lauantai 1. marraskuuta 2008

To absent friends


Kuvassa keskellä rakas ystävättäreni Päivi Riikonen joka lähti täälta ajasta ikuisuuteen 12.10.1993.


To absent friends

Minua on aina viehättänyt tuo englantilaisten maljapuhe, joka lausutaan, joskus vaikka paremman puutteessa: To absent friends. Eli: nostakaamme malja niille ystäville, jotka eivät ole paikalla.

Minulla on tällä hetkellä likimain kaikki ystävät kaukana. Mutta senkin kanssa pystyy elämään, jos uskoo ystävyyteen, kuten minä teen.

Sillä ystävät, jotka ovat kerran olleet lähellä, ovat sitä aina, riippumatta etäisyyksistä. Riippumatta ajasta.



Minulla ei ole suurta sukua turvanani. Vanhempani erosivat ollessani melko nuori, ja isäni sukuun jäi jotakuinkin huterat yhteydet, jotka nekin ovat viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tyystin hiipuneet. Ei äidinkään puolelta löytynyt suurta sukuyhteisöä, joka olisi minulle luonut jonkinmoisen laajemman turvaverkon tunteen. Ja jos sitä oli, minä olin nuorena niin kiittämätön, etten siitä kiinnostunut.

Minä katson yhä ja aina kaipuulla elokuvia, joissa esitetään suuria sukuja juhlimassa pitkän pöydän ääressä. Haluaisin toki, että minulla olisi suku, joka voisi kokoontua pitkän pöydän ääreen, jossa vanhat viisaat vanhukset istuisivat pöydän päässä aristokraattisina, ja lapset kolmannessa polvessa juoksisivat pöydän ympäri. Jasmiini tietenkin tässä kuvaelmassa tuoksuisi, ja viini ei humalluttaisi ketään ja kesä jatkuisi ikuisesti.

Unelmat ovat unelmia.

Mutta minulla oli ja on ystäviä. Ja he luovat minulle turvan tunteen. Sen tunteen, että vaikka maailma hylkäisi, ystäväni eivät sitä tekisi. Jos saisin kerättyä ystäväni yhden pitkän pöydän ääreen, saattaisin saada samankaltaisen italialaisen suuren perheyhteyden tunteen. Ehkä.

Ystävyys on outo ja ihmeellinen asia. Se käsittää luottamusta ja rakkautta. Se on välillä vaativa kuin rakkaussuhde, joskus jopa mustasukkainen ja kiihkeäkin, eikä epäoikeudenmukaisuuskaan ole vierasta ollut ystävyyden alkutaipaleille.



Mutta vuosien myötä ystävyys jalostuu paremmaksi kuin viini. Ystävyys on jotain rakkaussuhdettakin tiiviimpää, se on kiihkotonta, se on vailla unelmia, se on todellinen, pitkäaikainen, ja parhaimmillaan ikuinen.



Ystävälle ei tarvitse esittää mitään sellaista mitä et ole – parasta kaikesta, jos sitä yrität, ystäväsi näkee sen läpi ja joko naureskelee sille, tai suorapuheisesti ilmoittaa, että ’cut the crap’ – anna olla! Sanalla sanoen: ystävälle ei ole tarvis esittää mitään. Se suhde on aito.

Ystävyyksiä solmitaan elämän eri vaiheissa – lapsuudessa luultavimmin ne syvimmät. Minun ystäväni ovat tulleet lapsuuden, koulun, opiskelun, työn kautta. Ja jokunen on onnistunut luikahtamaan joukkoon jotain muutakin kautta.

Millaisia ystäviä nämä ovat? Parhaimpia. Tietenkin. Mutta surkeita, jos yhteydenottoja ja yhteydenottotiheyttä lasketaan.

Minä olen Otepäällä niin fyysisesti yksinäinen, vailla yhteisöä tai ystäviä, että yritän piiskata kaukana olevia ’absent friends’ eli ystäviäni kirjoittamaan, pitämään yhteyttä. Huonolla menestyksellä. Jokaisella on oma elämänsä elettävänään, ei heillä ole aikaa, juuri nyt. Ei se heistä tee huonompia ystäviä.

Senkin ymmärrän. Ei minulla ole hätää. Sen ymmärtävät ystäväni. Ja he jokainen jatkavat omaa elämäänsä ja itsekseen toistelevat
: ”Joku päivä pitäisi Tiinalle kirjoittaa taas. Tai mennä kylään.”

Ystävyys ei ole kirjoitettu lepinguihin eli sopimuksiin, jotka Virossa tuntuvat olevan niin suositut. Ei ole sääntöjä, ei sopimusvelvoitettuja tehtäviä. Ainoa velvollisuus on välittää ja olla.

Minulla ei ole mitään hätää, en tarvitse suurta sukua tai suurta ystävien armeijaa ympärilleni juuri nyt. Uskon – ja tämä lienee tosiaan uskon asia – että ystäväni tulevat luokseni, apuuni, jos sellaiseen olisi tarvis.

Ja juuri se minusta erottaakin tuttavuuden ystävyydestä. Tuttava on mukava ja ihan kiva tyyppi ja sen kanssa on ihan kiva hyrrätä. Mutta ystävä on enemmän. Se on se, joka välittää sinusta silloinkin kuin ei ole vain kivaa hyrräystä. Se on se joka hyppää kamelin selkään ja lähtee köröttelemään aavikkoon kiroten: ”Pitikö se Tiinan tännekin joutua pulaan!” Ystävä tulee ja kiroaa, mutta tulee.

Olenko oikeassa?

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olet oikeassa.
"Vänner är sådana ovanliga människor som frågar hur du har det
och sedan väntar att få höra ett ärligt svar."

Tiina Linkama kirjoitti...

Tämä oli niin hyvä, että ehkä kääntäisit sen vielä?

Tiina Linkama kirjoitti...

Mutta eikö ole minulla kauniita kavereita?

Kari + Johanna kirjoitti...

Minusta parhaita ystäväkuvauksia on tässä Vladimir Vysotskij'n säveltämässä ja Junnu Vainion sanoittamassa Ystävän laulussa


Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna meren se selvittää
Kuka viereesi jää
Ja jos silloin kun myrsky soi
Vain sun kumppanis vaikeroi
Vene lähimpään rantaan vie
Jääköön pois mikä lie

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna tunturin selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on kaukana kaikki muu
Ja kun päättyvät pitkospuut
Kuka rinnallas ruikuttaa
Takaisin mennä saa

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois

Paulastiina kirjoitti...

Ystävä on juuri se, johon ei tarvitse pitää tiiviisti yhteyttä, mutta jonka sisimmässään tietää ystäväksi ja joka tarvittaessa ilmestyy rinnallesi...

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni tässä on paljon asiaa:

Hyvä ystävä on kuin enkeli

Hyvä ystävä on kuin enkeli
hän kulkee rinnallasi
- toisinaan vähän kauempana,
toisinaan ihan lähelläsi,
käsi sinun kädessäsi.

Eikä ystävyys katoa,
vaikka välillä on aikoja
taikka pitkiäkin matkoja;
hyvillä ystävillä on aina
toistensa sydämessä sija.

Ystävä on valmis auttamaan,
huolet kanssasi jakamaan,
sekä hetket ilon ja onnen.
- Kas, murhe puolittuu jakaen
ja ilon, riemun koet tuplaten
seurassa hyvän ystävän.

Mistä tunnet sä aidon ystävän?
- Silmien iloisesta tuikkeesta,
hellästä halauksesta
ja sydämestä kultaisesta.

Mutta hyvä sinun on muistaa
ja oikein oivaltaa:
et ystävääsi voi omistaa
etkä liekanaruun ripustaa:
on ystävyys kahden ihmisen
aina vapaaehtoinen.

Ystävyys on silloin parasta,
kun toista et tahdo kahlita
etkä mitään häneltä vaatia,
vaan annat hänen hengittää
ja tarpeen mukaan myös etääntyä
- tosi ystävyys pystyy sen kestämään.

Ja jälleen, kun polut yhteen johtaa,
riemumielellä ystävät toisensa kohtaa.

-Sisko Liukka

Anonyymi kirjoitti...

Time passes.
Life happens.
Distance separates.
Children grow up.

Jobs come and go.
Love waxes and wanes.
Men don't do what they're supposed to do.

Hearts break.
Parents die.
Colleagues forget favors.

Careers end.

BUT.........

Sisters are there,
no matter how much time and how
many miles are between you.

A girl friend is never farther away than needing her can reach.

When you have to walk that lonesome valley and you have to walk it by yourself,
the women in your life will be on the valley's rim, cheering you on,
praying for you, pulling for you, intervening on your behalf, and waiting with open arms at the
valley's end.

Sometimes, they will even break the rules and walk
beside you...Or come in and carry you out.

Girlfriends, daughters,
granddaughters,
daughters-in-law,Mothers,
Grandmothers, aunties, nieces, cousins, and extended family, all bless our life!

The world wouldn't be the same without women, and

neither would I. When we began this adventure called
womanhood, we had no idea of the incredible joys or
sorrows that lay ahead. Nor did we know how much we would need each other.

Every day, we need each other still.

Tiina Linkama kirjoitti...

Niin kauniita juttuja olette kirjoittanut että ihan nousee tippa linssiin.

Ystäväni Jussi laittoi minulle tänään sähköpostia. Jussi on siis yksi blogin kuvissa oleva ystäväni.

Ja rupesi niin naurattamaan Jussin muistelot. Lainaan paria kohtaa.

Näin kirjoitti Jussi:

Mutta voi minkä kuvan olet meistä löytänyt. Mutta olihan meillä
silloin niin kivaa!!
Kun opetit minua maalaistolloa perunaleivosten ja
punaviinin saloihin!! Minä YO-talo C 406(??? oliko) ja
sinä kuudennessa(???oliko). Ja muistatko, kun tehtiin
sopimus siitä, että kun toinen meistä kuolee, niin saa
tulla kummittelemaan, mutta ensin pitää merkiksi käydä
juomassa maitopurkkia vajaammaksi. Apua. Kaikkiea sitä
keksittiin. Ja kaikkea ajateltiin. Aijai. Ihan rupeaa
naurattamaaan.

Ja Jussi jatkaa:

Taidankin kaivella samalla muistin kätköistä kaikkia
yhteisiä tempauksiamme. Muistatko, kun oltiin siellä
yliopiston mäellä siinä hiekoitushiekkalaatikossa
kyttäämässä luennolle tulevia??

--

Totta tosiaan! Kaikkea hullua sitä on ystävien kanssa tullut tehtyäkin!

Tiina Linkama kirjoitti...

Ja näin kirjoitti Marika:

Ystavat ovat perhetta, jonka sina olet valinnut. Minulla ei taalla Kaliforniassa ole perhetta kuin mieheni John, enka kovin usein nae paria hassua ystavaani: kaikilla tosiaan on omat elamansa ja aina tuntuu olevan kiire Mutta jos ystavaa tarvitsen, niin he jarjestavat aikaa - Jos he tarvitsevat minua, niin mina jarjestan aikaa.
Kaikista tarkeimmin kuitenkin, olen vihdoin oman itseni ystava, viihdyn omassa seurassani ilman jatkuvaa kritiikkia. Pystymme rakastamaan muita vain sen verran kuin onnistumme hyvaksymaan itsemme. Toista ei opi tuntemaan kovin syvasti, jos omat sopukat on varjossa ja salassa.
Ystavyyden tarkeys ei ole siina, kuinka paljon aikaa saa kulumaan yhdessa elokuvissa tai tansseissa, vaan siina, etta ollaan paikalla, kun ihmista todella tarvitaan. Olemme toinen toisillemme peileja, joista paremmin naemme itsemme ja oman ihmisyytemme. Friends can be like the sacred irritant: we bounce around and against each other until we have honed each other from just plain stones to shiny gem-stones, heh.
Sending you love and California sunshine, even though it was raining cats and dogs today, yeyyyyy, finally! Ensimmainen sade kahdeksaan kuukauteen. Marika

Inkivääri kirjoitti...

Kauniita sanoja ystävyydestä kaikki. Vssl 'Hädässä ystävä tutaan' pitää edelleen paikkansa:)

Sylvia kirjoitti...

Halusit käännöksen, tässä:
"Ystävä on henkilö joka kysyy kuinka voit ja odottaa saavansa rehellisen vastaksen".

Siispä: kuinka voit?

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiina - tuli mukavia muistoja noista kuvista!
Minulle tuli eräänä päivänä deja-vu kun näin kaupan dvd-osastolla jatko-osan siihen muinoin videovuokraamon hyllyllä näkemäämme loistoleffaan "Jouluyö, murhayö". Kyllä nauratti. Muistin samalla myös horror-pukin ja ne mielettömän hienot öljyläikkä-asut sinne naamiaisiin...

Jaana

Unknown kirjoitti...

Jep.

Siili kirjoitti...

Hei Tellu!

Ihana kirjoitus (voin näin jälkijättöisesti sanoa) ystävyydestä. Kuinka paljon se merkitseekään ihmiselossa...