jotka kaikki ovat viehättäviä sekoituksia andalusialaisesta ja arabialaisesta kulttuurista.

Erään matkan anatomia, osa 34: Alhambran ruusut ja Generalifen puutarha

Edesmennyt rakas ystäväni Päivi Riikonen kertoi minulle aikanaan tarinan Alhambran ruusuista.

Hän oli matkalla silloisen miesystävänsä Oskarin kanssa. Oskari harrasti valokuvausta. Ja otti kuvia runsaasti koko matkan ajan.

Viimeisenä päivänä he vierailivat Generalifen puutarhassa missä ruusut kukkivat hurjina. Näky oli upea. Niin upea, että ennen lähtöään Suomeen he tekivät aamuvarhaisella uuden vierailun Generalifeen. Oskari halusi kuvata ruusuja aamuauringossa ja sen hienoissa hennoissa sävyissä. Hän halusi nähdä aamukasteen ruusujen pinnassa ja sen miten aurinko heijastelee sadoista kastepisaroista.

Näin tapahtui. Ja ruusut olivat juuri niin upeita kuin mitä he olivat toivoneet. Verenpunaisia aamuun aukeavia taideteoksia, joiden terälehtien pehmeä nukka oli kuin hienointa samettia, jota teki mieli silittää hellästi. Kastepisarat toimivat kuin prismat ja heijastelivat punaa ja auringon ensisäteitä. "Voitko kuvitella mitään kauniimpaa?" Päivi huokasi.

Sitten oli jo kiire lentokentälle. Missä Oskari huomasi että kamerassa ei ollut filmiä.

"Ja tiedätkö mitä?", totesi Päivi ja jatkoi: "Kaikista tuon matkan valokuvista muistan Alhambran kuvat parhaiten. Ne, jotka eivät koskaan tallentuneet filmille."

Mikä ihmeellisintä, minäkin näin ne kuvat, ja olen niistä muille kertonut. Joskus mielikuvitus kuvaa kameraakin tarkemmin.

Kun kuitenkin olin nyt itsekin Granadassa, halusin tietenkin nähdä tapahtumapaikan omin silmin, vaikka arvelin että ruusut eivät vielä maaliskuun alkupuolella kuki. Minun täytyi kuvitella ruusuporttien varhaisiin versoihin nuo syvänpunaiset upeat suuret ruusut.

Ruusuportit odottavat vielä kukkijoita

Eipä Generalifessä kukkinut paljon muutakaan. Jokunen pioni, valkea kärhö ja kukkaistutusten pienet istutustaimet. Iiriksiä näin. Ja kukkivia kirsikka- ja mantelipuita. Ja siinä se kukkaloisto melkein olikin. Kunnes tulin Generalifen villaan ja sen sisäpihan lämpimällä seinällä kipuava köynnösruusu oli jaksanut tehdä jo muutaman kukan. Ei ihan sellaisia kuin olin odottanut, mutta sittenkin! Olin onnellinen.

Kukat kuin kärhöllä, mutta lehdet saavat minua epäilemään että kyse voi olla jostain muustakin.

Generalifen villan lämpimällä seinällä oli jo muutamainen ruusu puhjennut kukkaan.

Ei Generalifen puutarha kuitenkaan mikään pettymys ollut. Olihan siellä mitä upeimpia tuijakujia ja muita ikivihantoja kasveja muotoon leikattuina. Ja pitkän puutarhakujan päässä oleva sulttaanin huvila oli herttainen useine suihkulähteineen, vesiaihioineen ja patioineen.

Ainoa katumuksenaihe oli oma pukeutumiseni. Edellisenä päivänä oli ollut todella lämmintä, ja jostain luin etukäteen, että helle saattaa olla aika piinallista Generalifessa.  Niinpä olin valinnut asustuksekseni keveimmät kesähousuni ja ohuimman hellepaitani. Virhe.

Kun astuin majapaikastani ulos reilusti ennen aamukahdeksaa tunsin heti kylmyyden luissa ja ytimissä. Mutta optimistisesti ajattelin sen olevan vain aamukylmyyttä ja päivän lämpenevän kunnolla, kunhan aurinko kipuaa korkeammalle. Ei lämmennyt. Ja minä hytisin ja palelin koko reissun ajan. Kateellisena katselin toppatakkeihin ja pipoihin ja paksuihin kaulaliinoihin kääriytyneitä minua viisaampia turisteja. Mietin paljonko pitäisi tarjota että joku toppatakillinen turisti olisi valmis pomppansa minulle myymään.

Ei kylmyys kuitenkaan maisemia pilannut. Ja melkein hienointa Generalifessä oli maaliskuussa maisemat Albaicíniin ja Sacromontelle.

Näkymää Nasridin palatsellle ja Alcazabaan

Alhaalla Granadan kaupunkia

Näkymää kaari-ikkunoista linnoitukselle ja Nasridin palatseille

Ihmisiä alkoi pitkin päivää kerääntyä puutarhaan yhä enemmän. Isoja ryhmiä jotka olivat saapuneet oppaan kanssa kaupungilta tilausbusseilla. Saatoin vain kuvitella kuinka ahdasta täällä on korkeasesongin aikaan. Onneksi ryhmät katosivat yleensä yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin ja ehdin ottaa muutamaisenkin kuvan joissa näkymää eivät täplitä turistimassat.

Tuijakäytäviä

Yksi Generalifen monista suihkulähteistä

Bart Simpsonin hair-do

Vesiaihiot ja niiden jatkuva solina muodostavat ison osan Generalifen puutarhan viehätystä

Ja taas lirisee ja solisee

Sulttaanin yksityistä sisäpihaa

Suihkulähteitä taustanaan sulttaanin kesäpalatsi

Leijonat vartioivat porttia ja Generalifen huvilaa

Viiden tunnin kuluttua alan olla jo aika väsynyt kävelyyn ja paleluun. Ja lähden kävelemään kaupunkia kohti. Olen nähnyt Alhambran. Olen nähnyt jopa muutamaisen ruusunkin Alhambrassa. Kun vain ei olisi niin saakelin jäätävän kylmä!

Erään matkan anatomia, osa 33: Nasridin palatsit Alhambrassa

Alhambra koostuu monesta eri osasta, kuten edellisessä postauksessa kerroin. Sen ykkösnähtävyys on kuitenkin Nasridin palatsit, jotka ovat niin suosittuja, että mikäli haluaa ne nähdä, kannattaa tehdä lipputilaus netissä niin aikaisin kuin mahdollista. Lippuja myydään rajoitetusti ja vierailijalle annetaan kellonaika, jolloin astua palatseihin sisälle. Eikä siitä kannata livetä. Myöhästyneet jäävät auttamatta ulkopuolelle.

Niinpä minäkin olin tarkka ja lähdin liikkeelle hyvissä ajoin ja seisoin Alhambran sisäänkäynnin edessä klo 08.00. Ja Nasridin sisäänkäynnin edessä klo 09.00. Ennen sisäänpääsyä oli vielä hieman aikaa katsella maisemia ylhäältä kaupungille. Tuolla alhaalla olin viettänyt edellisillan ja kuvaillut laakson yli linnakkeelle. Yritin löytää tuttuja kohteita Albaicínista, San Nicolásin näköalatasannetta, sitä löytämättä.

Näkymää alas Granadaan

Tasan kello 09.00 portinvartijantoimea hoitanut virkapukuinen nainen väistyi syrjään ja joukkio pääsi sisään.

Olen valitettavan allerginen isoille joukoille ja perässäni marssi iso kiinalaisten turistien lauma. Päätin olla ovela ja muutaman salin jälkeen en astunutkaan nuolen osoittamaan suuntaan, vaan puikahdin yhdestä aukosta seuraavaan tilaan karistaen kiinalaisen hunnijoukon. Samalla tulin sitten ohittaneeksi tietämättäni yhden tärkeistä saleista, Suurlähettiläiden vastaanottosalin.  Toisaalta sain sitten Leijonien aukiolta ja Comares-palatsista ja Myrttien aukiolta kuvia ilman kymmeniä huonotuulisen ja pitkästyneen näköisiä kiinalaisia. Katsoin voittaneeni vaihtokaupassa.

Myrttien aukio (El Patio de los Arrayanes)

Leijonien aukio (Patio de los Leones)

Leijonien aukio (Patio de los Leones)

Leijonien suihkulähde ja aukio lienee yksi Alhambran parhaiten säilyneistä ja arvokkaimmista kohteista.

Miten kuvailla sanoilla näitä Nasridin prinssien salonkeja ja saleja ja patioita? Arabialainen arkkitehtuuri tai taide kun ei ole sitä vahvinta osaamiseni aluetta. Se ei tietenkään tarkoita etteikö kaikki näkemäni olisi tehnyt minuun suurta vaikutusta. Pilareissa, kaarissa ja niiden rytmeissä oli sellaista hienostunutta kauneutta jota länsimaisessa taiteessa harvoin on. Koristelu on ylenpalttista mutta ilman paisuttelua. Hieroglyfejä, kalligrafiaa, geometrisiä ornamentteja, lauseita koraanista. Minne vain katseensa suuntasi, kohtasi huikeaa käsityötaidetta, osaamista ja kauneutta. Valojen ja varjojen leikkiä.

Antaa siis kuvien puhua puolestaan.

Ylenpalttista koristelua, joka kaikessa runsaudessaan ei ole kuitenkaan mahtailevaa

Kaarien ja pilarien rytmiikkaa

Jokainen yksityiskohta tehty käsittämättömällä pieteetillä

Valojen ja varjojen leikkiä

Muotopuhdasta geometriaa ja pikkutarkkaa koristelua

Mosaaiikkimaisia kaakeleita

Ikkunasta näkymää sisäpihalle

Ennen kuin päätän tämän kirjoituksen, on vielä sanottava muutama sana Nasridin palatsien katoista ja kupoleista. Muqarnat, kattojen ja kupolien holvikuviot, ovat tyypillistä arabialaiselle taiteelle. Näkymä on hämmentävä. Kuin katsoisi tuhansia pieniä tippukiviä, joita katosta roikkuu. Muqarna-holvausta on kutsuttukin stalaktiittiseksi holvaukseksi tai hunajakennoholvaukseksi.  Se voi olla joissain kupoleissa vain koristelua, mutta yhtä lailla se saattaa toimia joissain holvauksissa holvirakenteita tukevana elementtinä.

Hunajakennoholvausta

Kahden sisaren palatsin muqarnoja

Sanoinko alussa että arabialainen taide on koristeellisuudessaan yltäkylläistä, olematta mahtailevaa tai pröystäilevää? Jopa kalliit materiaalit ja puolijalokivet on piilotettu niin hyvin, että pitää tietää mistä niitä etsiä. Kuten tästä katosta. Kaikki kolme seuraavaa kuvaa ovat samasta originaalikuvasta. Jota olen sitten koneella suurentanut ja suurentanut. Ja hämmästyksekseni joka kerta löytänyt lisää yksityiskohtia.

Muqarnakuvioita katon holvissa

Lähempää katsottaessa näkee että koristeellisuus jatkuu jokaisessa pienessä yksityiskohdassa

Katosta löytyy arvokkaita materiaaleja, marmoria ja puolijalokiviä.

Olivat ne aikamoisia taitajia nuo Pyreneiden niemimaan maurit. Ei siis ihme että tätä pitkää maurien hallintojaksoa (n. 900-luvulta vuoteen 1492) on pidetty keskiaikaisen Espanjan kultakautena, joka päättyi kun katoliset kuninkaalliset, Ferdinand ja Isabella, valloittivat Granadan ja Alhambran 1492. Granada oli maurien viimeinen tukipilari, ja sen kaaduttua oli maurien aika Euroopassa lopullisesti ohi. Mauri oli tehnyt tehtävänsä. Mauri sai mennä.

Erään matkan anatomia, osa 32: Alhambra - mikä, missä, milloin

Granadan kaakkoisnurkassa, Al-Sabikin kukkulalla sijaitseva Alhambran maurilinnoitus on Espanjan vierailluin turistikohde, jota käy vuosittain reilut 2 miljoonaa vierasta ihailemassa ja ihmettelemässä. Reissuni neljäntenätoista päivänä, tiistaina 5.3.2019 oli minun vuoroni liittyä tähän turistien virtaan.

Jaan vierailuraportin kolmeen osaan tässä blogissa. Ensimmäisenä tietoisku mitä  - missä - milloin. Sen jälkeen esittelen vielä erikseen kaksi kohdetta: Nasridin palatsit ja Generalifen puutarhat.

Mikä?

Alhambra on usean eri palatsin, linnoituksen ja puutarhan kokonaisuus, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 899. Se oli alussa vain vaatimaton puolustuslinnoitus, joka jätettiin nopeasti oman onnensa nojaan. Vuosien laiminlyönnin jälkeen Granadan silloinen maurilaishallitsija aloitti sen korjaustyöt 1000-luvulla. Linnoitus muutettiin vuonna 1333 Granadan sulttaanin Yusuf I:n toimesta kuninkaalliseksi palatsiksi.

Alhambra jakautuu useaan eri osaan ja kokonaisuuteen, joista suosituimmat ovat Alcazaban sotilaskorttelit, Carlos V:n renessanssipalatsi, Nasridin palatsit, Partal-puutarha-alue ja Generalifen puutarhat ja palatsi. Myös lippujen hinnat vaihtelevat riippuen siitä koska ja missä osissa linnoitusta haluaa käydä. Lisää lipuista ja niiden hinnoista löydät täältä.

Valitsee sitten minkä tahansa lippuvaihtoehdon, kannattaa aikaa varata useampi tunti, mikäli mielii rauhassa tutustua Alhambran kaikkiin osiin. Minulla aikaa kului viitisen tuntia, vaikka en kaikkia osia päässyt tutkimaan. Siitä enemmän jatkossa.

Alcazaba on Alhambran vanhinta osaa. Jo ennen maureja on näillä sijoilla ollut aiemmin roomalainen linnoitus. Vahtitorni, Torre de la Vela, tarjoaa upeat näkymät yli Granadan.

Sisäänkäynti tapahtuu linnoituksen läntiseltä reunalta missä kulkijaa johdatetaan läpi näiden tuijakujien kohti Nasridin palatseja.

Matkan varrelle jää Charles V:n rakennuttama renessanssipalatsi.

Alhambran huipulta aukeaa esteettömät näkymät kaupunkiin

Partal-palatsi

Puita Partalin puutarhassa

Partalin istutuksia. Tie vie kohti Generalifen puutarhoja

Vanhoja vartiotorneja. Laakson toisella puolen Generalifen puutarhat ja palatsi.

Missä?

Alhambraan pääsee joko kävellen, mikäli jaloissa riittää voimia. Paras paikka lähteä liikkeelle on Plaza Nuevalta ja nousta ylös Cuesta de Gomérez -katua. Aikaa kannattaa varata puolisen tuntia mikäli kunto antaa periksi ripeän kipuamisen. Myös pikkubussit (lähtöpysäkki Plaza Nueva) vievät huipulle ja sisäänkäynnin eteen. Itse olin liikkeellä aamuvarhain, eikä bussia näkynyt. Niinpä päädyin taksiin, joka kustansi 6 euroa.

Milloin?

Menit sitten milloin tahansa: varaa liput etukäteen! Nasridin palatseihin päästetään kerralla vain tietty määrä vierailijoita, ja lippua ostaessasi valitset sen aikavälin jolloin haluat sisälle mennä. Ja HUOM! - ole tarkka siitä että olet paikalla oikeaan aikaan. Myöhästyneitä ei myöhemmin lasketa sisälle. Lippuja saattaa saada vielä jokusen portilta, mutta korkeasesongin aikaan se on hazardipeliä ja edellyttää aamuvarhain jonottelua.

Minulle vinkattiin että aamu olisi paras ajankohta, koska silloin välttäisi keskipäivän turistilaumat. Niinpä varasin ensimmäisen mahdollisen vapaan aamuajan, joka oli klo 09.00. Varhainen aika oli kuitenkin kaksiteräinen miekka. Vaikka olin portilla jo klo 08.00, pääsin pääporteista sisään vasta 08.30, mikä tarkoitti että minulla oli vain 30 minuuttia aikaa ehtiä Nasridin palatsien porteille. Näin väliin jäi maurilaiset kylpylät, Charles V:n renessanssipalatsi ja Alcazaban tornit. Kuvittelin että voisin palata niihin Nasridin palatsien jälkeen, mutta joko se ei ollut mahdollista tai sitten en vain löytänyt reittiä takaisin taakse jäänneisiin nähtävyyksiin. Ja jatkoin Partalista sitten matkaani kohti Generalifea.

Minä vierailin Alhambrassa maaliskuussa, jolloin turisteja ei ole samalla tavalla kuin kesäkuukausina. Toisaalta, kaikki se ylenpalttinen kukkaloisto, josta Alhambra on tunnettu, jäi näin kokematta. Sivukorvalla kuuntelin kun opastettujen ryhmien vetäjät voihkivat että on tämä hieno nytkin, mutta näkisittepä tämän kun kaikki on kukassa!

Partalin portteja

Partalin palatsialueen puutarhoja

Näkymää alas kaupunkiin

Muotoon leikattuja puita ja pensasaitoja

Maaliskuussa ei vielä kuki paljoakaan - sentään nämä värikkäät puut Partalin raunioiden keskellä

Kuten jo yllä kerroin, jätin tästä postauksesta tietoisesti pois ne kaksi hienointa Alhambran nähtävyyttä: Nasridin palatsit ja Generalifen puutarhan. Niistä siis lisää seuraavissa osissa. Tarina siis jatkuu!