torstai 22. tammikuuta 2015

Yksin Italiassa, osa 22: Firenze - hurmioitunutta hortoilua


Tähän asti tapahtunutta: Tiina on saapunut aamupäivästä Firenzeen Roomasta, ajellut bussilla pitkin ja poikin kaupunkia, lopulta päässyt hotellille, kinannut hotellinpitäjän kanssa ja saanut lopulta hankittua huomista varten puhelinherätyksen. On aika lähteä tutustumaan kaupunkiin.

Missä makaa paljon kuolleita

Tuohtuneena poistuin hotellilta ja suunnistin uudelleen kulmakahvilaan, missä olin saanut jo aiemmin hyvää palvelua ja ystävällistä kohtelua. Isäntäväki tervehtää minua kuin vanhaa tuttua, mikä tuntuu mukavalta. Tilaan lasin viiniä ja istahdan hetkeksi alas. Päivä on jo kääntymässä iltapäiväksi, ja kieltämättä kaikki matkustaminen ja matkapakaasien retuuttaminen ja rähjääminen hotellinpitäjän kanssa ovat ottaneet voimille. On hyvä vain istua ja levähtää, seurailla asiakkaita jotka poikkeavat kahvilaan kuka ostamaan päivän lehden, kuka juodakseen kupposen espressoa ja vaihtaakseen kuulumiset kahvilanpitäjien ja asiakkaiden kanssa.

Aikani huilattuani olen kerännyt riittävästi voimia lähteäkseni liikkeelle. Hotellilta olen napannut matkaani piirretyn turistikartan Firenzestä, äärettömän epätarkan ja mittasuhteiltaan virheellisen, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Avaan kartan kahvilanpitäjille ja kysyn neuvoa keskustaan.

Kuten aiemminkin olen huomannut, neuvominen on italialaisista hauskaa. Isäntäväki on kiireinen mutta pian ympärilläni on rinki kahvilan asiakkaita jotka kaikki kuorossa antavat neuvoja. Pieni englanninkielentaidostaan selvästi ylpeä vanhemmanpuoleinen herrasmies selittää reitin. "Lähdet tästä vasempaan ja kuljet vain suoraan, suoraan ja suoraan. Ja sitten tulet sellaiseen paikkaan, hetki, en muista sanaa, sellaiseen paikkaan missä makaa paljon kuolleita. Sieltä lähdet risteyksestä oikeanpuoleista katua ja kuljet taas suoraan niin kauan että tulet perille. Hyvin helppoa."

Kiitän avusta ja lähden miehen neuvojen mukaan kohti historiallista keskustaa. Matkaa ei ole kuin muutama kilometri. Ja löytyyhän se paikka missä makaa paljon kuolleita, se alla:



Täällä makaa paljon kuolleita

Kuljen viivasuoraa kapeaa katua eteenpäin, ja kadulla kulkee lisäkseni lähinnä vain italialaisia. Vasta aivan keskustassa törmään turisteihin. Nyt minusta ei tunnu, kuten Roomassa tunsin, että olisin vain joissain kulisseissa. Olin keskellä Italiaa, keskellä Toskanaa ja keskellä ihanaa Firenzeä, kaupunkia jota myös Keskiajan Ateenaksi on kutsuttu. Vaikka päivä on pitkä, ovat jalat kepeät.


Tie hotellilta keskustaan on suora

Italiattaret päiväkävelyllä

Matkalla vanhaan keskustaan poikkean pienen kirkon sisäpihalla

 Santa Maria di Fiore eli Firenzen tuomiokirkko, Duomo

Tämä ei ole ensimmäinen kertani Firenzessä. Kävin täällä lähemmäs 30 vuotta sitten, liftaten läpi Euroopan kera silloisen poikaystäväni. Tuolloin telttailimme kaupungin ulkopuolella ja tutustuimme vain pintapuolisesti kaupungin nähtävyyksiin. Uffizin galleria jäi tuolloin näkemättä, rahaa kun lippuihin ei ollut. Seisoin gallerian ulkopuolella ja yritin jotenkin porata katseeni paksujen seinien läpi, turhaan. Vannoin silloin että jonain päivänä palaan takaisin niin rikkaana, että minulla on varaa ostaa sisäänpääsylippu Uffiziin.

Duomossakaan en muista käyneemme. Ainakaan minulla ei ole siitä mitään mielikuvaa. Nyt paikattaisiin tämäkin aukko sivistyksessä.

Olen nähnyt satoja kuvia Firenzen Duomosta. Silti, kun se äkkiä ilmestyi näköpiiriin, teki se valtavan vaikutuksen. Kuten sen on täytynyt tehdä kaikkiin, jotka sen ovat nähneet läpi vuosisatojen. Duomon kupoli, Filippo Brunelleschin huikea arkitehtoninen taidonnäyte, valmistui vuonna 1436. Duomo on yhä Firenzen korkein rakennus ja kaupungin tunnetuin maamerkki.

Duomon kupoli, kun se ilmestyy äkkiä kadunkulman takaa esiin, häkellyttää upeudellaan

Giotton suunnitelma kellotapuli

Itäpään kappelit - kolmessa apsiksessa on kussakin viisi kappelia.

Duomon fasadia


Basilikan eteläreunaa


Sisältä Duomo on Rooman suuriin barokkikirkkoihin verrattuna suhteellisen maltillinen, suorastaan askeettinen. Tämä on perujaan uskonpuhdistajan Girolamo Savonarolan (1452–1498) ajalta. Savonarola, joka myöhemmin poltettiin harhaoppisena samaisella Piazza della Signorialla, saarnasi juuri pidättyväisyyden, yksinkertaisuuden ja asketismin puolesta renessanssin yltäkylläisyyttä vastaan.

Kirkon suurin katseenvangitsija on tietenkin Brunelleschin kupoli, jota koristaa alapuolelta Vasarin Viimeisen tuomion freskot. Vasari aloitti työn vuonna 1568. Työn vei loppuun Federico Zuccaro vuonna 1579.


Duomo on sisutukseltaan ja koristelultaan hyvin maltillinen

Naiset sytyttävät kynttilöitä

Dante ja Jumalainen näytelmä

Yksityiskohta Vasarin kupolin freskosta

Vasarin viimeinen tuomio Duomon kupolin katossa

Piazza della Signoria ja Palazzo Vecchio

Duomolta jatkoin kohti Firenzen keskusaukiota, Piazza della Signoriaa, jota reunustavat Palazzo Vecchio ja sen ikoninen torni, sekä Loggia dei Lanzi, avoin käytävä, jolta löytyy historiallisia veistoksia kuten vaikka Benvenuto Cellinin Perseus ja meduusan pää.


Pinocchio on suosittu matkamuistomyymälöiden tarjonnassa

Tie keskusaukiolle kulkee suuren portin läpi

Elävä patsas, vain pilli suussa liikkui ja pelästytti ohikulkijoita

Vanhaa ja uutta rinnakkain

Hevoskärryt kuljettivat turisteja ympäri historiallista keskustaa

Palazzo Vecchio sijaitsee Piazza della Signorian yhdellä reunamalla

Taustalla Loggia dei Lanzi

Suurherttua Cosimo I:n ratsastajapatsas (Giambologna 1595) Piazza della Signorialla

Neptunus-suihkulähde (Ammannati 1575) Palazzo Vecchion kulmalla. Pronssipatsaat lisättiin suihkulähteeseen myöhemmin.

Yksityiskohta Neptunuksen suihkulähteestä

Hevoset Neptunuksen suihkulähteen juurella

Neptunuksen suihkulähde

Donatellon veistos Judith ja Holofernes

Kopio Michelangelon David-patsaasta Palazzo Vecchion edessä. Alkuperäinen (1501-1504) sijaitsee sekin Firenzessä, Galleria dell'Accademiassa.

Bartolommeo Bandinellin Herkules-patsas (1534)

Benvenuto Cellinin veistos Perseus ja Medusan pää Loggia dei Lanzilla

Patsasrivi Palazzo Vecchion edessä, taustalla Duomon kupoli

Myös Uffizin galleria sijaitsee  täällä, ja tahdoin käydä etukäteen tarkistamassa miten kulku galleriaan käy, missä etukäteen tilatut liput vaihdetaan varsinaisiksi lipuiksi ja mistä on sen jälkeen kulku varsinaiseen galleriaan sisään. Halusin kerrankin pelata varman päälle. Uffizin galleria kun oli matkani tärkein kohde - kuten kerroin, olin vannonut sinne kerran palaavani. Ja päätin nyt pitää tarkan huolen siitä että MIKÄÄN ei mene pieleen. Huomenna kaikki sujuisi kerrankin nuottien mukaisesti.

Hiljalleen aurinko alkoi laskea, ihmeellinen lämmin valo sulki kaupungin syleilyynsä. Lähdin kohti Arno-jokea ja sieltä Santa Crocen kirkolle. Vähänpä tiesin mitä vielä tulisin illan mittaan kokemaan. Mutta siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa. Pysykää kanavalla. Ciao!



5 kommenttia:

Tilkkuilo kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisista tarinoistasi! Olen niin iloinen että olen löytänyt blogisi. Liityin seuraajiin :)

Tiina Linkama kirjoitti...

Tervetuloa Tilkkuilo lukijoiden joukkoon.

Olen pitänyt blogia jo vuodesta 2008 lähtien. Välillä kirjoittanut paljonkin. Viime aikoina vähemmän.

Mutta ehkäpä taas intoudun kirjoittamaan myös Virosta lisää juttuja. Niin paljosta olen jo kirjoittanut että välillä tuntuu että kaikki on jo kerrottu.

Mutta elämä vie, ja sen myötä varmasti löytyy vielä muitakin aiheita kuin matkakertomukset. Tämän tarinan lupaan joka tapauksessa viedä loppuun asti. Pysy mukana!

Maris kirjoitti...

Mahtava tuo Duomo, ja miten sen kupoli pilkottaa alkuun talojen välistä. Melkein voin kuvitella olevani itse paikalla ja katsovani samoja näkymiä.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä vaan! Aivan kuin olisi matkalla mukanasi!
Jussi

marja p kirjoitti...

Hienoa, että ryhdyit jatkamaan matkakertomustasi! Löysin sen vasta tänään ja ilahduin kovasti. Hienoja kuvia (kuten aina) ja elävää kerrontaa! Toteaa marja p