Ensin tarvittiin kiviä aidantolppien tukemiseksi ja kivestämään lähti kaveriksi Tytti, eli aidanrakentajan rouva. Hyvät kivestysmaastot löydettiin ja matkaan tuli kiviä niin runsaasti että niitä riitti tornin ympärille koristeeksi.
Tässä meidän kivestysmaastoamme
Kiviä tornin ympärillä
Kivestämisessä käy kuten marjastaessa tai sienestäessä, siihen tulee himo. Niinpä sitten painelin vielä omia aikojani kolme kertaa etsimään kiviä. Nyt niille oli uusi tehtävä, tilkitä aidan alimmaisen lankun ja maan välinen rako - maa kun viettää Tarvaspean pihalla hieman porttia kohden ja jättää näin metri metriltä isomman maaraon josta Eräs karvainen saattaisi haluta lähteä maailmalle.
Kivestysmaastoja on täällä riittämiin, ainoa heikkous että useimpiin hienoihin paikkoihin ei pääse autolla lähelle. Niinpä esimerkiksi Pedassaaren komeat rannat jäivät rauhaan.
Pedassaren kivet jäivät paikoilleen
Myös Pärispean aallonmurtaja jäi koskemattomaksi
Kuten myös Pärispean suuret kivet - hieman liika suuria ehkä kuitenkin minun voimilleni
Mutta kyllähän minä silti hyvät mestat löysin, ja auto notkuen ja hitaasti jyrräten palasin kotiin reissuiltani, väsyneenä mutta onnellisena.
Nyt olen sitten asetellut kaikki kivet paikoilleen - vielä uupuu koekaniinista tai tässä tapauksessa siis koekoirasta. Nähtäväksi jää pitävätkö kivet uteliaan kaverin aidan sisäpuolella.
Ensimmäisen kivestysreissun saalista
Ja tässä kiviä aidan tilkkeenä. Aika näyttää kuinka nerokas idea tämä oli tai ei ollut.
2 kommenttia:
Niin, kiviä tornin ympärille... Katsoo sitten sateella, kastuuko seinä pahasti roiskeista, jottei lahoa pois!
Nerokas idea tai ei, noin eläimistön pitämiseksi omalla puolellaan aitaa, niin ainakin näyttää tosi hyvältä!
Lähetä kommentti